Satu Kivinen on ladannut esikoiskirjansa huumorilla. Huumorintaju – joskus omalaatuinenkin – on hänen voimavaransa.
Kanta-Häme Humppila

“Ihan kakara olo oli siinä Härkösen ja Tervon vieressä” –  esikoiskirjailija Satu Kivinen totuttelee ajatukseen kirjailijuudesta

Esikoiskirjailija Satu Kivinen Humppilasta kirjoittaa nuorille. Pese hampaat ennen kuin pussaat kertoo 14-vuotiaan Sofian syyslukukaudesta ja perheen naisista.

“Rakastan katsella, kun mummu läksyttää äitiä ja tätiä. Sitä ei tapahdu kovin usein, sillä tässä perheessä minä olen yleensä se, jolle nalkutetaan.

”Kerropa Sofia mummulle, miten matematiikan kokeesi sujui”, Päivi-täti sanoi kiusoittelevaan sävyyn.

Törkeää. Hän yritti vaihtaa puheenaihetta keinolla millä hyvänsä. Matikka ei kuulu vahvuuksiini, joten koekaan ei mennyt erityisen hyvin.”

Satu Kivisen luoma Sofia on vetoava persoona. 14-vuotias keskushahmo on aito suomalainen teinityttö. Humppilassa asuva esikoiskirjailija luonnehtii Sofiaa kiltiksi tytöksi, jolla on raisu ja joskus vähän roisikin mieli.

– Sofiassa ja muissa kirjan henkilöissä on osasia etenkin minusta, ystävistäni, perheestäni ja opettajistani, mutta yksikään hahmo ei ole yksi yhteen. Olen käyttänyt värikynää, Kivinen paljastaa.

Kivisen Pese hampaat ennen kuin pussaat on nuorten romaani, mutta se toimii aikuisellekin lukijalle. Sofia päivittelee noloa äitiään, ihailee siistiä tätiään ja tuskailee naiseksi kasvamisen ja ongelmaviidakossa. Kaverisuhteet ja poikakaverihaaveet ovat oma lukunsa.

Aikuinen lukija tavoittaa aallonpituuden, kun muistelee joko omia teinivuosiaan tai peilaa tekstiä äiti-ihmisen ajatuksenkulkuun.

Kivisen kieli rullaa kevyesti, juoni kuljettaa ja kukkii huumoria.

– Huumori on minulle tärkeä juttu kirjassakin. Nautin kaikenlaisesta huumorista – niin tilannekomiikasta kuin sanojen synnyttämästä.

Esikoiskirja syntyi irtonaisten päiväkirjamaisten merkintöjen päälle. Niitä kertyi vähitellen Kivisen pöytälaatikkoon, ja 200 liuskasta alkoi hahmottua kokonaisuus, joka kertoo yhdestä lukukaudesta teinitytön elämässä.

Käsikirjoituksen hän lähetti kustantajille puolitoista vuotta sitten. Kivinen oli varautunut kiitos ei-kirjeisiin, mutta kustantaja löytyikin yllättävän helposti. Kustannusyhtiö Otava vastasi nopeasti ja halusi sen.

Kivinen sulattelee vielä itsekin tapahtumien etenemistä.

– Ei ihme, että minulla oli ihan kakara olo Otavan kirjailijatapaamisessa Anna-Leena Härkösen ja Jari Tervon kanssa, Kivinen pyörittää päätään.

Alkuperäinen käsikirjoitus syntyi Kiviseltä vaivattomasti.

– Sen sijaan kustannustoimittajan kanssa tehty hiominen vei sitten aikaa niin, että olin jo kyllästyä koko tekstiin ja editointiprosessiin.

Tuska tuotti kuitenkin tulosta. Kirja julkaistaan lokakuun puolivälissä.

– Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja samalla opin todella paljon kirjoittamisesta kustannustoimittajaltani. Pilkutusta, lauserakenteita ja muuta tärkeää.

Kivinen on kirjoittajana itseoppinut. Ainekirjoitus oli kouluvuosien lempiaine Iittalassa, mutta ammatinvalinta vei lähihoitajaksi. Kirjoittamisen tarve on viime vuosina purkautunut omaan päiväkirjaan ja pöytälaatikkoteksteihin.

– Tein kesällä enemmän töitä ja nyt vastaavasti vajaata viikkoa, jotta kirjoittamiselle jää aikaa. Ensin luulin pystyväni siihen työpäivien päälle, mutta ei siitä mitään tullut.

Kivinen on saanut usein vastata kyselyihin siitä miten lähihoitaja voi osata kirjoittaa.

– Tätä ilosanomaa haluan jakaa varsinkin nuorille: kuka tahansa voi kirjoittaa. Välttämättä ei tarvitse olla maisterin tutkinnon suorittanut, jos vain intoa, ideoita ja mielikuvitusta riittää, hän kannustaa.

Kirjoitusvapaapäivinään hän kirjoittaa Sofian kouluvuoden kevätlukukautta eli jatko-osa on jo työn alla. Aivojen takalevyllä kypsyvät myös ajatukset Sofian kesästä eli kolmannesta osasta.

Kirjoittaminen on selvästi vienyt jo Kivisen. Esikoiskirja on vain vahvistanut tunnetta siitä, että kirjoittaminen on sitä mitä hän todella haluaa tehdä.

Mielessä askartelevat Sofian tarinan lisäksi tummemmatkin tekstinaihiot: lähihoitajan työssä vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden kanssa on karttunut materiaalia ja virinnyt ajatuksia.

Kivisen mielessä itää ajatus myös kirjoittajaksi kouluttautumisesta.

– Kenties journalistiikkaa… pitää miettiä. Kirjallisuudella ja varsinkin nuortenkirjallisuudella on vaikea elää. Nyt haen voita leivän päälle hoitajan töistä Tampereelta. Häsa