Kanta-Häme Hämeenlinna

Huonosti suojattu syvä kaivo huolestuttaa Hämeen Sanomien lukijaa – Kenen vastuulle vaarallinen kaivo kuuluu?

Hämeen Sanomien lukija otti yhteyttä toimitukseen ja kertoi olevansa huolissaan Hämeenlinnan keskusta-alueella sijaitsevasta huonosti suojatusta kaivosta.
On tontin omistajan vastuulla huolehtia, että tontin kaivot ovat suojattuja ja turvallisia. Kuvituskuva. Kuva: Päivi Ojala.

Kaivo sijaitsee hylätyllä tontilla Hämeenlinnan keskusta-alueella vilkkaan kadun varrella.

Tontilla ei ole rakennuksia ja sillä kasvaa pajukkoa.

Kävimme paikan päällä katsomassa kaivoa, jota peittävät sammaloituneet ja osin painuneet laudat ja muutama irtokivi.

Lukijamme tietää kertoa, että kaivo on useita metrejä syvä. Leveyttä sillä on vajaa pari metriä.

– Lapset hakevat lumienkin aikanaan tontilta pajunkissoja. Haluan, että vanhemmat osaisivat varoittaa lapsiaan näistä hylätyistä tonteista, joissa piilee tämmöinen vaara, kertoo nimettömänä pysyttelevä lukija.

Ilmoittajan mukaan moni muukin alueella asuva on ollut huolissaan kaivosta, mutta tiettävästi siitä ei ole tehty ilmoitusta kaupungille.

– Miksi keskellä kaupunkia saa olla kaivo, joka ei ole suojattu lain edellyttämällä tavalla? huolestunut ilmoittaja ihmettelee.

Monen kantahämäläisen muistiin on piirtynyt surullinen 2000-luvun alussa sattunut tapahtuma, missä parivuotias tyttö menehtyi tiputtuaan syvään kaivoon Hattulan Lepaalla.

Tapauksen jälkeen Hattulassa kaikki tiedossa olleet vanhat kaivot ja maakuopat tarkastettiin siitäkin huolimatta, ettei kunta ei ole vastuussa yksityismailla olevista kaivoista.

Hämeenlinnan kaupungin rakennusvalvontapäällikkö Juha Henttonen kertoo, että kiinteistön omistajan on vastuussa siitä, mitä omistaa.

– Maankäyttö- ja rakennuslaki sanoo, että omistajan tulee pitää kiinteistönsä turvallisessa kunnossa. Minä naapurina, en voi mennä kaivoa tukkimaan, sillä se on toisen omaisuuteen kajoamista. Pitää olla lupa, että voin mennä hänen maalleen.

Henttosen mukaan he voivat viranomaisena kehottaa maanomistajaa muuttamaan kaivonsa turvalliseksi, mutta sitä ennen he tarvitsevat asiasta ilmoituksen.

– Kyllä me jonkun signaalin tarvitsemme. Koska resurssit ovat mitä ovat, ei meillä ole jatkuvaa valvontaa maastossa, että pystyisimme tämmöisiä asioita kartoittamaan. Naapurit ovat meidän silmämme.

Millä tavalla kaivot ja muut vastaavat syvät kuilut ovat sitten lainmukaisesti peitetty?

Säädöstasolla tästä on Henttosen mukaan olemassa ympäripyöreä ohje, jota pitää tapauskohtaisesti soveltaa maalaisjärkeä käyttäen.

– Silloin se ei ole turvallinen, jos sinne joku voi pudota, Henttonen kiteyttää.

Entä mitä naapurit voivat tehdä, jos havaitsee vaarallisen kohteen yksityisen maalla?

Ensimmäinen vaihtoehto on Henttosen mukaan ottaa yhteyttä kiinteistön omistajaan ja pyrkiä ratkaisemaan asia omistajan kanssa.

Kunnan viranomaisteitse asia etenee Henttosen mukaan hitaasti.

– Meillä ei ole sen parempia työkaluja puuttua kenenkään omaisuuteen, mutta jos omistaja ei ota ilmoituksesta onkeensa, tulee meiltä viranomaisen velvoittava neuvonta mukaan.

Kunta tai kaupunki voi kehottaa kiinteistön omistajaa korjaamaan asia. Jos tilanne jatkuu, on kunnalla työkalunaan uhkasakko.

– Jos asiakas valittaa uhkasakon menettelypäätöksestä, niin voi mennä kahdesta kolmeen vuotta ennen kuin saadaan lainvoimainen määräys aikaiseksi, Henttonen kertoo.

Hämeen poliisilaitoksen kenttätoiminnan komisario Tarja Lindstedt ohjeistaa kansalaisia tekemään vaarallisista kaivoista ilmoituksen poliisille, hätäkeskukseen tai pelastusviranomaiselle tilanteesta riippuen.

Myös Lindstedt korostaa, että ensin vaarallisen kaivon tai maakuopan löytäneen kannattaa ilmoittaa asiasta maanomistajalle.

– Jos seisot ammottavan vaarallisen kuilun äärellä, niin siinä tilanteessa hätäkeskus on ensiapupaikka, jotta saadaan se jollain tavoin suojattua, Lindstedt lisää. HÄSA.