Kanta-Häme

Ihminen on sitä miten ajaa

 

Rotille tehdyissä kokeissa aggressiivisuuden on todettu syntyvän turhautumisesta. Sama pätee ihmiseen ja ihmisen käyttäytymiseen liikenteessä.  Toistaiseksi suomalainen ei edes tiedä, mitä ruuhka voi olla. 
 
 
 
 
Onnettomuuksilta on ihme kyllä säästytty Hämeenlinnassa moottoritien katetyömaalla, vaikka liikennejärjestelyt muuttuvat usein ja ärsyttävästi. Ihmiset koettavat ajaa varovasti ja seurata muuttuneita ohjeita huolellisesti. 
 
–  Se siinä voi ollakin, että kun aina tulee muutoksia, ei mennä kuin vanhalla muistilla. Otetaan varman päälle. Kannustan vain sietämään muutoksia ja pitämään silmät auki, eikä menemään samalla ajatuksella kuin eilen mentiin, sanoo turkulainen psykologian tohtori ja liikennetutkija Mika Hatakka.  
 
Vanhasta tottumuksesta ajaminen onkin yksi onnettomuuksien aihe.
 
–  Uudessa olosuhteessa ihminen skarppaa, ja niin ihmiset tekevät Hämeenlinnassakin katteen työmaalla, toteaa liikennepsykologi Jarkko Hietamäki, joka kouluttaa tulevia liikennesuunnittelijoita Hamkin Riihimäen yksikössä. 
 
Klassinen esimerkki skarppaamisesta on Ruotsista vuodelta 1967, kun Ruotsissa siirryttiin vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Maalaisjärki sanoi, että tulee paljon onnettomuuksia, kun kaikki menee eri tavalla kuin ennen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.
 
– Sen voi kuvitella, miten kävisi, jos meillä siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, Hietamäki vertaa. 
 
Ruuhka stressaa tiellä eniten
Sormituntumalta tuntuu, että muutokset stressaavat ihmistä liikenteessä jopa enemmän kuin ruuhkat. Hietamäki ei ajatusta  allekirjoita. 
 
– Muutokset eivät ihmisiä niinkään häiritse, vaan ruuhkat, Hietamäki sanoo.
 
Rotille tehdyissä kokeissa aggressiivisuuden on todettu syntyvän turhautumisesta. Sama pätee ihmiseen ja ihmisen käyttäytymiseen liikenteessä.  
 
– Kaikkein keskeisin turhautumisen lähde on, ettei pääse menemään sinne minne haluaa eikä semmoista nopeutta kuin haluaa. Kun ruuhkat lisääntyvät, turhautumien tuo lisää aggressiivisuutta liikenteeseen.
 
Toistaiseksi suomalainen ei edes tiedä, mitä ruuhka voi olla. 
 
– Suomessa elettiin vuotta 1961, kun autojen lukumäärä ylitti hevosten lukumäärän. Autoja rupesi olemaan yli 225000 ja hevosia vähemmän. Eli sen vanhemmasta vuosiluvusta ei ole kyse, ja siksi täällä ei tiedetä, mitä se ruuhka on.
 
Naiset ovat turvallisia kuskeja
Psykologian tohtori Sirkku Laapotti on väitöstutkimuksessaan todennut, että naisilla ovat piittaamattomuuteen ja riskinottoon liittyvät onnettomuudet selvästi harvinaisempia kuin miehillä.
Naisille sattunut onnettomuus on selvästi vahinko ja usein onnettomuutta selittää huono ajokeli. Miesten vakavien onnettomuuksien taustalla on liian suuria nopeuksia, alkoholia, muuta piittaamattomuutta ja väsymystä.
 
Samanlaiseen tulokseen on tultu useissa tutkimuksissa.
 
– Kaiken kaikkiaan naiset selviytyvät liikenteessä turvallisuuden kannalta selvästi paremmin kuin miehet. Naiset ovat turvallisempia kuljettajia, vaikka vertailussa otetaan huomioon naisten ja miesten ajokilometrit, Mika Hatakka sanoo.
 
Naiset ovat usein edelleen miehiä kokemattomampia kuljettajia. Se näkyy esimerkiksi siinä, että naiset tekevät miehiä enemmän parkkipaikkakolhaisuja. Onnettomuuksissa naisilta löytyy enemmän ajoneuvon käsittelyvirheitä, kun miehillä taas riskinotto on tyypillisempää. 
 
– Tämä johtuu ajajan kokemuksesta, eikä siitä että he ovat miehiä tai naisia, Hatakka korostaa.
 
Sukupuoleen sen sijaan liittyy se, että ajamisessa naisille on ominaista riskien välttäminen ja varovaisuusstrategia. He ajavat ensi sijassa paikasta A paikkaan B.
 
– Miehillä ajamiseen liittyy usein muutakin – varsinkin nuorilla miehillä. Pitää mennä sinne viihdyttävästi, nopeammin kuin muut ja näyttävästi.
 
