fbpx
Kanta-Häme

Huumorilla elää vanhaksi

Bertta Puotilaa vähän jännittää. Eihän nyt 100-vuotissyntymäpäivistä tarvitsisi tehdä numeroa. 
 
– Kyllä tarvitsee. Juodaan vähän kuohuvaa ja syödään kakkua, sanoo Päiväkeskus Päivänkaaren vetäjä Päivi Heinämäki.
 
Päivätoiminnassa Puotila käy joka torstai, ja tänään aiheena on juhlia häntä, jutella ja nauraa. 
 
Puotila on 13 vuotta sitten perustetun päivätoiminnan ensimmäinen asiakas. Kaikki muut vuonna 2002 käynnit aloittaneet asiakkaat ovat jo kuolleet. 
 
– Olen siitä porukasta ainoa hengissä, mutta kivaa täällä on edelleen. Paljon nauretaan ja jutellaan. Ensimmäisellä kerralla hoitajille sanoin, että menkää te nyt hommiinne, kyllä me vanhat pärjäämme ihan keskenämme.
 
Puotila asuu yksin omakotitalossa Idänpäässä. Hän hoitaa päivittäin huushollia ja tekee itse myös ruuat.
 
– Käyhän sinulla ruokavieraitakin, Päivi Heinämäki sanoo.
 
– Ei niitä nyt enää niin paljon käy kuin ennen, kun lapsenlapsilla on jo omat huushollit. Nykyään ne syökin niin vähän, Puotila nauraa. 
 
Mikä on pitkän iän salaisuus?
 
– En minä tiedä. Kyllä minä itsekin ihmettelen, että olen näin hyvässä kunnossa, vaikka kyllä se harmittaa, etten pääse enää puutarhahommia tekemään.
 
– Kyllä ne terveet elämäntavat näkyvät. Pidät itsestäsi huolta. Aina pukeudut kauniisti ja katsot, että hiukset ovat hyvin, Heinämäki kommentoi. 
 
Huumori ja elämänmyönteisyys kuuluvat vahvasti Puotilan persoonaan. Hänellä on vahva halu elää ja seurata maailman menoa. Hän lukee päivittäin Hämeen Sanomat ja katselee paljon televisiota.
 
– Tarkkaan katselen. Kauheaksi on mennyt tämä maailma. Ei ole niillä asiat hyvin, jotka jäävät piikkilanka-aitojen toiselle puolelle, Puotila kommentoi pakolaistilannetta. 
 
Puotila on ollut koko elämänsä ajan innokas kuorolaulaja. 
 
90-vuotiaaksi Puotila lauloi seurakunnan päiväkuoro Kilpukassa, vuosia hän oli mukana myös kirkkokuorossa, raittius-seuran kuorossa ja naiskuoro Pauloissa. 
 
– Kuoroissa laulaminen antaa niin paljon. Tykkäsin käydä niissä tosi paljon.
 
– Kyllä ääntä vieläkin tulee, Puotila hymyilee. 
 
Puotila kasvoi ja vietti nuoruutensa Luopioissa. Hämeenlinnaan hän lähti töiden perässä 20-vuotiaana. Mieskin löytyi heti ensimmäisellä viikolla Hattulasta.
 
– Naimissa olimme 60 vuotta. Töitä teimme aina yhdessä. Rakensimme monta omakotitaloa ja sen sellaista. Töitä oli aina paljon. 
 
Hänellä on kaksi lasta. 72-vuotias tytär ja 67-vuotias poika.
 
– Saavat minut kohta kiinni iässä, Puotila nauraa. 

Menot