Kanta-Häme

Hyvä lausuja on hyvä näyttelijä

Näyttelijäopiskelija Antti Tiensuu on tyytyväinen. Hetki sitten päättynyt lausuntaesitys meni hyvin, sillä Tiensuu sai valjastettua jännityksestään ystävän.

Tiensuun mukaan jännittäminen on sitä paitsi ihan hyväksi. Se vain tarkoittaa sitä, että se, mitä on tekemässä, on tärkeää ja merkityksellistä.

– Yleisön eteen ei pidä ripustaa kangasta, johon heijastaa omat pelkonsa ja epävarmuutensa. Kun jokaista katsoo vuorollaan suoraan silmiin, huomaa yleensä, ettei yksikään esitykseen saapunut ole esiintyjää vastaan, Tiensuun kollega Jaakko Ohtonen sanoo.

Perinteisen ja nykyproosan liitto

Täysi-ikäisille, alle 30-vuotiaille suunnatun Veikko Sinisalo-lausuntakilpailun alkuerät käytiin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa.

Kahden päivän aikana esiintyi yhteensä 16 lausujaa eri puolilta Suomea, joista noin kolmannes jatkaa Kajaanin runoviikoilla ensi kesänä järjestettävään finaaliin.

Kilpailussa nuoret lausuvat 20 minuutin runoesityksen, joka koostuu heidän itse valitsemastaan kirjallisuudesta, runoista tai proosasta.

Esityksessä tulee lisäksi olla kaksi järjestäjien valitsemaa runoa, yksi perinteinen runo ja yksi nykyruno.

Moni osanottaja esiintyy työkseen tai harrastuksekseen. Vaikka itse ei runoja kirjoittaisikaan, on siitä nuorten mukaan myös lausumisessa silti hyötyä.

– Aina kun taidetta kuluttaa, kirjoittamalla, lukemalla, katsomalla tai kuuntelemalla, kyllä siitä jotain apua on, Ohtonen uskoo.

Tilanne rakentaa tekstin uudelleen

Esa-Matti Smolander valitsi pakollisten osien seuraksi Lauri Viitaa sekä hämeenlinnalaissyntyisen Matti Johannes Koivun lyriikkaa.

– Halusin lausua tekstejä, jotka ovat olleet itselleni merkityksellisiä jo monta vuotta. Viita kirjoittaa hienosti lapsuudesta ja siitä, miten sieltä pitäisi ottaa mukaansa asioita, vaikka kasvaakin aikuiseksi.

Jaakko Ohtosen mielestä perinteiset runot voivat oikeassa kontekstissa kuulostaa hyvinkin tuoreilta.

– Uskon, että valitsemani Teemu Hirvilammen uran alkupään runot voivat usean vuosikymmenenkin jälkeen olla kalskahtamatta vanhoilta.

Tiensuu pitää vanhempien tekstien mukanaan tuomista haasteista.

– Muun ohjelman suunnittelin valmiiksi jo viime syksynä, jolloin pakollisia osuuksia ei ollut vielä julkaistu. Niiden sovittaminen mukaan ohjelmaan oli työlästä, ja juuri siksi kiinnostavaa.

Mainettaan parempi

Tiensuun tavoin myös Reeta Annala oli lausuntakilpailussa mukana jo toista kertaa. Kilpailussa Annalaa viehättää se, että 20 minuutin ajan saa tehdä esityksen täysin omilla ehdoilla.

Lausunnassa olisi Annalan mielestä aineksia reilumpaankin profiilinkohentamiseen.

– Sinisalohan itse kiersi tamperelaisissa kouluissa lausumassa, ja sai monia lapsia innostettua mukaan. Miksei tällaista voitaisi tehdä enemmän myös nykyään?

Myös Ohtonen kaipaa suomalaiselta kirjallisuudelta vielä rohkeampia nostoja, sillä usein nuoret ajattelevat runouden olevan kuivakkaa ja nuivaa.

– Kun lausuntaa tehtäisiin rohkeammin ja uusilla tavoilla, sen arvostuskin nousisi jälleen korkeammalle. (HäSa)