Ihminen on huono arvioimaan
Liikennepsykologi Jarkko Hietamäki huomauttaa, ettei ihmistä ole alunperin suunniteltu liikenteeseen. Eikä ihminen ole muuttunut miksikään 10 000 vuoden kuluessa. 
 
Ihmisen havaintojärjestelmä on tehty arvioimaan vain sellaisia nopeuksia, jotka etenevät noin seitsemän kilometriä tunnissa. 
 
– Ihminen on huono arvioimaan lähestyvän ajoneuvon nopeutta ja etäisyyttä, ja molemmat arviot menevät pieleen  turvattomampaan suuntaan. Ihminen luulee, että lähestyvä ajoneuvo on kauempana ja luulee, että se tulee hitaammin kuin todellisuudessa. 
 
Ihminen pystyy havaitsemaan liikenteessä vain 40 prosenttia siitä kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Liikenne on ihmiselle keinotekoinen ympäristö, vaikka ihminen on sen suunnitellut ja tehnyt. 
 
– Liikennesuunnittelijan on osattava suunnitella liikenneympäristö niin, että liikennemerkit on sijoiteltu oikein ja että informaatio toistetaan, Hietamäki sanoo.
 
Ihmisen kyky hahmottaa ja tulkita maailmaan pitää ottaa suunnittelussa huomioon. Tutkijat puhuvat psykologisesta etuoikeudesta.
 
Sen mukaan ihminen on ilman muuta sitä mieltä, että asfalttitie on etuoikeutettu ja soratien väistämisvelvollinen. Samoin leveä tie on etuoikeutettu ja kapea tie on väistämisvelvollinen. 
 
– Eli liikennejärjestelyt pitää toteuttaa sen mukaisesti, että ne ovat samansuuntaisia kuin  ihmisen luontainen tapa hahmottaa asioita.
 
On hallittava myös matkaseura
Kaikkien ajoneuvon kuljettajien pitää hallita ensinnäkin ajoneuvonsa teknisesti. Sen rinnalla hänen pitää hallita erilaiset liikennetilanteet, tehdä oikeat havainnot, tuntea säännöt ja toimia niiden mukaisesti sekä sovittaa nopeudet tilanteen mukaan.
 
– Sen jälkeen pitäisi hallita myös matka ja matkaseura, Hatakka räväyttää. 
 
Hän ottaa esimerkiksi nuorten kuljettajien liikenneonnettomuudet. Hyvin usein niissä vaikuttaa kyydissä oleva nuorisoryhmä. 
 
– Kyydissä on useita nuoria ja tilanne alkaa käydä hermostuttavaksi, jolloin kuljettajalta lähtee tilanne lapasesta. Se johtaa siihen, että ennen pitkää lähtee autokin lapasesta.
 
Vastaavia tilanteita on monenlaisia. Samalla tavalla voi käydä vaikkapa silloin, kun perhe lähtee juhliin. 
 
– Joku huomaa, että tyttären kengät ovat jääneet kotiin ja alkaa pälätys. Sitten kuljettajan hermot menevät ja sitten tehdään kaikkea hölmöä, Hatakka kuvaa.
 
Pääosa meistä on siltä väliltä
Ihmisen pitäisi hallita lisäksi itsensä eli omat tunteensa. Ihmisen luonne, tapa elää ja ajatella vaikuttavat siihen, miten suhtaudutaan yhteisesti sovittuihin sääntöihin.
 
– Ei se kovin hyvää lupaa, jos on äärimmäisen yhtäkkiä räjähtävä tyyppi, jolle pienimmätkin ympäristön ärsykkeet aiheuttavat kauhean tunnepurkauksen ja se alkaa vaikutta ajamiseen, Hatakka sanoo. 
 
Amerikkalaiset Stillman ja Hobbes huomasivat jo viime vuosisadan alussa, että ihminen ajaa niin kuin elää. Jos käyttäytyy yleensä aggressiivisesti, eikä ota toisia huomioon, se näkyy liikenteessäkin. 
 
– Jos ihminen on kovin stressaantunut ja aggressiivisella päällä, eikä kykene sitä hillitsemään, kyllä se tuppaa näkymään ajamisessakin. Tilannekohtaisesti asiat tulevat näkyviin, mutta isoja eroja on, miten ne pystyy kontrolloimaan, Mika Hatakka kertoo.
 
– Öykkäri, joka kyynärpää edellä aina painaa aggressiivisesti ”minä minä minä”, kyllä hän painaa samalla tavalla liikenteessäkin. 
 
Ja toisin päin: Kohtelias, toiset huomioon ottava ja sääntöjä noudattava ihminen toimii samalla tavalla myös liikenteessä.
 
– Pääosa meistä on siltä väliltä. (HäSa)

Päivän lehti

3.4.2020