Kanta-Häme

Hirtetyn isän varjo seuraa mukana

László Rajk ei nähnyt koskaan isäänsä. Siitä huolimatta isän kohtalo on porattu häneen kiinni paksuilla pulteilla. Joka ainoa unkarilainen, jolla on elettyä elämää nuoruusvuosia enemmän, tietää kuka oli László Rajk senior. Hän oli tässä jutussa haastatellun miehen samanniminen isä.

67-vuotiaaseen Rajkiin henkilöityy Unkarin koko lähihistoria. Romuluisen miehen tarinointia kuunnellessa tuntuu kuin silmien edestä vilistäisi diaesitys keskieurooppalaisen sukulaiskansan sodanjälkeisistä käänteistä.

László Rajk oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kun hänen isänsä hirtettiin lokakuussa 1949. László Rajk senior oli saanut syyskuun näytösoikeudenkäynnissä kuolemantuomion ”toimimisesta 
Titon agenttina ja suunnitelmista palauttaa kapitalismi Unkariin”.

Rajk oli ollut ennen pidätystään kommunistihallituksen ulkoministeri ja sitä ennen sisäministeri. Hän johti kommunistipuolueen kansallismielistä siipeä, josta Mátyás Rákosin johtama Moskova-mielinen siipi halusi päästä eroon.

– Isälläni oli paljon vastustajia myös sitä kautta, että häntä kutsuttiin sisäministeriön rautakouraksi, László Rajk selittää.

Stalinin kuolema maaliskuussa 1953 johti Moskovan otteen höllenemiseen sen satelliiteissa. Unkarissa suojakausi huipentui vuonna 1956 irtiottoyritykseen neuvostojärjestelmästä. Se alkoi Rajkin maineen palauttamisella ja julkisella uudelleenhautauksella lokakuun alussa.

Kun Unkarin uudistusmielinen hallitus Imre Nagyn johdolla ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta, tuli Neuvostoliiton johdon mitta täyteen. 23. lokakuuta alkanut kansannousu kukistettiin panssareilla. Aseet vaikenivat 10. marraskuuta.

László Rajk nuorempi ei nähnyt myöskään äitiään pitkään aikaan, sillä tämä sai vuonna 1949 viiden vuoden vankilatuomion ”niskuroinnista”. László Rajk vietiin orpokotiin, missä hänelle annettiin nimi István Kovács. Se on nimi, jota tuhannet ja taas tuhannet unkarilaiset tottelevat.

Orpokodista hänet adoptoitiin tätinsä asuntoon. László Rajk luuli pitkään äitinsä siskoa ja tämän miestä vanhemmikseen. 

– Kun äitini saapui vankilasta, kutsuin häntä rouva Júliaksi. Kolme kuukautta myöhemmin sain kuulla totuuden, Rajk kertoo.

Oikean nimensä Rajk sai takaisin keväällä 1956. Loppuvuodesta, kansannousun jälkeen, Júlia ja László Rajk karkotettiin kahdeksi vuodeksi Romaniaan. 

János Kádárin johtamat Unkarin uudet vallanpitäjät eivät tietenkään olleet kukkapuskan kanssa toivottamassa Rajkin parivaljakkoa takaisin kotiin Romaniasta. Monet kadunmiehet kuitenkin pitivät heitä sankareina.

– Olisi liioiteltua väittää, että minun tai Imre Nagyn perheen jäsenet olisivat joutuneet vaikeuksiin nimen takia, László Rajk myöntää.

Kádárin pitkä valtakausi oli päällisin puolin hyvää aikaa Unkarille, ainakin jos sitä vertaa muihin itäblokin maihin.

Unkarista tehtiin näyteikkuna, jonkinlainen ”sosialistimaiden Hongkong”, jossa materiaaliset tarpeet oli kohtuullisesti tyydytetty.

– Kádárin hallitus oli hyvin tarkka siitä, että tämä kuva säilyi, Rajk muistuttaa.

Hänelle itselleen sillä oli iso merkitys.

