Kanta-Häme

Ihmisissä on kylliksi kotimaata

 

Israelilainen valokuvaaja Tomer Zmora nauttii Suomen talvesta ja ennen kaikkea lumitöistä. Mutta eniten mies nauttii Suomessa hiljaisuudesta.
 
   – Jerusalemissa ei ole koskaan hiljaista. Siellä ihmiset tunkevat kyynärpäillään mahdollisimman lähelle ja huutavat. Kahden minuutin aikana voi tapahtua vaikka mitä. Välillä se on todella stressaavaa, Tomer Zmora ja Eve-Birgitta Grönlund pohtivat Eve-Birgitan vanhempien kotona Hämeenlinnassa.
 
   Maailmankansalaiset eivät ole kotona oikein missään ja toisaalta kaikkialla. Levottomuus ja ulkopuolisuuden tunne tarttui Eve-Birgittaan jo lapsena, jolloin hän asui puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen äitinsä kotimaassa Venäjällä. Levottomat jalat ovat vieneet nuorta naista jo vuosia, mutta nyt koti on löytynyt Israelista. Kestävän kehityksen opiskelu alkaa olla loppusuoralla Hämeen Ammattikorkeakoulussa, mutta valokuvauksen opiskelua on jäljellä Israelissa vielä yli kaksi vuotta.
 
   Israelissa Eve-Birgitta Grönlundin pitävät valokuvauksen opiskelu, mahtavat ihmiset ja tietenkin Tomer.
 
   – Pitääkö ihmisellä olla yksi kotimaa. Minun elämäni on ollut aina niin Venäjällä kuin Suomessakin, mutta nyt minulla on koti myös Israelissa. Ei se edes tunnu olevan kovin kaukana Suomesta sähköpostin, facebookin ja skypen ansiosta. Suomeen on aina ihana tulla, mutta alan aika nopeasti jo haluta pois täältä.
 
Levoton Jerusalem
Kolmen uskonnon pyhä kaupunki, Jerusalem, on levoton ja vaarallinenkin paikka asua. Juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon pyhässä kaupungissa suurimmat ristiriidat aiheutuvat juuri uskonnoista. Tunnelmat ovat erityisen kiristyneitä vanhoillisten ultraortodoksijuutalaisten vaikutusvallan kasvun myötä. Jerusalemin asukkaista on heitä kolmasosa, mutta määrä kasvaa nopeasti, sillä ultraortodoksien perheet ovat suuria.
 
   Vaikka Jerusalem ei olekaan enää rajalinjalla jaettu kaupunki, erottaa sen itä- ja länsiosan toisistaan näkymätön muuri. Länsiosa on ollut Israelin pääkaupunki vuodesta 1949, ja itäpuoli on palestiinalaisten suunnitelmissa itsenäisen Palestiinan valtion pääkaupunki.
 
  – Ei Israel käy sotaa vain Palestiinan kanssa, vaan Israelin kanssa. Maassa käydään koko ajan useita eri sotia, Tomer Zmora muistuttaa.
 
   Uskonnollisista ryhmistä hyvä esimerkki ovat vanhoilliset ortodoksijuutalaiset, jonka alaryhmiä ovat ultraortodoksit, modernit ortodoksit ja hasidit. Ultraortodoksit eli haredit suhtautuvat kielteisesti moderniin yhteiskuntaan ja kannattavat sukupuolten erottelua. Uskovaiset miehet käyttävät elämänsä uskonnollisten tekstien opiskelemiseen, kun naiset saavat tehdä työt ja synnyttää lapsia. Väkivaltaiset yhteenotot ovat lisääntyneet Jerusalemissa haredien vallan lisääntyessä.
 
   – Ultraortodoksit eivät hyväksy esimerkiksi paljastavia vaatteita. Toisaalta kaupungissa on myös muslimeita, jotka kiinnittävät paljon huomiota kaltaiseeni vaaleaan naiseen. Jerusalemissa nainen saa tottua siihen, että häntä seurataan, syljetään tai hänen koiraansa potkitaan. Yritän kuitenkin kunnioittaa maan tapoja. Peitän hiukseni ja pukeudun peittävästi niin kuin muutkin naiset, Eve-Birgitta Grönlund  sanoo.
 
   Tomer Zmora sanoo kärjistyneen tilanteen näkyvän ihmisten pukeutumisessa. Jokaisella ryhmällä on oma tapansa pukeutua, oma univormunsa.
 
