fbpx
Kanta-Häme

Hyväksyntä on luokan tärkein sääntö

Ensi syksynä Suomen peruskouluissa astuu voimaan uusi peruskoulun opetussuunnitelma, ja opetussuunnitelma lähtee liikkeelle oppilaiden ehdottomasta hyväksymisestä juuri sellaisina kuin ne ovat.

Hämeenlinnan Seminaarin koulun luokanopettaja Marikki Arnkil on tutustunut ympäristöön, jossa ajatus on viety niin pitkälle kuin mahdollista.

Arnkil tutkii väitöstutkimuksessaan italialaista Brescian kaupungissa sijaitsevaa koulua, jossa on Bergamon yliopiston kanssa tutkittu ja kehitetty pedagogista lähestymistapaa, jota kutsutaan keskustelevaksi didaktiikaksi. Lisäksi Italiassa ei ole erityisopetusluokkia, vaan kaikki lapset, myös kehitysvammaiset ja oppimisvaikeuksiset, opiskelevat yhtenä joukkona – kuitenkin niin, että kaikki huomioidaan.

– Havainnointiluokissani jokainen hyväksytään ehdoitta. Ajatuksena on, ettäwi lapsilla ole ongelmaa, vaan ympäristö määrittelee heille ongelman, toteaa Arnkil.

Hän uskoo, että ajatusta voi hyvin soveltaa Suomessa varsinkin, kun opetussuunnitelma on ottanut jälleen askeleen samaan suuntaan kuin hänen tutkimuksensa.

Keskustelevassa didaktiikassa on Arnkilin mukaan kyse siitä, että kun lapsi hyväksytään, tämän motivaatio paranee. Ja kun motivaatio on kunnossa, lapsi haluaa myös oppia.

Arnkil ei puhu opetusmenetelmästä vaan ajattelutavasta, joka vallitsee luokassa. Keskustelu on kaiken avain, ja sen tarkoituksena on kehittää muun muassa oppilaan syvällistä analyyttistä ja loogista ajattelua, itsetuntemusta ja omaa oppimista.

– Luokassa ei saa asettaa mielelle rajoja, mutta tilanne pitää tietysti olla hallinnassa.

Lähtökohtaisesti opettaja on vahvan auktoriteetin sijaan pikemminkin rinnalla eläjä, joka kannustaa oppilasta löytämään oikeat vastaukset tai perustelemaan, miksi tunnilla annettu vastaus on väärä, vaikka oppilas kuvitteli sen oikeaksi.

– Virheitä tehdessä ei tyrmätä ja siirrytä seuraavaan oppilaaseen, vaan kysytään, miksi hän vastasi niin. Yleensä keskustellessa oppilas itsekin tajuaa, mikä virhe oli.

Edellä mainittua tapaa kutsutaan virheen periaatteeksi, ja se on yksi, jota opettajan pitää luokassa ottaa huomioon. Lisäksi keskustelevassa didaktiikassa opettaja pyrkii esittämään ainoastaan niin sanottuja oikeutettuja kysymyksiä.

– Oikeutetut kysymykset ovat sellaisia, joihin kukaan, edes opettaja, ei tiedä vastauksia, sanoo Arnkil.

Maiden pääkaupunkien tivaamisen sijaan keskitytään kysymään perusteluja omalle ajattelulle. Opetussuunnitelmasta pidetään silti kiinni.

Kaikkein tärkeintä luokassa opettajalle on kuitenkin niin kutsutun odottamattoman periaatteen noudattaminen. Tämä on Arnkilin mukaan keskustelevan didaktiikan ydin. Käytännössä se tarkoittaa tarttumista sellaiseen luokassa tapahtuvaan, joka tuntuisi muuten epätavanomaiselta.

– Ajatus on, että koskaan ei voi tietää, millainen toinen ihminen on. Toisessa on aina enemmän kuin voimme ymmärtää. Se täytyy kysyä.

Arnkil uskoo, että keskustelevaa didaktiikkaa voisi hyvin soveltaa Suomessa. Kyse on ajattelutavasta, joka ei vaadi mitään rahallista sitoutumista. Myös uusi opetussuunnitelma korostaa oppilaan osallistamista, mikä hänen mielestään edesauttaa periaatetta.

Suomalaiset modernit koulurakennukset avoimine ympäristöineen vahvistavat osaltaan dialogia ja keskustelua luokassa. Esimerkiksi Hämeenlinnan uuteen Tuomelan kouluun ei tule lainkaan tiukkoja luokkahuoneita. Hän ei kuitenkaan pidä avoimia oppimisympäristöjä opetuksen onnistumisen ehtona.

Esimerkiksi Italiassa oppimisympäristö oli Arnkilin mukaan kolkko vanha rakennus, joka oli piiritetty piikkiaidalla ja lukitulla portilla.

– Tämän ajatuksen kannalta parasta olisi, jos olisi tila, joka mahdollistaa kaikille oppijoille mahdollisuuden oppia itselleen parhaalla tavalla

Hän kuitenkin myöntää, ettei opetustapa ole ongelmaton. Luokka pitää pystyä pitämään kaikille oppilaille turvallisena oppimisympäristönä, ja tilanne täytyy kyetä pitämään hallinnassa.

– En väitä, että meidän systeemimme on huono. Opettajat ovat valtavan ammattitaitoisia. Mutta siinä, mitä olen nähnyt ja kuullut, on jotain todella syvähumaania ja lasten ajattelua kunnioittavaa. HäSa

Didaktiikka: opetusoppi

Menot