Kanta-Häme

Hoitajat kohtaavat väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita päivittäin

Kemiläisessä palvelukoti Iltaruskossa asuu muistisairaita vanhuksia ja mielenterveyspalvelujen asiakkaita. Osastonhoitaja Merja Orre-Sillanpää kertoo, että väkivallan uhka on päivittäistä, eikä siihen totu.

– Sylkemistä, raapimista, potkimista. Käytöshäiriöt ovat jokapäiväisiä, mutta ne liittyvät sairauteen.

Hän kertoo, että tärkeintä on kohdata asiakas rauhallisesti ja kiireettömästi, olla oikeasti läsnä.

– Muistisairaiden kanssa pelataan tunnemaailman kanssa. He huomaavat hoitajan takakireyden tai kiireen eikä heitä voi huijata.

Väkivaltatapauksista tehdään uhka- tai vaaratilanneilmoitus, ja tiedot menevät myös ylemmälle johdolle. Rikosilmoituksia ei muistisairaista tehdä.

– Keskustelemme tilanteista myös henkilökuntapalavereissa, joissa mietitään, miten tilanteessa olisi voinut toimia toisin.

Peräti 72 prosenttia Lähi- ja perushoitajaliitto Superin kyselyyn vastanneista ovat kokeneet työpaikkaväkivaltaa, ja tekijöinä ovat yleensä asiakkaat.

– Valtaosa superilaisista työskentelee vanhustyössä. Kiire ja hoitajien vaihtuvuus lisäävät väkivallan uhkaa. Ihmisten kohtaamiseen pitäisi olla tarpeeksi aikaa, tähdentää Superin puheenjohtaja Silja Paavola.

Tehyn järjestötutkimuksen mukaan edellisen vuoden aikana asiakkaan väkivallalla uhkailun tai fyysisen väkivallan kohteeksi on joutunut 1–5 kertaa noin joka viides tutkimukseen vastannut.

Kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen Tehystä toteaa, että liian vähäinen henkilöstön määrä sekä koulutuksen tai perehdytyksen puute altistavat väkivallalle.

– Nuoret kokevat väkivaltaa herkemmin. Työkokemuksen karttuessa kehittyy tapoja kohdata väkivaltaa.

Avainasemassa ovat tilanteiden ennaltaehkäisy ja riskiarviot.

– Esimerkiksi pitkäaikaishoidossa oleville muistisairaille asiakkaille tehdään pitkäaikaiset hoitosuunnitelmat. Niissä pitäisi arvioida myös riskit ja miten niihin voidaan vaikuttaa sekä mitä hoitosuhteelta voidaan edellyttää.

Silja Paavola toteaa, että väkivallan ehkäisyn tulee olla koko työyhteisön asia. On esimiehen tehtävä luoda sellainen toimintakulttuuri, joka ehkäisee väkivaltaa. Tietoa aggressiivisista asiakkaista ja heidän kohtaamisestaan pitää olla kaikilla.

– Myös noviiseilla. Uusia työntekijöitä ei pitäisi koskaan laittaa hoitamaan aggressiivista potilasta yksin. Väkivaltatilanteet pitäisi joka kerta käsitellä, etteivät ne jää vaivaamaan mieltä, Paavola tähdentää.

Hoitajan kohtaamasta väkivallasta ei tule läheskään aina rikos­asiaa.

– Lieväkin väkivalta on rikoslain mukaan yleisen syyttäjän alaista. Työnantajan tulisi tehdä rikosilmoitus, sillä hoitajalle on liian raskasta tehdä asiakkaastaan rikosilmoitus, Markkanen toteaa.

Työterveysalan asiantuntija Virpi Fagerström henkilöstökoulutusta tarjoavasta Ergomentorista toteaa, että väkivaltaan pitää aina puuttua.

– Työntekijöiden velvollisuus on ilmoittaa ja työnantajan velvollisuus on puuttua, Fagerström toteaa.

Vaikka aggressiivisuus johtuisi sairaudesta, sen aiheuttamista kommunikaatiovaikeuksista tai vääränlaisesta lääkityksestä, väkivaltaa ei saa hyväksyä.

– Jotkut asiakkaat voivat käyttäytyä eri tavalla eri hoitajien kanssa. Henkilökemiat eivät toimi tai työntekijän ja asiakkaan tempot ovat erilaiset. Syytellä ei saa, vaan pitäisi etsiä ratkaisua.

Väkivaltaa voidaan ehkäistä monella tavalla: hyvällä johtamisella, laadukkaalla moniammatillisella hoidolla.

– Pitää miettiä, mistä asiakkaan käyttäytyminen johtuu ja onko esimerkiksi lääkitys toimiva.

Fagerströmin mukaan asiakkaan fyysinen rajoittaminen on viimeinen vaihtoehto.

Väkivaltatilanteet nostavat esiin monenlaisia tunteita.

– Tärkeää on suhtautua ammattimaisesti ja olla provosoitumatta.

Taina Nuutinen-Kallio

Päivän lehti

1.6.2020