Kanta-Häme

Hoidon rajoja on hyvä miettiä

Hattulalainen eläkkeellä oleva eläinlääkäri Olle Tast mainitsee monessa yhteydessä ihmisen kokoiset yksiköt. Hän on esimerkiksi mielissään siitä, että sai harjoittaa ammattiaan aikana, jolloin maatilat olivat vielä pieniä perheviljelmiä.

– Nyt kaiken täytyy olla suurta, ja maatalouskin etenee koti aina vain suurempia tuotantoyksiköitä, tänään 75 vuotta täyttävä Tast pohtii.

Hänet valittiin Hattulan, Tyrvännön ja Rengon kunnaneläinlääkäriksi vuonna 1966, ja vaikka sekä työnantajan nimi että kuntarajat ehtivät muuttua matkan varrella, hänen toimialueensa pysyi samana eläkkeelle jääntiin saakka.

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet

Toki työn kuva muuttui. Uran alkuvuosina pääpaino oli maatilojen eläinten eli enimmäkseen lehmien hoidossa. Kun Tast jäi eläkkeelle vuonna 2002, jo noin puolet työajasta kului lemmikkieläinten hoitamiseen.

– Sen jälkeen juuri varsinkin pieneläinten hoitomenetelmät ovat kehittyneet paljon, eli yhä sairaampia eläimiä voidaan hoitaa. Nykyisin joudutaan pohtimaan sitä, kuinka kauan lemmikkiä kannattaa hoitaa, ja mikä on sairaan eläimen etu, Tast sanoo.

Hän tietää omasta kokemuksesta, että lemmikistä luopuminen on vaikeaa. Tasteilla oli 40 vuoden ajan kultaisia noutajia, mutta ei enää muutamaan vuoteen.

Eläinlääkäri oli varsinkin takavuosina yksi paikkakunnan merkkihenkilöistä. Tast myhäilee, että hän on onnistunut pysyttelemään erossa politiikasta, vaikka mukaan on houkuteltu.

Seurakunnan toiminnassa hän sen sijaan on ollut mukana luottamushenkilönä nelisenkymmentä vuotta. Hän toimi pitkään kirkkovaltuuston puheenjohtajana, ja on nyt sen varapuheenjohtaja.

– Seurakuntien tulevaisuus huolestuttaa. Kirkon suunnitelmissahan on luoda koko maahan laajoja seurakuntayhtymiä. Minun mielestäni pienet seurakunnat ovat kotoisia ja lämpimiä yksiköitä, Tast sanoo.

Hänelle seurakunta on muutakin kuin harrastus. Hän sanoo, että usko antaa lujan pohjan elämälle.

– Kaikesta ei tarvitse kantaa itse huolta, kun apuna ovat vahvemmat käsivarret.

Hidas lasku oli hyvästä

Tast asuu vaimonsa Eevan kanssa Vanajaveden maisemissa.

– Kun otin kunnaneläinlääkärin viran vastaan, meillä oli ajatuksena, että ollaan täällä muutama vuosi. Mutta aikaa on vierähtänyt.

Eläkkeelle jäätyään Olle Tast työskenteli aluksi poikansa Anssi Tastin rinnalla pieneläinklinikalla yhtenä iltana viikossa. Nykyisin hän ei enää tee eläinlääkärin työtä ollenkaan.

– Hidas laskeutuminen eläkkeelle oli minulle hyvä ratkaisu. Jos olisin lopettanut työt kertaheitolla, olisi varmaankin ollut vaikeaa luopua työstä.

Nuorena alkanut luontoharrastus jatkuu yhä, ja Tast on erityisen kiinnostunut linnuista. Hän liikkuu luonnossa muutenkin, ja lastenlasten kanssa touhuaminen antaa ”sopivaa haastetta”. Myös tennis on mieluinen harrastus.

Olle Tastilla ei ole merkkipäivänään vastaanottoa. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020