fbpx
Kanta-Häme

Hirvi kulkee aivan omia polkujaan

Mikä tämä on?
 
Metsässä samoilija törmää selvään polkuun. Hän lähtee astelemaan aluskasvillisuuteen painautunutta uraa pitkin eteenpäin. Pian polku haarautuu ja häviää kokonaan.
 
Pehmeällä maalla näkyy isojen sorkkien painaumia. Hirvi on ollut liikkeellä.
 
Miksi se kulki hetken samaa reittiä kuin niin monta kertaa aiemminkin? Miksi juuri tästä? Polut ovat kiehtoneet Jyväskylän yliopiston tutkijaa Janne Seppästä vuosikaudet. 
 
Hän on kotoisin Kainuusta Suomussalmelta, jossa on metsästänyt siitä alkaen, kun sai 15-vuotiaana aseenkantoluvan. 
 
Siitä on jo 25 vuotta. Alusta lähtien hän on ollut myös hirviporukoissa.
 
Nyt Seppänen tutkii kotipitäjässään, mikä merkitys poluilla on hirven elämässä. Maastosta löytyneille poluille on viritetty jo 25 riistakameraa, jotka paljastavat eläinten liikkeet. 
 
– Aivan aluksi haluamme tietää, mitkä eläimet polkuja käyttävät. Oletamme, että ne ovat hirviä, mutta siitä pitää saada todisteita. Joka tapauksessa urat syntyvät sorkkaeläinten kulusta. Tassut eivät jätä samanlaisia jälkiä.
 
Tutkijaa kiinnostaa myös se, onko polkujen käytössä vaihtelua. Mitä polkuja käytetään enemmän, mitä vähemmän? Muuttuuko polkujen käyttö vuodenkierron aikana?
 
– Ensimmäiset havainnot viittaavat siihen, että käyttö muuttuu selvästi.
 
Ensimmäiset kamerat asetettiin maaliskuussa. Kuvia hirvistä alkoi tulla lumen sulamisen jälkeen.
 
Korkealaatuisella riistakameralla voidaan selvittää tarkasti hirven paikka ja kuvaamisaika.
 
Uroshirviä voidaan tunnistaa kuvista yksilöittäin sarvista. Naaraita on vaikea erottaa toisistaan.
 
Tietoja yhdistelemällä selviävät liikenneverkon tärkeimmät solmukohdat. 
 
Havaintojen avulla etsitään esimerkiksi tietoa siitä, kuinka usein kohdassa A havaittu yksilö havaitaan seuraavaksi myös kohdassa B.
 
Tutkimusalue on laajuudeltaan noin sata neliökilometriä, ja se sijaitsee pääasiassa valtion mailla.
 
Puolen vuoden aikana saaduista riistakameroiden kuvista selviää, että polkuja käyttävät monet muutkin eläimet kuin hirvet. Porojen lisäksi kuvista löytyvät metsäkauris, kettu ja ahma.
 
Kun mennään kohti syksyä ja hirven kiima-aikaa, liikenne poluilla vilkastuu. Kesä- ja heinäkuu olivat aika hiljaisia, syyskuun alussa käyttö oli jo selvästi vilkkaampaa.
 
– Poluilla on ehkä jokin merkitys hirven lisääntymisbiologiassa.
 
Seppänen sanoo, että polut eivät ole pitkiä, yleensä vain 100–150 metriä. Siksi hän niistä alun perin kiinnostuikin.
 
Ne näyttävät samoilta kuin ihmisen käyttämät polut, mutta eivät johda paikasta toiseen. Ne haarautuvat molemmista päistään ja häviävät aluskasvillisuuteen. Ovatko polut hiljattain syntyneitä vai kenties tuhansia vuosia vanhoja?
 
Miksi polkuja syntyy, kun pohjoissuomalaisessa metsässä ei hirven kulkua mikään hidasta? Hirvi pystyisi liikkumaan yhtä helposti missä vain.
Tutkimusalueella ei ole jyrkänteitä, isoja vesistöjä, peltoja tai asutusta, joita pitäisi kiertää. Polkuja löytyy monenlaisista paikoista, niin suolta kuin kovalta maalta, pienistä metsäsaarekkeista ja isoilta metsäalueilta.
 
Polkujen käyttö vaihtelee. 
 
Jostain on saatu havaintoja kaksi kertaa kesässä, toisesta paikasta on samana aikana kuvattu pitkälti toistakymmentä käyntiä. 
 
Vielä tutkija ei osaa sanoa, miksi jotkut paikat ovat toisia suositumpia.
 
– Mielenkiintoinen tulos olisi sekin, ettei mitään maisemaan liittyvää selitystä löydy. Se viittaisi siihen, että kyseessä on käyttäytymiseen liittyvä tekijä. Jopa kulttuurisesti emoilta vasoille periytyvä käyttäytymismalli.
 
