Kanta-Häme Hämeenlinna

Höyrynakki voipaperissa, kiitos! - Lukijat muistelevat grillejä lämmöllä

Hämeenlinna oli vielä 70-luvulla täynnä yksityisiä grillejä ja kioskeja. Nyt niitä on jäljellä enää muutama.
Hämeenlinnalaisilla on pitkä muisti, kun puhutaan kioskeista. Vastauksia Hämeen Sanomien kioskimuistoihin tuli noin 400. Eniten muisteltiin Sirkka Vallia ja hänen kioskejaan eli Vaahteran varjoa (kuvassa) ja Vallin kioskia. Kuva Hämeenlinna-Seuran julkaisemasta kirjasta Kaupunki kuvissa II.

Hämeenlinna ei niin vain unohda Niilo ja Sirkka Vallia, sillä heihin kilpistyy oikeastaan koko kaupungin grillielämä.

Vaikka Vallien ajasta on kulunut vuosikymmeniä, ei Tuula Tähtinen unohda Sirkan tekemän tuhdin sinapin hekumallista makua ja naisen iloista hymyä. Tumman keltaista sinappia ostettiin kotiinkin vielä pitkään sen jälkeen, kun Vallien kioskit olivat lyöneet lapun luukulle.

– Joskus oli tosi kylmä, mutta onneksi Valleilla oli Reskalla, nykyisen Sokoksen paikalla, pieni nakkikioski. Siitä ostin usein voipaperiin käärityn höyrynakin. Se mastui ihanalta ja lämmitti kohmeisia käsiä pitkään. Ei meillä nuorilla ollut siihen aikaan rahaa tuhlattavaksi, Tähtinen hekumoi.

Taisi olla 50-luvun puolivälissä, kun Tuula Tähtinen mittaili muiden nuorten tavoin edestakaisin Reskaa. Höyrynakkien myyjien lisäksi keskustassa oli oikeastaan vain Sirkka Vallin kioskit nykyisessä ykköskorttelissa. Vallit väistivät vasta sitten, kun niiden paikalle alettiin rakentaa Sokosta.

Nakkeja myytiin aivan kadun varressa olevassa kojussa, mutta lippakioski Vaahteran varjo oli vähän sivummalla. Grillien lisäksi Valleilla oli myös ihan tavallinen kioski.

– Ei Hämeenlinnassa ollut tuolloin paljon palveluja. Sirkan muuton jälkeen minä lopetin grillillä käymisen. Grillit kuuluivat silloin nuorten elämään, eivät aikuisten, Tuula Tähtinen sanoo.

Lue myös: Kioskiliitto lopetettiin jo 12 vuotta sitten, kun jäseniä oli enää 60, mutta tämän päivän tilannetta ei tiedä kukaan

 

Tässä lukijoiden muistoja Hämeenlinnan  kioskeista ja grilleistä:

 

Hämeenlinnassa Turuntien ja Ahokadun kulmassa oli kivijalassa Väiskin grilli. Katutasosta laskeuduttiin muutama askel sisälle missä toisella puolella myytiin muun muassa karkkia, tupakkaa ja lehtiä ja toisella puolen oli grilli.

Väiski hoiti kioskia yhdessä vaimonsa kanssa. He olivat jo iäkkäitä, mutta aina hymyssä suin.

Syksyllä 1971 tapasin elämänkumppanini grillillä ensimmäisen kerran. Sittemmin seurusteluaikana poikkesimme usein myös yömyöhällä kaupungilta tultaessa grillatulle kanalle matkallamme Myllymäkeen. Kyllä maistui aina erityisen hyvältä raskaan tanssi-illan jälkeen. Väiski jutteli silloinkin niitä näitä ja kyseli illan tapahtumia. Jäi hyvät muistot kyseisestä paikasta.

Moorits

 

Nakkikipsat ovat toki kuolleet. Nämä ”jenkkimestat” nuorison suosiossa ja tuoteet kyllä eri tasoa,kuin ennevanhaan. Alatorillakin oli aikoinaan -50 ja -60 luvulla parikin kipsaa. Yksi oli Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun risteyksessä. Spesiaali oli lihis käristemakkararalla. Kaikilla mausteilla,

Matti Lammi

 

Vallin Sirkan hillopiirakka sokerilla. Huhtalan kioskin hotsi, irtokarkit melkein Huhtalan kioskia vastapäätä Viipurintiellä ja Ruutikellarinkadun kioskin irtokarkit.

Läntisellä puolella Jaakkiman kioskin irtokarkit oli myös pop. Voi, näitä muistoja olisi vaikka kuinka.

Raija Simola

 

Just pari päivää sitten muisteltiin, kuinka oudoissa paikoissa kioskeja oli. Esimerkiksi Cygnauksen kadulla kioski oli tien laidassa, eikä paikalla ollut edes jalkakäytävää. Sama juttu oli Ansiomäentiellä. Torikadulla oli Ransun kioski, se olikin jo melkein esi-isä nykyisille sisäkioskeille. Parhaat hotsit sai Vallilta, Nummelta pientäkin pienemmästä kioskista ja sitten Hätilästä.

