Kanta-Häme

Huutamalla ei pitkälle pötkitä

Suomesta Kanadan ja Saksan kautta Unkariin jääkiekkojuniorien maalivahtivalmentajaksi päätynyt Juha Lehtola, 29, kertoo yllättyneensä miten hyvällä tasolla valmennuskulttuuri Budapestissa on.

Junioritoiminnan on siellä ottanut haltuun kolme entistä Unkarin maajoukkuepelaajaa. Lisäksi Atlantin takaa ja Ruotsista on molemmista yksi valmentaja Lehtolan lisäksi.

Eri maiden valmennuskulttuurit eroavat toisistaan, joskin Suomessa ja Ruotsissa ne ovat Lehtolan mukaan lähellä toisiaan.

– Valmennus on Pohjois-Amerikassa hirveän suoraa: näin tätä on aina tehty ja tullaan tekemään. Suomessa taas olemme ottaneet vaikutteita eri valmennustyyleistä ja tehneet siitä hyvän paketin välittämättä kuka asiat on keksinyt. Täällä Unkarissa se on jotain siltä väliltä, Lehtola kuvailee.

Pelon kautta mennään metsään

Vanhankin valmennuskulttuurin kaikuja Juha Lehtola kertoo yhä havainneensa.

– Osittain pelaajat ovat kasvaneet siihen, että heitä on valmennettu huutamalla. Nykymaailmassa länsimaisessa kulttuurissa ei enää toimi, että ohjaat toimintaa huutaen ja pelon kautta.

– Uskon, että KHL:ssä Venäjällä on sellaisia valmentajia, jotka eivät voisi sen takia valmentaa Suomessa. Pelaajat eivät kestä, että heille huudetaan päivästä toiseen.

Luottamussuhteen luominen tärkeää

Juha Lehtola uskookin puhumisen voimaan. Hän haluaa olla valmentaja, jolle on helppo puhua ja jota on helppo kuunnella.

– Loppuvaiheessa omaa pelaajauraani maalivahtina mietin, minkälaista valmennusta itse haluaisin. Haluan, että maalivahdit ymmärtävät, miksi heidän pitää tehdä tiettyjä asioita.

– Pohjois-Amerikasta otin sellaisen opin mukaan, että valmentaja ja valmennettava pystyisivät rakentamaan kaverisuhteen, jossa pystyy luottamaan toiseen. Siksi aikaa on vietettävä yhdessä muutenkin kuin jääkiekon parissa.

Ontariossa huippuhetkiä

Lehtola on itse käynyt läpi HPK:n junioripolun. A-ikäisenä hän pelasi kakkosjoukkueessa divaria.

Armeijan jälkeen hän pelasi vuoden Suomi-sarjaa ja lähti sen jälkeen opiskelemaan jenkkeihin. Välivuoden jälkeen hän päätti opiskella valmentajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Vierumäen yksikössä.

Parhaaksi valmennuskokemuksekseen Lehtola mainitsee ajan Kanadassa.

– Suurin saavutus tähän asti on, kun valmensin Sudbury Wolvesissa Ontarion Hockey Leaguessa. Siellä pyörii yksi maailman parhaista juniorisarjoista. Ehkä eniten NHL-varauksista tulee kyseisestä liigasta.

Viime kauden hän toimi maalivahti- ja videovalmentajana sekä joukkueenjohtajana Mestiksessä pelanneessa joensuulaisessa Jokipojissa.

Nyt hän valmentaa MAC Budapestissa alle 16-, 18- ja 20-vuotiaiden joukkueiden maalivahteja. Heitä on kahdeksan, ja lisäksi treeneissä käy yksi tyttö, joka tarvittaessa tuuraa muita.

– Huippumaalivahti on yhdistelmä urheilullisuutta, päämäärätietoisuutta ja tervettä omaa kriittistä ajattelua. Lisäksi tarvitaan hyvä joukkue, hyvä maalivahtivalmentaja ja hieman tuuria. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Hinku vielä Pohjois-Amerikkaan

Normityöpäivä Juha Lehtolalla alkaa kello 6 tai 7 maalivahtiharjoituksilla jäällä ja jatkuu toisilla harjoituksilla kello 15. Lehtola vetää maalivahdeille myös oheisharjoituksia, kuten keskivartalo-, koordinaatio- ja nopeusharjoitteita.

Melkein joka päivällä jokaisella ikäryhmällä on lisäksi jääharjoitukset, joissa Lehtola seuraa, miten maalivahtiharjoitusten oppi on mennyt perille.

Lehtolalla on vuoden pesti ensi toukokuun loppuun asti. Hän asuu yksin kerrostaloyksiössä parin kilometrin päässä teltalla katetusta entisestä ulkoilmajäähallista.

– Halli on toteutettu vähän 80-lukulaisesti. Olosuhteet eivät ole välttämättä ihan sellaiset kuin mihin on Suomessa ja Kanadassa tottunut, mutta jäähän täälläkin on, Lehtola naurahtaa.

Jouluksi hän lupaa tulla Hämeenlinnaan vanhempiaan tapaamaan ja ”katsomaan miten Saroksen Juuse on kehittynyt”.

Mutta mikä on Juha Lehtolan urahaave?

– Haaveeni on valmentaa Pohjois-Amerikassa Washington Capitalsissa maalivahteja. (HäSa)