Maastossa pienestä pojasta asti liikkunut Seppänen pani merkille suolta vanhaan metsään johtavan erittäin selvän polun. 
 
Metsässä tehtiin päätehakkuu neljä vuotta sitten. Hän arveli, että polun liikenne olisi loppunut siihen, kun polku vie hakkuuaukealle eikä metsään, mutta sekin otettiin mukaan tutkimukseen.
Yllättäen selvisi, että polku on edelleen vilkkaassa käytössä.
 
Ehkä käyttäytymismallit ovat iskostuneet eläimiin niin voimakkaasti, että ne käyttävät entisiä polkuja muutoksesta välittämättä.
 
Hirven polku on ilmiönä tuttu metsästäjille, varsinkin niille, jotka kävelevät maastossa paljon koiran kanssa. Hirvi pakenee koiraa samoja reittejä vuodesta toiseen. Tutkimuksessa selvitetään, pakenevatko ne polkujen kautta myös metsästystilanteessa.
 
Tutkimuksessa tehdään kiinteää yhteistyötä paikallisen metsästysseuran kanssa. Siitä on ollut jo nyt paljon apua.
 
Kyselyillä ja maastovarmistuksilla pyritään keräämään mahdollisimman kattava tieto polkujen paikoista tutkimusalueella.
 
Seppäsen sedän, maastomestarina toimivan Ale Seppäsen paikallistuntemus ja apu kameroiden asennuksessa ja seurannassa on korvaamaton, kun tutkija itse asuu Jyväskylässä.
 
Seppänen toivoo, että metsästäjät ja marjastajat ilmoittaisivat löytämistään poluista nettiin. Tutkimuksen verkkosivuilla on työkalu, jolla ilmoituksen voi tehdä suoraan maastosta älypuhelimella. Koordinaatteja voi lähettää myös sähköpostilla, janne@riistapolkuverkko.fi.
 
Hänellä on 90 kameraa valmiina vietäväksi maastoon Suomussalmella.
 
Polun paikkoja suhteessa maaston muotoihin voidaan tutkia ilman kameraakin. Paikoista voi ilmoittaa koko Suomen alueelta.
 
Hirven liikkeiden vuosirytmistä saadaan, kun kamerat ovat olleet paikallaan yli vuoden.
 
– Odotan, että talvella liikennettä on vähän. Hirvi elää silloin hyvin pienellä alueella syömässä talviravintoa.
 
Seppänen toivoo, että seuranta hyödyttäisi myös kannan arviointia. Jos merkittävä osa hirvistä pystytään havaitsemaan kameroiden avulla, se on kustannustehokas tapa mitata kantaakin.
 
Tutkimuksessa selviää, kuinka tärkeitä polut hirville ovat. Pitääkö ne ottaa huomioon hakkuita tai metsäautoteitä suunniteltaessa? Ne voivat vaikuttaa eläinten liikkeisiin, paikallisiin tiheyksiin ja kohtaamisten todennäköisyyksiin kaukanakin.
 
Kameroihin tarttuu myös mielenkiintoisia piirteitä eläinten käyttäytymisestä. Kuvasarjasta selviää, mmiten nuori sonni pyörii vanhemman sonnin edessä kuin koiranpentu ja koettaa töniä tätä. Näyttää siltä kuin ne leikkisivät. Vanhempi on tosin melko välinpitämätön.
 
– Kuva on elokuun alusta, jolloin hirven kiima ei ole vielä alkanut. Se on vasta syyskuun lopulla. Uroksilla on sarvissa vielä nahka, joten kyseessä ei ole totinen ottelu, Seppänen kertoo.
 
Hän sanoo, että tutkijan työn antoisimpia puolia on löytää kerätystä aineistosta uutta ja yllättävääkin – sellaista, mitä ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi.
 
– Kun luontoa tutkii, tulee melko varmasti esiin uusia asioita.
 
Melkoinen yllätys on se, että kuviin ei ole tullut lainkaan karhuja. Suomussalmi on kuitenkin tiheän karhukannan aluetta.
 
– Yhtenä tutkimustuloksena voi sanoa, että karhut eivät polkuja käytä.
 
Tutkimukselle on saatu rahoitus ainakin kahdeksi vuodeksi, mutta Seppänen toivoo, että työ jatkuu pitkälle tulevaisuuteen. Kun kamerat on saatu paikoilleen, voidaan tutkimusta jatkaa melko vähin kustannuksin.
 
Riistakameroiden kuvia voi katsoa netistä osoitteessa: www.riistapolkuverkko.fi
 
Reijo Hietala

Menot