Kanta-Häme

Hippo-hiihtomestari innostui ammunnasta

Moikka Super-Kaisa!
Tässä kuvassa olemme yhdessä Hämeenlinnassa.
Katson kaikki kisasi ja haastattelusi ja sitten matkin sinua.
Makuuammunta-asento on suosikkini, olen askarrellut sellaiset ampumataulutkin.
Yleensä näen myös ampumahiihtounia.

Kirje on kirjoitettu viisivuotiaan suurilla, määrätietoisilla tikkukirjaimilla.

Vaaleanpunaiselle kirjepaperille liimatussa valokuvassa Kaisa Mäkäräinen on kietonut käsivartensa innostuksesta pakahtumispisteessä olevan pikkutytön hartioille.

Venla Mennala katsoo itseään idolinsa kainalossa. Kuva on otettu vuosi sitten Ahvenistolla, kun Mäkäräinen sai tuplavoiton SM-kilpailuissa.

Kuvanottohetkestä Mennala ei muista paljoakaan. Jotain juteltiin, mutta mitä, sen hän on unohtanut.

– Jännitti tosi paljon.

Kaikki alkoi viime talvena, kun Mennala itse voitti Hämeenlinnassa järjestetyt Hippo-hiihdot. Saman päivän iltana hän istui kotona olohuoneen sohvalla mitali kaulassa ja katsoi, kun Mäkäräinen voitti maailmancupin.

Sen jälkeen Mennala on kyntänyt päiväkodin pihalla naama lumessa harjoitellen makuuammuntaa. Kun hän tulee kotiin, hän jatkaa harjoituksia tähtäillen leikkiaseen etsimen läpi piha-aidan väliin ujutettuja plussapalloja, oikealta vasemmalle, samaan suuntaan kuin Mäkäräinen.

Sisällä ollessaan hän katsoo dvd:lle tallennettuja kisoja, yhä uudelleen ja uudelleen. Sohvalla istuessaan hän nojaa kaukosäätimen poskeensa, samalla tavalla kuin Mäkäräinen aseeseen.

Ahveniston ampumahiihtäjiin voi liittyä noin 12-vuotiaana. Sen Mennala aikookin tehdä, heti kun voi.

Sitä odotellessa hän on leikkinyt maailmancupin johtajaa hiihtämällä keltainen heijastinliivi päällään ja toivonut joululahjaksi karttapalloa, jotta voisi seurata, missä Mäkäräinen tällä hetkellä kisaa.

Miksi Kaisa sitten on parempi kuin muut?

– Se vain on niin hyvä. Ja iloinen. Isona minusta tulee samanlainen.

Taianomainen.

Sellainen on englanninopettaja Emilia Heimosen mielestä Madonnan lavashow, velä 13. kerran jälkeenkin.

– Saman kiertueen aikana saattaa konsertti alkaa kyllästyttääkin. Sitä tietää etukäteen, mistä ja missä kohtaa kukakin tanssija nousee ja miten koreografia menee.

Viime kiertueen aikana Heimonen kiersi Madonnan mukana viidessä kaupungissa ympäri maailmaa. Tavallisesti hän valitsee mukaan vähintään yhden maan, missä ei ole aikaisemmin käynyt ja tapaa samalla muita faneja, joihin pitää yhteyttä Facebookin välityksellä.

Heimonen oli 9-vuotias, kun hän katsoi Madonnasta kertovan kiertuedokumentin äitinsä kanssa. Heimonen katsoi dokumentin kokonaan, vaikka ei ollut aiemmin voinut sietää koko artistia.

– Seuraavana päivänä pyysin parasta kaveria arvaamaan, mitä aivan uskomatonta oli tapahtunut. Ja hän arvasi kuin arvasikin, sen vaihtoehdoista mahdottomimman, että olen alkanut pitää Madonnasta!

Pienen pään oli kääntänyt ennen kaikkea tunne, jonka Madonnan musiikki aiheutti. Englannin kielen taito parani kohisten, kun Heimonen seurasi tunnollisesti jokaikisen laulajasta tehdyn haastattelun, dokumentin tai lehtijutun.

– Minun englannin opettajani on ollut Madonna, ei todellakaan mikään virallinen opettaja, hän sanoo ja nauraa.

Heimonen on tottunut kuulemaan idolinsa kritisointia. Nuorempana hän oli kutakuinkin luokan ainoa, joka levyraadissa pisteytti Madonnan korkealle.

Vielä nykyisinkin läheiset jaksavat päivitellä kalliita keikkalippuja ja lentomatkoja. Siitä hän ei kuitenkaan itse jaksa huolestua.

Heimoselle tärkeintä fanituksessa on sen mukanaan tuomat uudet ystävyydet.

– Madonna on puhunut paljon erilaisuuden arvostamisesta sekä esimerkiksi rasismin ja homofobian vastustamisesta. Niin minulla kuin muillakin hänen faneillaan on samanlaiset arvot, jotka meitä yhdistävät.

Heimonen uskoo, että ajoittain provosoivankin julkisuuskuvan takana on ”ihan normaali tyyppi”. Tyyppi, joka esittää kappaleita, joita kuunnellessa Heimonen kokee monenlaisia tunteita: euforiaa, voimaantumista, rauhaa, tukea elämään.

– Teinit eivät ole ainoita, jotka fanittavat. Uskon, että tämä on pysyvää laatua. Minun the juttu. (HäSa)

 

Päivän lehti

1.4.2020