Kanta-Häme

Hyvä polttopuu tuo pienemmät päästöt – Muurari harmittelee, etteivät läheskään kaikki vielä tiedä, miten takan saa pidettyä hyvänä

Vanhan tulisijan päivittämisellä uuteen voidaan vähentää pienhiukkaspäästöjä, mutta silloinkin avainasemassa on polttopuun laatu.
Muurari Antti Suikkari harmittelee suomalaiskotien takkojen kärsivän siitä, että niissä poltetaan huonoa puuta tai roskia. Suikkari muurasi pönttöuunia Hausjärvellä. Kuva: Pekka Rautiainen

Tulisijojen pienhiukkaspäästöjä voidaan pienentää nykyaikaisen, mutta yksinkertaisen tekniikan avulla. Alan kaupalliset toimijat ovat avanneet keskustelua, jonka tarkoituksena on kertoa uusien tulisijojen pienemmistä päästöistä.

Janakkalan Tulisija- ja muurausurakointi oy:n Antti Suikkarin mukaan uusien tulisijojen pienemmät päästöt perustuvat parempaan hapensaantiin.

– Osa valmistajista tuo ilmaa tulisijaan kolmesta suunnasta, eli luukuista, arinan alta ja takaseinästä. Myös valurautaiset sivuarinat tehostavat palamista, sillä silloin ilma saadaan puiden päälle, Suikkari kertoo.

Sivuarinat kehittäneen Tiilerin takkasuunnittelijan Raimo Pohjolan mukaan tekniikan avulla saadaan pudotettua tulisijojen häkäpäästöjä

– Perinteiseen rakoarinapesään verrattuna hiukkasten ja häkäpäästöjen määrä putoaa huomattavasti. Esimerkiksi häkäarvot ovat kolme–neljä kertaa pienempiä kuin vanhoissa pesissä, Pohjola sanoo.

Korkeammassa lämpötilassa hiukkaset ja palossa vapautuvat kaasut palavat tehokkaammin. Lisäksi korkeamman lämpötilan ansiosta puuta tarvitsee polttaa vähemmän samojen lämpöarvojen saamiseksi.

Tulisijan pienpäästöisyyden määrittää CE-luokitus. Sekä valmiissa tulisijoissa, että paikalla muuratuissa halutaan täyttää luokituksen päästövaatimukset, joten monet suomalaisista laitevalmistajista testaavat uuninsa Ruotsissa, Saksassa tai Amerikassa.

Eniten päästöjä tulee, kun polttoaine palaa liian vähällä hapella. Sen takia esimerkiksi kuivien puiden merkitys päästövähennyksissä on suuri.

Muurari Suikkarin mukaan läheskään kaikki suomalaiset eivät vielä tiedä, miten takkaa tai uunia kannattaisi polttaa, niin että se säilyy hyvänä, eikä tuota liikaa hiukkaspäästöjä.

– Pelkästään sillä, että ihmiset polttaisivat kuivaa puuta, saataisiin vähennettyä hiukkas- ja häkäpäästöjä huomattavasti, Suikkari toteaa.

Puun pitäisi antaa kuivua vähintään kaksi vuotta ja polttopuut kannattaa tuoda sisätiloihin jo muutamaa päivää ennen polttamista, jotta pintakosteus ehtii haihtua.

Takkojen ja uunien kanssa työkseen painiva Suikkari kertoo, että huono puun lisäksi suomalaiset takat kärsivät siitä, että niissä poltetaan roskia.

– Heti kun takan aukaisee, näkee mitä siellä on poltettu. Jos polttopuu on ollut kuivaa ja sitä on poltettu oikealla vedolla, hormi on harmaa. Huonosti poltetun takan hormi on musta ja karstainen.

Suikkarin mukaan esimerkiksi nuoret ihmiset, joiden elämässä elävällä tulella ei ole aiemmin ollut suurta roolia, eivät tiedä, miten takkaa kannattaisi polttaa.

Suikkarin mukaan myös vanha rakoarinallinen takka voi palaa puhtaasti, kunhan sen käyttäjä vain tietää mitä tehdä. HÄSA

Haapa putsaa piippua

Muurari Antti Suikkarin mukaan polttopuun laadulla on suuri merkitys tulisijan pienhiukkas- ja häkäpäästöihin.

Jos valmistaa itse polttopuunsa, niiden kannattaa antaa teon jälkeen kuivua vähintään kaksi vuotta. Ennen polttoa puut on hyvä tuoda muutamaksi päiväksi sisätiloihin, jotta pintakosteus haihtuu.

Polttopuut kannattaa latoa pesään vaaka-asentoon, sillä silloin pesä palaa kuumemmin. Pystyyn asetetut puut hajottavat tulta yläpalotilassa.

Koivua poltettaessa klapit kannattaa polttaa tuohipuoli alaspäin, silloin puusta tulee vähemmän nokipäästöjä.

Takan puhdistukseen sopii haapahalkojen polttaminen, joka tekee takalle samaa kuin etikka kahvinkeittimelle. Haapaa pitää kuitenkin kuivattaa muita puita pitempään.