Kanta-Häme

Hiihtotaito kuuluu lasten liikuntaan

 

Vielä muutama vuosikymmen sitten hiihto- ja luistelutaito olivat käytännössä itsestäänselvyys. Jokaisella suomalaisella lapsella oli sukset, joilla myös hiihdettiin vapaa-aikoina. Nykyisin etenkin kaupungeissa vanhemmat eivät välttämättä näe tarpeelliseksi ostaa suksia pelkästään koululiikuntaa varten.
 
Hauhon yhtenäiskoulun rehtori Pekka Paappasen mukaan talvilajeihin tutustuminen kuuluu opetussuunnitelmaan.
 
– Meillä on koulussa monoja suksia ja sauvoja, koska kaikki perheet eivät välttämättä halua ostaa hiihtovarusteita koululiikuntaa varten. Jollei perhe hanki välineitä koululiikuntaan, lapsi tuskin harrastaa talvilajeja vapaa-ajallaankaan. Hiihto ja luistelu kuitenkin kuuluvat suomalaisuuteen, minkä takia pyrimme pitämään niitä yllä, sanoo Paappanen.
 
Paappanen mielestä liikunta kuten moni muukin asia on nykyisessä maailmassa polarisoitunut.
Ne, jotka harrastavat liikuntaa, harrastavat sitä monipuolisesti. He osaavat hiihtää ja luistella.  Osa ei harrasta juuri mitään liikuntaa. Ennen kaikki ikään kuin osasivat ainakin vähän jotakin.
 
Paappanen haluaa uskoa siihen, että koulu voi avata lapselle uuden maailman liikuntaan.
 
– Koulussa aktiivinen liikunnanopettaja voi kuitenkin tarjoa eväitä omaehtoiseen liikuntaan. Meillä lapsia viedään esimerkiksi pulkkamäkeen, jollei hiihto tai luistelu esimerkiksi sääolojen takia onnistu.
 
Iltapäiväkerhot lisäävät liikunnan määrää
 
Kodin merkitys lasten liikuntaharrastukselle on erittäin suuri. 
 
– Kouluissa liikuntaa on keskimäärin pari tuntia viikossa, mikä on lapsen tarpeisiin nähden aivan liian vähän. Lapsi tarvitsee kasvuaikaisessa kehityksessään liikuntaa kaksi tuntia päivässä, sanoo Lasten Liikunnan Tuki toiminnanohjaaja Juha Liedes.
 
Lasten Liikunnan Tuki ry on Suomen ainoa lasten ja nuorten harrasteliikuntaseura, jonka toimintaan ei kuulu kilpailu-urheilu. 
 
– Lapsi on luotu liikkumaan, minkä takia kaikki passiivisuus on pahasta. Suomalaisuuteen kuuluvat luistelu, hiihto, uinti ja suunnistusta, jota voisi pitää eräänlaisena metsässä liikkumisen taitona.
 
Passiivinen elämäntapa alkaa näkyä lapsen motoriikassa kömpelyytenä. Esimerkiksi liikkeen rytmiikan omaksuminen vaikeaa voi olla lapselle hankalaa, eikä hänen ole helppo yhdistää vauhtia ja potkaisua. Passiivisuudella on vaikutusta oppimis- ja keskittymiskykyyn. 
 
Jos vanhemmat ovat passiivisia, ovat lapset myös hyvin usein sitä. Hyvin usein lapsuudessa omaksuttu liikuntaharrastus jää eliniäksi, vaikka liikunta saattaa nuoruudessa hieman vähentyä.
 
– Hiihto on siinä mielessä kiitollinen laji, että siinä yhdistyvät liike ja rytmiikka. Olenaista on vanhempien aktiivisuus. Jollei vanhemmilla ole niitä halua tai mahdollisuutta hankkia, ei lapsen hiihtotaito voi kehittyä.
 
Lasten Liikunnan Tuki järjestää iltapäiväkerhoja, joissa kuukausittain on noin 500 lasta.
 
– Lupaamme, että iltapäiväkerhossamme on kaksi tuntia liikuntaa. Tunti on ohjattua ja toinen tunti leikkiä. Tuntikehyksissä ei liikuntaa voida lisätä, mutta iltapäiväkerhon kautta voimme taata perheille sen, että lapset saavat tietyn määrän liikuntaa.
 
Liedes muistuttaa, että lasten liikuntaa voidaan edistää varsin pienillä askeleilla.
 
– Monesti lasten liikuntaa määrää voi kasvattaa jo sillä, että lapset kävelevät tai pyöräilevät kouluun. Jos mahdollista, lapset voisivat kulkea omiin harrastuksiinsa muutoin kuin vanhempien kuljettamina.
 
 

Päivän lehti

9.4.2020