Kanta-Häme

Hyperaktiivinen työnhaku suosii itsestään melua pitäviä

Jos tehtävänäsi olisi poimia uima-altaasta kymmenentuhannen punaisen kumiankan joukosta yksi sininen ankka, ilmoittaisitko asiasta lähikauppasi ilmoitustaululla ja toivoisit sinisen ankan tulevan luoksesi, vai menisitkö poimimaan vaakun altaasta itse? Työnantajat ovat valintansa tehneet.

– Ihmiset löytävät koko ajan uusia, mielenkiintoisia tapoja toimia työnhaussa. Viimeisen vuoden ajalta tiedän muun muassa Twitterin kautta rekrytoidun opettajan, sekä AMK -opiskelijoita, jotka ovat herättäneet linkkien ja kuvien jakopalvelu Pinterestissä työnantajien mielenkiinnon niin, että heillä on työtarjouksia jonossa ovella, sosiaalisen median ja yhteisöllistämisen asiantuntija Tom Laine kertoo.

Sosiaalisen median työnhakijoiden ja -antajien palveluista ehkä tunnetuimman, myös sähköiseksi CV:ksi tituleeratun LinkedIn -palvelun käyttö on Laineen mukaan Suomessakin jo arkipäivää.

– Maailmalla LinkedIn ei ole mikään uusi ilmiö, mutta nyt sen kattamat toimialat ovat laajentuneet. Aiemmin sen kautta löydettiin ihmisiä lähinnä ICT -sektorin asiatuntijatehtäviin, mutta nykyään se on työllistymiskanava kelle tahansa, jolla on opisto- tai ammattikorkeakoulutason tutkinto.

Tällä hetkellä noin 630 000 suomalaisella on LinkedIn -profiili.

Mitä enemmän olet esillä, sen parempi

Erottuakseen massasta, on työnhakijan aktivoiduttava LinkedInin lisäksi myös muilla sosiaalisen median alustoilla. Laine kertoo, että yleistymässä on ilmiö, jossa työnantajan mielenkiinto potentiaalista työntekijää kohtaan herää ensin esimerkiksi Twitterin välityksellä. Tämän jälkeen henkilön osaaminen varmistetaan muita reittejä.

– Viime vuonna lähes kaikissa menestystarinoissa on ollut yhdistävänä piirteenä se, että henkilö on kirjoittanut blogia some -palveluiden käytön ohella.

Somerekryn rajat eivät Laineen mukaan kulje siinä, mikä kanava saadaan toimimaan, vaan siinä, minne asti mielikuvitus venyy. Toistaiseksi työnantajat ja -hakijat ovat valjastaneet käyttöönsä ainakin Facebookin, Twitterin, Instagramin ja Pinterestin.

– Työnhakijat ja -antajat pyrkivät löytämään kanavia, joiden käyttö ylittää uutiskynnyksen. Tämä synnyttää viraali-ilmiön, jonka perässä muut juoksevat, Laine kertoo.

Mitä työnhakija hyötyy somerekrysta?

Sosiaalisessa mediassa työnhakija voi viedä osaamisensa erittelyn hyvin pitkälle. Massasta erottautuminen helpottuu kun työkokemusta ja erityisosaamista ei tarvitse väkisin mahduttaa yhdelle A4-arkille.

Laine nostaa esimerkiksi ICT -sektorin, jossa asiantuntijoita on tarjolla niin paljon, että yhteen työpaikkaan on jopa tuhansia hakijoita.

– Erään yrityksen edustaja kertoi minulle juuri, että hän ei edes lue kaikkia työhakemuksia läpi. Se että tulet löydetyksi, saati harkituksi, on todella vaikeaa.

Työnhakijan onkin tarpeen esitellä osaamistaan, tietämystään, keskustelutaitojaan ja jopa visuaalista silmäänsä laajasti keskenään linkitettyjen sosiaalisen median alustojen avulla.

Miksi some kiinnostaa työnantajaa?

Työpaikkailmoittelubisnes on teknologian mahdollistamassa murroksessa ja yritykset siirtyvät mielenkiintoa puhkuen pois perinteisten, kalliidenkin ilmoittelumuotojen käytöstä.

– Kun työpaikasta ilmoittaa kansallisessa lehdessä, se voi maksaa yli tuhat euroa. Internetin työilmoituspalstoillakin puhutaan yli 500 euron kustannuksista. Esimerkiksi LinkedIn:ssä kymmenen ilmoituksen paketti maksaa alle 300 euroa, Laine kertoo.

Somessa rekrytointi säästää myös yrityksen aikaa. Laine kysyy, miksi työnantaja haluaisi odottaa viikkokausia, että kaikki hakijat ovat lähettäneet hakemuksensa ja kahlata sitten läpi pahimmillaan tuhansia työhakemuksia, kun vaihtoehtona on etsiä potentiaalisia työntekijöitä hakusanojen ja verkostojen kautta, ja kutsua kolme parasta tyyppiä haastatteluun.

– Monella alalla parhaat osaajat eivät ole koskaan vapaalla jalalla ja aktiivisia työnhakijoita, joten työnantajan on lähestyttävä heitä itse. (HäSa)