Kanta-Häme

Hullunrohkeita kokeiluja

– Olen vähän hyvään tottunut, Marja Hepo-aho nauraa ja katsahtaa puhaltajamestari Kari Alakoskeen päin.

Hepo-aholla ja Alakoskella on juuri auennut yhteisnäyttely Suomen lasimuseossa. Näyttely on yhtenäinen kokonaisuus, puhaltajien yhdessä suunnittelema ja toteuttama. Monet työt ovat ammattimiehen taidonnäytteitä, joita ei kuka vain pysty tekemään edes unissaan.

Tasavertaisia työkavereita

Kun Kari Alakoski vielä työskenteli lasialan opettajana Nuutajärvellä ja hakuaika oli umpeutunut, hän sai Oulussa asuvalta Hepo-aholta puhelun. Nuori tyttö kyseli, kuinka pääsisi kouluun opiskelijaksi.

– Tunti siinä turistiin ja Kari sanoi, että lähde opiskelemaan jotain oikeaa alaa noin hyvillä papereilla. Olin kuitenkin sinnikäs, ja Kari lupasi opiskelupaikan.

Nyt roolit ovat muuttuneet tasavertaisiksi ja rakkauskin on roihahtanut ja kaksi puhaltajaa asuvat nykyään samassa osoitteessa.

Pari vuotta sitten Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho alkoivat työskennellä yhdessä Verstakko osuuskunnassa.

Alakoski käyttää hyväkseen vaativia tekniikoita ja tekee taidelasia, mutta hän myös puhaltaa monille taiteilijoille.

Marja Hepo-ahon tuotemerkki on Mafka. Hän puhaltaa suupuhallettua käyttötaidetta.

– Ei sitä enää ajattele, että Kari on opettaja. Me molemmat teemme paljon tilaustöitä. Näyttelyä on ollut hieno tehdä, kun on ollut lupa hullutella, Hepo-aho kertoo.

Uusia tekniikoita ja traagisia rakkaustarinoita

Usein taidelasinäyttelyissä lasit tuodaan näyttelyyn ja ne ovat siellä yksittäisinä töinä. Nyt Alakoski ja Hepo-aho ovat halunneet koko näyttelyn kertovan yhtenäistä tarinaa.

Näyttely käsittelee kulta-ajan toista puolta. Työt näyttävä prameilta, mutta läheltä katsottuina ne paljastavat muutakin. Esimerkiksi kahden hengen kattauksessa lautasilla kulkee muurahaisia ja se kertoo traagisen rakkaustarinan.

Työpari Hepo-aho Alakoski on tehnyt näyttelyn eteen töitä puoli vuotta. He ovat kokeilleet erilaisia tekniikoita ja kehitelleet uusia juttuja. Töissä näkyy teknisesti vaikeita asioita, kuten isoja, hiekkapuhallettuja pintoja, kaiverruksia, lasimaalausta, kultauksia ja siirtokuvia Hepo-ahon kotialbumista.

– Englannista löysimme firman, joka oli valmis kokeilemaan siirtokuvia. Näissä oli tosi iso työ.

Alakoski lisää, että he ovat välillä olleet tyhmänrohkeita, sillä aina onnistumisesta ei ole ollut varmuutta ja materiaalia on mennyt paljon roskiin ja rikki. Mutta, se on ollut myös näyttelyn idea.

– Kun kerran olemme groteskilla linjalla, teknisesti olemme tehneet ylilyöntejä ja liioiteltuja töitä, lisää Hepo-aho.

Suomalaisille epätyypilliseen tapaan Alakoski ja Hepo-aho kehuvat näyttelyään. Alakoski sanoo, ettei vastaavia lasitöitä näe Suomessa. (HäSa)

Kulta-aika Suomen lasimuseossa 1.9.2013 asti.