Sairion puolella Vaneritehtaan porttia vastapäätä oli Härkisaaren kioski, joka tunnettiin vissiin myös Lyylin kioskina. Pennin karkit oli kova juttu aikoinaan ja kunnon merkkareita ei oo saanu vuosikymmeniin.

Antti Astrén

 

Aulangontiellä Metsäliiton vieressä oli lippakioski, josta haettiin kaverin kanssa nallekarkkeja ja Pantteri-salmiakkiaskeja. Kerran löydettiin Aulangolta tai Karlbergintieltä penni, kipitettiin lippakioskille ostamaan yksi nallekarkki ja syötiin se puoliksi.

Suvi Patjas

Maijantien ja Poltinahontien kulmassa oli vielä aivan 1970-luvun alussa Seppo Uotilan mummun Aune Uotilan työpaikka. Lippakioskin omisti Seppo Uotilan täti Sanelma Laine. Kuva: x
Maijantien ja Poltinahontien kulmassa oli vielä aivan 1970-luvun alussa Seppo Uotilan mummun Aune Uotilan työpaikka. Lippakioskin omisti Seppo Uotilan täti Sanelma Laine. Kuva: x

Torilla oli parhaillaan kolmekin asuntovaunuista tehtyä nakkipuljua, joista Pirjon torigrilli oli pitkäikäisin. Aika monta kertaa lyceeläisen tie vei ruokiksella torille. Siihen aikaan kouluruoka oli maksullista.

Ismo Soukola

Merkkarit pussitettiin

Petrellin kioski, siinä luurankopuiston vieressä. Eli vanhan hautausmaan vieressä oleva grilli oli myös sangen mystinen kokemus. Kankaantakana oli ensimmäinen kioski jossa kävin ostamassa karamellejä. En muista oliko se Annikki tms joka kioskia piti. Myöhemmin se oli Lehtosen kioski. Merkkareita ostettiin Raketin irtomyynnistä siitä aulasta.

Sari Tupav

 

Katisten kioskille käveltiin…ostettiin sixpäkit olutta ja lähdettiin takaisin kohti läheistä puistoa. Kun kaveri oli juonut kolme pulloa, käytiin hakeen uus sixpäkki, ettei lopu kesken…Kultaisia muistoja.

Kai Järvinen

 

Muistan hyvin kun avasin ensimmäisen kioskin. Veikkaukset palautettiin keskiviikkona ja torstaina ne lähetettiin ilman kalkkeripaperia veikkaukselle Vantaalle postitse.

Tuija Korpela

 

Hotsi oli se mun juttu: 2 nakkia painetun pyöreän sämpylän välissä ja mausteena perinteiset = sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti, sipuli. Oi että se maistui hyvälle pubillan päätteeksi.

Ulla-Maija Christa Kähkönen

 

Kuinka monta kertaa mentiin ja ”Markalla merkkareita” ja ”Markalla pääkalloja”. Silloin irtareidenkin myynnissä palvelu toimi.

Jani Perälä

Lyhyt kiertoajelu Hämeenlinnassa auttoi suureksi yllätykseksi löytämään lippakioskin Rautatienkadulta. Kioski oli piilossa pensaikossa. mutta kyllä se oli se. Kuva: Esko Tuovinen
Lyhyt kiertoajelu Hämeenlinnassa auttoi suureksi yllätykseksi löytämään lippakioskin Rautatienkadulta. Kioski oli piilossa pensaikossa. mutta kyllä se oli se. Kuva: Esko Tuovinen

Valli ei unohdu

Vallilla oli hyvät annokset! Ainoa oli, miten pääsi takaveto Escortilla puolesta välistä Hallituskadun mäkeä ylöspäin talvella.

Jari Vättö

 

Vallin grillillä tuli Sirkan ja Sipun kanssa tuli rupateltua joskin kiirettä luukulla piti. Oltiin kera lahtisen, örlundin, niemisten ja monen muun. Parasta olivat porilaiset ja muut herkut yömyöhään.

Vallin grillillä käytiin joskus harvoin 80-luvulla, kun tulimme sunnuntai-iltana sukulaisilta Hattulasta Aulangon kautta ja ajoimme keskustaan.

Sen sijaan kotinurkilla tuli asioitua eniten Karhitien Kipsalla tai Jaakkiman kioskilla

Tero Niemistö

 

Loppuaikoina kebab perunamuusilla oli tosi kova.

Teemu Saarenkanta

 

Ennen 70-luvun puoliväliä oltiin vielä kouluikäisiä, kimppataksilla mentiin Parolasta Vallille hampurilaiselle.

Kosti Turkki

 

Illat istuttiin kloppeina siinä pubin päädyn katoksen alla. Vallilla oli oma muovimuki, jossa oli tussilla oman nimi. Siihen sai vettä 20 pennillä.

Sirkka oli ekologisuudessa ja asiakasuskollisuuden vahvistamisessa aikaansa edellä.