László Rajk oli kommunismin vuosina toisinajattelija. Hän joutui lukemattomia kertoja pidätetyksi, mutta putkareissut jäivät yhden yön mittaisiksi. Kertaakaan häntä ei vangittu tai viety oikeuden eteen.

– Jos Radio Free Europe tai joku väitti, että minut olisi pidätetty, Unkarin johto sanoi, että ”ei, ei, soittakaa hänelle”, Rajk muistaa.

Pahin paikka hänelle oli, kun viranomaiset syyttivät häntä aseiden keräämisestä hallituksen kaatamiseksi. Vuosi oli 1969, ja se oli ainoa kerta, kun Rajk mietti länteen loikkaamista.

László Rajk on koulutukseltaan arkkitehti, mutta hänellä riitti energiaa toimia taidepiireissä, teatterissa ja elokuvanteossa.

– Se oli enemmän taiteellista kuin poliittista, Rajk puntaroi.

Rajkin mukaan lännessä tunnettiin vain puolitotuus Unkarin gulassikommunismista. Hänen mukaansa Puola oli diktatorisemmin johdettu mutta kulttuurisesti paljon liberaalimpi kuin Unkari.

– Minä menin nuorena yliopisto-opiskelijana Puolaan kuuntelemaan jazz-musiikkia, koska meillä Unkarissa sitä ei ollut. Ei ensimmäistäkään levytystä, Rajk kertoo.

Rajk arvioi, että Puolan vahvan opposition perusta luotiin itsenäisessä kulttuurissa. Sanonta kuuluu, että järjestelmän muuttamista valmisteltiin Puolassa kymmenen vuotta, Tshekkoslovakiassa kymmenen kuukautta, Unkarissa kymmenen viikkoa ja Romaniassa kymmenen päivää.

Puolasta Rajk sai oppia myös siitä, miten kotona saattoi painaa kiellettyjä julkaisuja. Hän pyöritti ystäviensä kanssa AB-nimistä painotaloa, joka julkaisi aikakausilehtiä ja kiellettyjä kirjoja. Se julkaisi muun muassa George Orwellin Eläinten vallankumouksen, joka on Rajkin mielestä huonoa kirjallisuutta mutta joka oli tarpeen painaa, koska hallitus oli sen kieltänyt.

Rajkin kotona oli epävirallinen kirjakauppa, mistä oppositiohenkiset kävivät noutamassa kiellettyjä painotuotteita.

Vaikka oli hallituksen mustalla listalla, pääsi hän matkustamaan verraten vapaasti. Syynä oli unkarilaistaustainen miljardööri George Soros, joka tuki entisen kotimaansa oppositiovoimia.

– Soros oli niin tärkeä henkilö, etteivät edes kommunistihallitukset voineet sanoa hänelle ei, Rajk vakuuttaa.

Sorosin ansiosta Rajk suoritti yliopistollisen loppututkinnon Montrealissa ja vietti kolme kuukautta New Yorkissa vuonna 1986.

Hänen äidillään oli paljon kansainvälisiä kontakteja. Júlia Rajk oli elänyt 1930-luvulla viisi vuotta Pariisissa.

Kun muuri murtui ja Unkari siirtyi demokratiaan, oli Rajk perustamassa uutta liberaalipuoluetta, jonka riveissä hän istui parlamentissa kuusi vuotta. Into hiipui kuitenkin nopeasti.
Hän palasi arkkitehdin töihin ja rakenteli elokuvien kulisseja.

Arkkitehdin työssään Rajk on erikoistunut julkisiin rakennuksiin – kauppakeskuksiin, elokuvateattereihin, museoihin.

Kommunismin vuosina Rajk suunnitteli tehdasrakennuksia, koska se oli jotain, mihin puoluevirkailijat eivät pistäneet näppejään.

Viktor Orbánin valtakaudella arkkitehtuurista on tullut Unkarissa taas poliittista.

Nyt Rajkin arkkitehtitoimistossa on hiljaista, sillä Rajk ei ole suosiossa ja tilaukset ovat loppuneet. Omistajan seurana on vain koira, jonka virittelee äänijänteitään hulppeissa tiloissa.