   – Meillä taideopiskelijoillakin on oma univormumme. Meidän on pakko pukeutua jollakin tavalla hassusti erottuaksemme muista. Haaveilen, että jonakin päivänä kaikki univormut riisuttaisiin ja huomattaisiin, että niiden alla me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, Tomer Zmora sanoo.
 
 
Kuvaajan täytyy näkyä
Tomer ja Ewe opiskelevat tällä hetkellä taidevalokuvausta, mutta Tomer ehti olla sotakuvaajana kolme vuotta Israelin armeijassa. Hän oli valmistautunut olemaan kameroineen mukana kovissakin yhteenotoissa, mutta yllättäen työ vei hänet tämän tästä Eurooppaan kuvaamaan upseerien coctailtilaisuuksia, Cazan sota vuonna 2009 oli kuitenkin käänteentekevä kokemus.
 
   – En mennyt kuvaamaan sotaa virallisesti, mutta tilanne oli niin kaoottinen, ettei yhtä miestä laitettu merkille. Kun ottamani valokuvat alkoivat levitä, muuttui tilanne kuitenkin toiseksi.
 
   Sotakuvaajana Tomer Zmora huomasi olevansa häiritsevä tekijä hyvin organisoidun sodankäynnin keskellä. Hän oppi toimimaan rauhallisesti ja tekemään itsensä näkyväksi.
 
   – Sitä voi kuvitella, että kyllä kuvaaja aina huomataan, mutta kaiken sekasorron keskellä hänestä tulee helposti maalitaulu. Ei siinä auttanut muu kuin huutaa koko ajan, että otan valokuvia. Tuolloin ottamani kuvat ovat yhä mielessäni, vaikka jouduinkin luopumaan niistä.
 
   Sodan jälkeen Tomer Zmora kuvasi sanomalehdelle, mutta lopetti työt huomattuaan kuinka helppoa kuvilla on vääristää todellisuutta.
 
   –  Jos kaikkialla oli rauhallista, piti valokuvaajan maksaa paikallisille lapsille, että nämä heittelisivät edes kiviä kuvaajan edessä. Ilman toimintaa ei ollut kuvaa. Halusin jatkaa opiskelua ja lukea lisää. Halusin ymmärtää.
 
 
Kaikki ovat muualta
Tomer Zmora on Israelissa syntynyt juutalainen, mutta hänen juurensa ovat Irakin Kurdistanissa. Vasta aikuisena hän sai tietää, että hänen isovanhempansa olivat olleet kauppiaita, joilla oli koti sekä Israelissa että Kurdistanissa. Kauppamiehet kulkivat jalan maasta toiseen. Tärkeää Tomerille oli myös tietää, että Israel koulutti kurditaistelijoita,
 
   – Israel on oikea kansojen sulatusuuni, sillä kaikkihan ovat tulleet sinne jostakin muualta. Ihmisten on ollut pakko oppia hyväksymään erilaisuutta ja tulla toimeen toistensa kanssa.
 
   Niin erilainen valtio kuin Suomi ja Israel ovatkin, on Tomer huomannut, että Suomessa on parhaillaan käymässä se sama henkinen vallankumous kuin Israelissa on jo tapahtunut. Etenkin nuorempi sukupolvi matkustaa paljon ja on suvaitsevampi eri kulttuureista tuleville ihmisille.
 
   – Parasta Israelissa ovat juuri ihmiset. Siellä ollaan paljon spontaanimpia ja sosiaalisempia kuin Suomessa, Ewv-Birgitta Grönlund sanoo.
 
   Tulevaisuudessa nuori nainen haaveilee pääsystä opiskelijavaihtoon Italiaan, Isoon-Britanniaan tai Yhdysvaltoihin. Haave on herättänyt hilpeyttä hänen suomalaisissa ystävissään, sillä Suomessa häntä ei ole viime vuosina liiemmin näkynyt.
 
   – Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu saada opiskelut päätökseen niin Hämeenlinnassa kuin Jerusalemissakin. Jatkosta en tiedä, mutta ei Suomeen palaaminen ihan täysin poissuljettu ajatus ole. Tomer haluaisi suorittaa maisterin tutkinnon vaikkapa Helsingissä. (HäSa)
 
 
 

Päivän lehti

9.4.2020