Ville Lintula

 

Muistan, kun velimies kavereineen kirjoitti 5 markan lahjakortin paperille ja sillä menin Vallille. Pojat jäi nauramaan puutalon rännille. Sirkka antoi meitsille ostamani hotsin kahella. Sitten vaan reteesti jätkien ohi hotsia syöden! Ikää mulla oli noin 4-5.

Mika Viherä

Menin Vallin grillille kesätöihin vuonna 1988. Jatkoin töitä grillillä koulun alettua syksyllä perjantaisin ja sunnuntaisin. Olin kaksi seuraavaa kesää töissä myös Vallilla. Grillin omistivat silloin Anja ja Jari Passila.

Pitkäaikainen työntekijä Anja Sillanpää oli monille kaupunkilaisille tuttu. Meitä oli kaksi kesätyöntekijää. Toinen tyttö oli alle 18-vuotias ja hän sai tehdä vain päivävuoroja.

Minulla alkoi vuoro yleensä kello 18 ja kesti kahteen tai kolmeen. Vilkkain tunti oli viikonloppuisin yleensä viimeinen, kun Rantakasino ja Williams pub menivät kiinni.

Grillillä kävi aika paljon vakioasiakkaita. Joskus asiakas oli niin päihtynyt, että muisti maksaa ostokset, muttei jaksanut odottaa ruokaa. Joskus oli myös pientä suunsoittoa.

Kerran yksi mies hermostui ja heitti minua pienellä maitopurkilla luukusta sisälle. Sain joskus treffipyyntöjä ja kerran kutsun katsomaan pornoleffaa, josta kohteliaasti kieltäydyin.

Muutin Hämeenlinnasta 90-luvun alussa pois. Palasin 2010-luvulla takaisin ja löysin Vallin grillin rappiotilassa. Järkytys oli suuri. Sitten koko grilli purettiin ja nykyään paikalla on vaan tyhjää. Toivoisin, että paikalle tulisi terveellisen ruuan kioski.

Sinikka Alanko (o.s. Ronkainen)

Simolan kioski on niin hauskan näköinen, että se kääntää hattuineen päät harva se päivä. Kioski on tällä hetkellä lähinnä varastona, mutta Heikki Halme toivoo vielä kunnostavansa sen. Kuva: Esko Tuovinen
Simolan kioski on niin hauskan näköinen, että se kääntää hattuineen päät harva se päivä. Kioski on tällä hetkellä lähinnä varastona, mutta Heikki Halme toivoo vielä kunnostavansa sen. Kuva: Esko Tuovinen

Suukopua

Valli oli aikansa ”Haluux turpiin grilli” aamuyöllä. Itse tosin vähän asioin tuolla grillillä. ”Hätilän hidas” oli meidän kulman grilli.

Liisa Hirvonen

 

Kerran saavuimme Domille, jossa oli jo kähinät käynnissä. Kaverini oli superkännissä ja halusi osallistua, huitaisi johonkin suuntaan mutta nyrkki meni metrin verran ohi ja kilahti Domin pikkuikkunan lasin läpi. Tekemästään reiästä sankarimme sitten sopersi ”Makkaraperunat”.

Petri Lapintie

 

Parkkisen Mummun beige pieni grilli vai pikemminkin höyrykeitinvaunu torilla oli mun paikka ala-asteaikoihin koulupäivän jälkeen. Juttua riitti puolin ja toisin ja välillä saattoi saada pikku palvelusta vastaan höyrynakin.

Marko Konttinen

 

Saimin valkoinen nakkikioski sijaitsi Lahdensivuntien ja Pajakadun kulmassa leikkipuiston reunassa. Se oli tehty fanerista ja muistelen, että seisoi jonkinlaisten jalasten päällä. Kioski oli niin pieni, että täti tuskin mahtui siellä kääntymään. Myyntiluukun takana pöytätasolla oli kaksi isoa alumiinista höyrykattilaa, toinen makkaroita ja toinen piirakoita varten.

Kerran viikossa kuljimme isän kanssa kioskin ohi tullessamme iltaisin yhdessä kirjastosta. Isä osti minulle sieltä aina yhden höyrynakin sinapilla. Isä antoi minun asioida itse. Yletyin juuri ja juuri kurkottamaan kioskin luukulle, jonka täti aukaisi, kun näki minun kurottelevan ostoksille. Täti kääri nakin tiiviisti pieneen voipaperin palaseen. Sitä sitten narskuttelin loppumatkan kohti kotia.

Lapsuudenystäväni asui kioskin lähellä. Veljensä kanssa he kantoivat usein vettä tädin kioskille maitohinkit käsissään. Palkkioksi he saivat rikkimenneitä lihapiirakoita. Kioskissa myytiin myös herkullisia ohuita omenapiirakoita, mutta niitä he eivät koskaan saaneet palkkioksi.

Emme kumpikaan muista milloin kioski häipyi kadunkulmasta. Mutta muistamme rikkinäiset lihapiirakat ja höyrynakit.

Anneli Suusaari

Lue myös: Kioskiliitto lopetettiin jo 12 vuotta sitten, kun jäseniä oli enää 60, mutta tämän päivän tilannetta ei tiedä enää kukaan

Lue myös: Kioski kuin Sherlock Holmes – Kioski oli Annan elämäntyö