Kanta-Häme

"Hyvällä asialla tässä soittelen" - Puhelinmyyjistä valitetaan usein

”Sain kuukausi sitten puhelun, jossa minua kehotettiin tilaamaan kiusaamisen vastainen lehti. Puhelinmyyjä tuntui suhtautuvan aiheeseen hyvin kiihkeästi. Hän aloitti kysymällä, onko minua koskaan kiusattu koulussa tai tunnenko jonkun, jota on kiusattu. Saatuaan myönteisen vastauksen myyjä oletti, että tilaan lehden. 

Hyvän asian puolesta julkaistava lehti ilmestyy neljästi vuodessa ja maksaa 79 euroa. Kun en halunnut tilata lehteä, myyjä muuttui aggressiiviseksi ja tivasi, enkö välitä koulukiusatuista. Kyllä välitän, mutta en silti halunnut ostaa lehteä. Puhelun jälkeen googletin lehden nimen ja löysin runsaasti keskusteluita, joissa varoiteltiin kyseisen kustannusyhtiön puhelinmyyjistä. Osalle oli lähetetty lehti, vaikka ei ollut tehnyt tilausta, osalle pelkkä lasku. Kun yritykseen yritti ottaa yhteyttä, kukaan ei vastannut.” 

Näin kertoo Lännen Medialle hämmentynyt kuluttaja, jonka mielestä puhelinmyynnissä pitäisi noudattaa hyviä tapoja. Hän ei ole mielipiteinensä yksin: puhelinmyyjistä tehtiin viime vuoden aikana Kilpailu- ja kuluttajavirastoon pari tuhatta yhteydenottoa.

Läheskään kaikkia niistä ei viedä eteenpäin. Viraston lakimies Mika Hakamäki sanoo, että kädet ovat yksinkertaisesti täynnä.

– Emme automaattisesti ota heti yhteyttä yritykseen, kun saamme ilmoituksen. Seuraamme kuitenkin yhteydenottojen määrää. Osassa tapauksista kyse on pelkästään huonosta markkinoinnista.

Usein yhteydenoton syynä on myös se, että kuluttaja ei ole omasta mielestään tehnyt tilausta, mutta se toimitetaan hänelle silti. Joissakin tapauksissa tulee vain lasku, mutta ei tuotetta. 

Silloin kuluttajalla on oikeus peruuttaa tilaus. Vaikka tilauksesta tulisi muistutusmaksu, sitä ei tarvitse maksaa.

– Ensin kannattaa tietenkin ottaa yhteyttä yritykseen, jonka kanssa kaupat on tehty. Aika usein meihin otetaan yhteyttä vasta sitten, kun näin on tehty eikä ole saatu ketään kiinni. Silloin voi ottaa yhteyttä puhelinneuvontaan, Hakamäki kertoo.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto puuttuu toimintaan, jos se on lainvastaista. Yleisesti virastolla on kaksi menettelytapaa.

– Voimme ottaa yhteyttä yritykseen kirjeitse, jolloin se voi korjata toimintaansa. Jos mitään ei tapahdu eli yrityksen toimintatavoista tulee edelleen ilmoituksia, asia viedään markkinaoikeuteen. Yritystä voidaan uhkasakon voimalla kieltää toimimasta, mutta itse yritys ei siis joudu lopettamaan. 

Kuluttaja voi myös riitauttaa perinnässä olevat laskunsa, ja virasto auttaa häntä prosessissa. 

Yritys saa painavan viestin, ettei sen toimintatapa ole hyvä.

– Me kuulemme ongelmista vasta, kun ne ovat jo tapahtuneet. Siksi emme voi etukäteen varoittaa mistään yrityksistä, mutta toki varoittelemme tämäntyyppisestä toiminnasta, lakimies Hakamäki sanoo.

Hakamäen mukaan verkon hakukoneen perusteella voi päätellä paljon. Jos yrityksestä puhutaan paljon pahaa ja lähes kaikki keskustelijat ovat samaa mieltä, on väitteissä luultavasti perää.

– Jos samat argumentit toistuvat, kannattaa pysyä erossa koko yrityksestä.

Jos tuotetta myydään vanhuksille, se on Hakamäen mukaan raskauttava asianhaara.

– Olen pyytänyt nauhoja tänne kuunneltaviksi, ja niissä usein toistuu sama kuvio. Tykitetään voimalla markkinointia, eikä siinä vanhus saa suunvuoroa. 

– Sivumennen voidaan sanoa lain edellyttämällä tavalla, että tämä muuten maksaakin jotain, mutta sitä ei moni ehdi omaksua tai ei ymmärrä. Kun lasku sitten tulee, yritykseen ei saa enää millään yhteyttä, Hakamäki sanoo.

Hän uskoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirastoon tulee vain pieni osa kaikista tapauksista, joissa kuluttaja kokee tulleensa huijatuksi.

– Yrityksen on sitten hyvä vedota, että eihän ilmoituksia ole tullut paljon. LM-HäSa