Kanta-Häme

Hiuksille vain vähän hyötykäyttöä

Hiustenleikkuusta kertyville hiuksille ei ole kuin satunnaista hyötykäyttöä. Jonkin verran hiuksenpätkiä pyydetään kotipuutarhoihin jäniksen karkottamistarkoitukseen. Hiusta saatetaan käyttää myös taiteessa tai käsitöissä. Käyttö on kuitenkin hyvin satunnaista.

– Laitamme kyllä hiuksia sivuun, jos joku niitä tarvitsee. Muutoin ne menevät kyllä roskiin, kertoo hämeenlinnalaisen parturi-kampaamo Pääpaikan liikkeenharjoittaja Arja Salmenoja.

Hän kertoo, että heiltä esimerkiksi pyydettiin hiuksia Verkatehtaalla viime viikolla julkaistuun Vanajaveden opiston opiskelijoiden taideteokseen.

– Wetterhoffilla on kokeiltu hiusten käyttöä kudonnassa ja joskus on mennyt hiuksia neulatyynyjen täytteiksi. Joku polttariporukkakin on joskus hakenut hiuksia johonkin hupikäyttöön, Salmenoja muistelee.

Suomen Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja Arja Laurila tietää hiuksia käytettävän jonkin verran myös koruissa ja tauluissa. Käytettävät määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä.

– Sota-aikaan Hämeenlinnan Verkatehtaalla hiuksia kudottiin kankaisiin, kun materiaalista oli pulaa, hän muistaa kuulleensa.

Kukkapenkin pelastus

– Kerran kävi asiakas hakemassa hiuksia hajupussiin, jota käytetään puutarhassa jänisten karkotukseen, kertoo Saija Helynen Jukolan Hiuskeskuksesta.

Niksin taika on siinä, että hiuksiin jää ihmisen haju, jota jänis vieroksuu.

Myös Arja Salmenoja tuntee saman niksin. Hänen asiakkaansa täytti hiuksenpätkillä oksaan ripustettavan sukkahousunpuntin.

Toiset taas ripottelevat hiussilppua sellaisenaan kukkapenkkiin, esimerkiksi kevään ensimmäisten krookusten suojaamiseksi jäniksiltä.

– Olen sitä itsekin joskus kokeillut ja tuntui toimivan, kertoo Arja Laurila Suomen Hiusyrittäjät ry:stä.

Seija Vendelin Kirkkorinteen Hiustiimistä taas muistelee antaneensa hiuksia peurojen karkotusta varten.

Peruukissa harvoin kotimaista

Hämeenlinnassa parturi-kampaajana aiemmin toiminut Hiusyrittäjien Arja Laurila kertoo, että enimmäkseen suomalaisliikkeissä leikattavat hiukset menevät roskiin. Pitkän letin kerralla leikkauttava taas usein haluaa hiukset mukaansa muistoksi.

Esimerkiksi peruukkien tai hiuslisäkkeiden valmistukseen ei suomalaishiusta toimiteta.

– Peruukeissa käytettävät aidot hiukset tuodaan Aasiasta, Intiasta ja Etelä-Amerikasta. Myös Venäjällä hiusten keruu ja myynti on jonkinlainen bisnes. Lisäksi käytetään paljon myös keinokuituja, Laurila selvittää.

Hänen mukaansa skandinaavinen ohut hiuslaatu ei ole haluttua peruukkimateriaalia. Ongelmana myös on se, että käytettävien hiusten pitäisi olla riittävän pitkiä ja materiaalia pitäisi kertyä riittävän paljon.

– Enimmäkseen hiustenleikkuusta kertyy pientä silppua. Pitkää tukkaakaan harvoin leikataan kerralla lyhyeksi, vaan se usein tehdään asteittain, esimerkiksi kymmenen senttiä kerralla.

Helsinkiläiseen Suomikallion peruukkiliikkeeseen pitkiä hiuksia tarjotaan silloin tällöin materiaaliksi.

– Yksittäisiä eriä olen joskus ottanut. Yleensä ihmiset, kuten armeijaan menossa olevat pitkätukkaiset miehet, tarjoavat omia hiuksiaan. Joskus taas on vintiltä saattanut löytyä isoäidin letti 1920-luvulta, toteaa peruukkimestari Pekka Helynen.

Myös Pääpaikan Arja Salmenoja kertoo, että pitkästä ponnarista voidaan joskus tehdään kampaamossa itsekin pieniä lisäketupsuja tai nutturan sisään täytteeksi kätkettäviä falkkeja. (HäSa)