Kanta-Häme

Homekoulut ja kiire aiheuttivat Aapiskukolle sulkasadon

Suomalainen koululaitos voi toistaiseksi hyvin.

Se, mikä Opettajien ammattiyhdistystä (OAJ) huolestuttaa, on 2010-luvulla alkanut murros.

Koulujen sulkemiset, epäterveet opiskelutilat ja opettajien yhä lisääntyvät työtehtävät ovat vain jäävuoren huippu, joiden uskotaan ennen pitkää katkaisevan koululaitoksen kantavimman oksan.

– Suomi on rikas maa, mutta kaikki raha on tavalla tai toisella sidottua. Välinpitämättömyydellä on kallis hinta, sillä se kohdistuu kaikkiin tulevaisuuden aikuisiin, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Vain kaksi kättä

Homekoulu ei suinkaan ole mikään hämeenlinnalainen erikoisuus. Ilmiö on paitsi valtakunnallinen, myös itseään ruokkiva.

Kun koulurakennus sisäilmoineen ja homeitiöineen on todettu käyttökelvottomaksi, on oppilaille löydettävä uudet opetustilat.

Tyhjiä, opetuskäyttöön soveltuvia tiloja on harvassa kunnassa, joten useimmiten vaihtoehtoina ovat joko parakkimalliset väistötilat tai vaihtoehtoisesti sijoittaminen toiseen koulurakennukseen.

Kun sairaan koulun oppilaat sijoitetaan toistaiseksi terveessä rakennuksessa olleiden oppilaiden rinnalle, tunnelma tiivistyy. Opettajat väsyvät, sillä toimiva opetustilanne vaatii paitsi fyysistä tilaa, myös aikaa.

Aikaa taas on yhä kapeammin, sillä suunnitelmallisuuden nimissä teetettävät paperityöt vievät aikaa moninkertaisen määrän niille varatusta ajasta. Jotta työ tulee hoidetuksi, on ne tehtävä vapaa-ajalla.

Koska vapaa-aika kuluu yhä enenevässä määrin työntekoon, opettajat väsyvät lisää, turhautuvat ja kyynistyvät.

– Hämeenlinnassa lastensuojelumenot ovat jyrkässä kasvussa. Tämä näkyy suoraan sekä päivähoidon että koulun puolella. Opettajien mielestä lapset tarvitsisivat enemmän kuin koskaan turvallista aikuista. Henkisesti uupuneena sellaiseksi on vaikea ryhtyä, summaa pääluottamusmies Erja Oksa.

Poliitikkojen otettava vastuuta

Homekoulujen korjausvelan pitäisi olla vahvasti myös valtion vastuulla. OAJ:n mukaan poliitikot pakoilevat vastuuta siirtämällä päätöstentekoa kuntien harteille. Tämä saattaa johtua puheenjohtaja Luukkaisen mukaan siitä, ettei asia kosketa suoraan äänestysikäisiä.

– Tilastojenkin valossa valtaosa päättäjistä on reippaasti keski-iän ylittäneitä ja lapsettomia.

Omiin kouluvuosiin ja silloisiin ryhmäkokoihin vertaaminen on Luukkaisen mielestä niin ikään tarpeetonta.

– Siihen maailman aikaan kun opettaja ärähti, oltiin hiljaa. Lainsäädäntöä on muutettu kurinpidon osilta paljon, samoin erityisoppilaiden tarpeisiin kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota, kuten pitääkin.

Luukkainen korostaa, että rahojen löytyminen on ensisijaisesti poliitikkojen vastuulla.

– Ongelmilla on tapana kasvaa kun ne ovat hoitamatta. Muussa tapauksessa arvostetulle koululaitoksellemme voidaan heittää hyvästit. (HäSa)