Kanta-Häme Hämeenlinna

Hömelöiden eläinhahmojen äiti Ulla Kauhanen maalaa myös pelkäämäänsä merta

Kuvataiteilija Ulla Kauhanen pysyy uskollisena asiakaskunnalleen, mutta välillä hän irrottelee "roiskimalla" abstrakteja töitä. Tuore näyttely on nyt esillä Hämeenlinnassa.
Näyttelyssä mukana olevan latoteokset ovat Ulla Kauhasen käsialaa muutaman vuoden takaa. Hän vain viimeisteli ne näyttelyä varten. Kauhanen halusi ne mukaan, koska ne sopivat näyttelyn värimaailmaan. Kuva: Riku Hasari
Näyttelyssä mukana olevan latoteokset ovat Ulla Kauhasen käsialaa muutaman vuoden takaa. Hän vain viimeisteli ne näyttelyä varten. Kauhanen halusi ne mukaan, koska ne sopivat näyttelyn värimaailmaan. Kuvat: Riku Hasari

Ulla Kauhasella on terveiset Hattulan kunnalle.

Hattulalaisena kuvataitelijana häntä harmittaa kunnan taannoinen päätös hankkia prosenttitaidetta uudelle terveysasemalle muualta kuin hattulalaisilta taiteilijoilta. Hänellä itsellään oli avoimessa taidehankintakilpailussa mukana kolme teosta.

– Maailmalla on jo pitkään ollut pikkukaupungeissa ajatuksena ”shop local, by local” (shoppaile paikallisesti, osta paikallista). Miksei terveysasemalle voitu ottaa vaikka Hattulan taiteilijaseuran jäseniltä ryhmäotosta?

– Tosi surullista. Hattula läiski märällä rätillä mennen tullen meidän paikallisten taiteilijoiden naamoja, Kauhanen kokee.

Gallerioita liian vähän

Tuoreimman näyttelynsä Ulla Kauhanen on tuonut Hämeenlinnaan Galleria-kehystämö Raamidaameihin.

Myös gallerioiden vähyys harmittaa taiteilijaa.

– Gallerioita on paljon lopetettu eikä uusia tule. Väylät mennä katsomaan taidetta vähenevät. Onneksi nettimaailma on tullut paikkaamaan tilannetta, mutta harva taidetta pelkän nettikuvan perusteella ostaa, Kauhanen näkee.

Kauhasen asiakaskunta on kuitenkin uskollista, ja myös hän haluaa pysyä uskollisena heille. Hän on tullut tunnetuksi etenkin sympaattisista eläinhahmoistaan.

– Ensimmäisen pingviinin maalasin varmaan kymmenen vuotta sitten. Pikkuhiljaa työt ovat painottuneet eläinhahmojen suuntaan. Asiakkaat tykkäävät niiden ilmeistä ja olemuksesta. Eläimeni ovat tyyppejä, persoonia. Mitä hömelömpi, sitä parempi, Kauhanen naurahtaa.

Varis luottaa optimistina, että korsi, jolla se istuu, kestää kyllä tuulet ja tuiskut. Kuva: Riku Hasari
Varis luottaa optimistina, että korsi, jolla se istuu, kestää kyllä tuulet ja tuiskut.

Omat tunnetilat välittyvät teoksiin

Kauhanen ilmaisee eläinteostensa kautta usein myös omia tunnetilojaan.

– Kerran maalasin tosi ryytyneen näköisen lehmän, ja teoksen työnimenä oli Jaa mitkä lehmän hermot?, kun itselläni oli joku tilanne, että pinna kärähti.

– Näyttelyssä on esillä optimistivaris. Teoksen ideana on se, että hän luottaa, että korsi, jolla hän istuu, kestää. En ole yrittänytkään tehdä yks yhteen varista. Teokset heijastelevat aina omia tuntojani ja ajatuksiani, Kauhanen kertoo persoonallistaen eläinhahmonsa puhumalla niistä hän-muodossa.

