Kanta-Häme

Ihana, kavala aurinko

Tilastot kertovat karua kieltään erilaisten ihosyöpien nopeasta yleistymisestä.

Esimerkiksi vaarallisimpaan ihosyöpään eli melanoomaan sairastuu Suomessa arvioiden mukaan vuonna 2020 noin 2 000 ihmistä, mikä on noin puolitoista kertaa nykyistä enemmän. Vuonna 2012 todettiin uusia melanoomatapauksia 1 322, joista 707 oli miehillä ja 615 naisilla. Melanoomaan kuolee vuosittain noin 200 suomalaista.

– Ihosyöpien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä merkittävästi ja näyttää lisääntyvän edelleen, kertoo ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu Kanta-Hämeen keskussairaalasta.

1950-luvulta näihin päiviin tultaessa melanooman esiintyvyys on viisinkertaistunut Suomessa.

Iholla on elinikäinen muisti

Suomessa ilmenee tyvisolusyöpiä eli basalioomia vuosittain noin 8 500:lla, joista naisia on hieman enemmän kuin miehiä. Kaikki ihon basalioomat eivät päädy tilastoihin. Todellisten tapauslukujen on arveltu Suomessa olevan 12 00–14 000 vuodessa.

Basaliooma on hidaskasvuinen ja paikallinen ihokasvain, joka ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä. Hoitamattomana se saattaa muuttua vaaralliseksi.

Okasolusyövät eli spinosellulaarikarsinoomat voivat hoitamattomina levitä ja olla vaarallisia. Niitä löydetään Suomessa vuosittain noin 1 500.

– Tyvisolu- ja okasolusyövät assosioituvat vahvasti koko elämän aikana saatuun aurinkorasitukseen. Iho muistaa aurinkorasituksen lapsuudesta asti, Katja Vähävihu kertoo.

Melanooman kehittymisessä vaarallista on ihon toistuva palaminen auringossa. Perinnöllisyys voi olla altistava tekijä melanooman synnyssä.

Omaa ihoa kannattaa tarkkailla

Melanooma on pahanlaatuinen pigmenttisolukasvain, joka voi kehittyä vanhaan, olemassa olevaan luomeen tai kokonaan uuteen luomeen.

– Melanoomassa hälytysmerkkejä ovat muun muassa luomen värimuutos tai kirjavuus, sen kasvu tai rajojen epätasaisuus. Luomeen voi tulla myös kutinaa, kipua tai haavautumista. Näissä tilanteissa kannattaa käydä lääkärissä tarkistuttamassa tilanne.

Basalioomat voivat olla hieman ihosta kohollaan olevia, punoittavia ja tarkkarajaisia ihomuutoksia tai ihon tasoisia, hieman karheita läiskiä. Ne eivät Vähävihun mukaan yleensä oirehdi ja ovat erittäin hidaskasvuisia.

Okasolusyövän varhaisia esiasteita ovat aurinkokeratoosit, jotka ovat karheita, punoittavia tai rusehtavia ihon tasoisia läiskiä. Nekään eivät yleensä oirehdi.

– Pieni osa näistä aktiineista keratooseista kehittyy hoitamattomana okasolusyöväksi, joka on usein paksummin karstoittuva ja saattaa haavautua.

Yleissääntönä lääkärikäyntiin Vähävihu pitää sitä, jos paljon aurinkoa saaneelle ihoalueelle, kuten kasvoihin, selkään, päälaelle tai korviin, ilmestyy oireettomia, punoittavia läiskiä, jotka eivätkä parane rasvauksella, tai jos luomi muuntuu.

Melanoomassa, okasolusyövässä ja basalioomassa yleisin hoito on kyseisen ihoalueen poistoleikkaus. Levinneen taudin hoidossa voidaan käyttää sädehoitoa ja sytostaattihoitoa.

Okasolusyövän esiasteita ja pinnallisia basalioomia voidaan hoitaa nestetypellä jäädyttämällä, lääkevoiteilla tai fotodynaamisesti. Fotodynaamisessa hoidossa hoidettavalle iholle annostellaan lääkeainetta ja kudos valotetaan, jolloin haitalliset solut tuhoutuvat.

Rusketus on suojamekanismi

Syitä ihosyöpien lisääntymiseen on monia. Yksi niistä on ikääntyvien lukumäärän kasvu samalla kun ruskettumisen ihannointi kulttuurina on ollut pinnalla jo pian vuosisadan ajan.

– Ihmiset elävät huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin, joten syöpiä ehtii kehittyä. Nyt ikääntyvät ovat tyypillisesti viettäneet lapsuutensa kesät heinäpelloilla, ja aikuisuudessa on nautittu auringosta – käyty etelänmatkoilla ja saatu paljon aurinkorasitusta, ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu kuvailee.

Toisaalta ei ole myöskään ollut kovin kauan vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihosyövät ja aurinko – sekä solarium – liittyvät yhteen.

– Kuluneen kymmenen vuoden aikana on alettu kiinnittää enenevästi huomiota auringolta suojautumiseen.

Auringosta nauttijan on kuitenkin vaikea tietää, mikä määrä aurinkoa päivässä on sopiva ja mikä ei.

– Auringonotto ei ole viisasta koskaan! Vaalea ihotyyppi rupeaa punoittamaan 15–30 minuutissa ja hieman tummempi, skandinaavinen iho puolen tunnin, tunnin sisällä.

– Aina kun iho altistuu auringolle ja ennen kaikkea UVB-säteilylle, tulee ihoon DNA- ja RNA -vaurioita, joita ihon omat korjausmekanismit pyrkivät korjaamaan. Samalla iho suojautuu sillä, että se alkaa tuottaa melaniinia eli pigmenttiä. Tämä on suojamekanismi UVB-säteilyn aiheuttamia vaurioita vastaan, Vähävihu kertoo.

Kun geenivirheitä tulee jatkuvasti aurinkorasituksesta lisää, solun kasvu voi muuttua hallitsemattomaksi ja syöpää aiheuttavaksi.

Suojautuminen voitein ja vaattein tärkeää

Ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu muistuttaa, että ihminen myös tarvitsee auringon UVB-säteitä D-vitamiinin tuotantoon.

– 15–30 minuuttia keskipäivän kesäaurinkoa riittää D-vitamiinituotannon käynnistymiseen. Jos taas on kovin paljon kauemmin auringossa, jo syntynyt D-vitamiini rupeaa hajoamaan ihossa.

Vähävihu on tehnyt väitöskirjansa ja väitellyt vuonna 2010 siitä, kuinka paljon D-vitamiinia syntyy UVB-altistuksen seurauksena.

Suojautuminen auringolta joko vaatetuksella tai aurinkovoitein on paras suojautumiskeino myös ihosyöviltä. Vaate on kuitenkin voiteitakin parempi suoja.

Vähävihu vakuuttaa 30–50-suojakertoimisten aurinkovoiteiden olevan varsin tehokkaita, koska ne estävät UVB- ja UVA-säteiden pääsyä syvälle ihoon. Niitä pitää kuitenkin muistaa lisätä muutaman tunnin välein, sillä ne kuluvat hikoillessa ja uidessa.

– Toisaalta, jos käyttää suojavoidetta, jonka kerroin on 12 tai sen yli, se estää UVB-säteiden läpipääsyn niin tehokkaasti, että D-vitamiinia ei synny.

D-vitamiinin saannin voi varmistaa purkkituotteilla. (HäSa)

Lähteet: www.cancer.fi, www.stuk.fi, www.terveyskirjasto.fiJatkuu seuraavalla sivulla.