Meripelko purettu töihin

Tuoreessa näyttelyssä on esillä muitakin aihepiirejä kuin eläimet, kuten meri ja purjeveneet.

– Pelkään merta! Maalausteni avulla pystyn turvallisesti välimatkan päästä käsittelemään meren kauneutta.

– Olen kerran käynyt Venetsiassa, ja pelkäsin, kun merivesi nousi suunnilleen pohkeisiin asti. Voin mennä uimaan vyötäröön asti, mutta sitten rupean jo kuikuilemaan haita ja meduusoja ja kaikkea, mitä meressä voi olla, Ulla Kauhanen tunnustaa.

Ulla Kauhanen pelkää merta, mutta on halunnut vangita sen kauneuden teoksiinsa. Teos on nimeltään ”Tyyntä”.

Väriharmonia Kauhaselle tärkeä

Näyttelyssä on myös latomaalauksia.

– Olin haudannut ne muuta vuosi sitten varastoihin, mutta viimeistelin ne nyt näyttelyä varten, koska ajattelin, että ne sopivat näyttelyn värimaailmaan. Halusin tehdä modernia, utuista tunnelmaa.

Seinillä on lisäksi teoksia kujista. Äkkinäinen katsoja tunnelmoi niiden parissa välimerellisissä maisemissa, mutta Kauhanen kertoo, että ne on maalattu Turun vanhoilta kujilta otettujen valokuvien perusteella.

– Näistäkin on tykätty paljon. Lähdin tutkimaan teoksissa valoa ja varjoa.

Kauhanen on käyttänyt viitisen vuotta teoksissaan akryylivärejä.

– Pakosta jouduin öljyvärit hylkäämään. Atoopikkona tärpättien kanssa läträily oli minulle liian rajua.

Ensimmäisen pingviininsä Ulla Kauhanen muistaa maalanneensa noin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Riku Hasari
Ensimmäisen pingviininsä Ulla Kauhanen muistaa maalanneensa noin kymmenen vuotta sitten.

Abstraktit työt eivät elätä

Ulla Kauhanen maalaa vaihtelun vuoksi myös abstrakteja töitä, jotka eivät värimaailmansa puolesta sopineet tämänkertaiseen näyttelyyn.

Hän kuitenkin aikoo tuoda viikoittain muutaman esille toisaalle galleria-kehystämön tiloihin.

– Nämä kokeilevat työt edustavat noin kymmentä prosenttia töistäni. On ihana olla luova, roiskia vain jotakin ja kokeilla uusia materiaaleja.

Koetko, että eläinteokset ovat sinulle taakka vai siunaus?

– Ne ovat positiivinen ja hyvä juttu. Koska en ole apurahataiteilija, minun on ajateltava totta kai asiakkaitani ja tehtävä töitä, joihin he ovat tottuneet.

– Miinuspuoli on se, että haluan olla monipuolinen taiteilija. Some on siinä mielessä ihana, että sinne voin laittaa esille kaikkia kokeilujani ja kuulostella kommentteja. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on minulle tosi tärkeää. Olen sanonut, että saa ihan rohkeasti haukkuakin! HÄSA

 

Ulla Kauhasen taidenäyttely Galleria-kehystämö Raamidaameissa Verkatehtaalla (Viipurintie 4, Hämeenlinna) 30. elokuuta asti.

 

Ulla Kauhanen

Kuvataitelija.

Syntynyt 1968 Joensuussa.

Asuu Hattulassa Tömäjärvellä.

Suomen Taitelijat ry:n, Hattulan taiteilijaseuran ja Kanta-Hämeen kirjalijayhdistys Vana -66:n jäsen.

Useita yksityis- ja yhteisnäyttelyiltä.

Kirjoittaa kolumnia Sielun Peili -lehteen taiteesta.

Syyskuussa ilmestyy uusin,

11. kirja. Tekstit kuviin on tehnyt Rengossa asuva sanoittaja Sana Mustonen.