Kanta-Häme Hämeenlinna

Mikä sinua ärsyttää? – Hämeen Sanomien vieraskolumnistit esittäytyvät

Vanhoja tuttuja, mutta kaksi uutta. Otto Rantanen ja Kirsi Lehto ovat tämän vuoden uudet Ajastin-kolumnistit.
Ylärivissä vasemmalla Kirsi Lehto, keskellä Otto Rantanen ja oikealla Mari Pulkkinen. Alarivissä Johannes Ojansuu ja Ira Koivu.

Kolumnistit vastaavat seuraaviin kysymyksiin:

1. Kuka olet ja mitä teet?
2. Mikä on lähellä sydäntäsi ja miksi?
3. Mikä sinua ärsyttää?
4. Miten maailma olisi parempi paikka?
5. Tärkein paikka Hämeenlinnassa?

 

Otto Rantanen

1. Olen Nummen yhtenäiskoulussa opiskeleva yhdeksäsluokkalainen. Pelaan maailman taktisinta rymistelypeliä, amerikkalaista jalkapalloa Hämeenlinna Tigersin riveissä. Lisäksi olen kahden kaverini kanssa Hämeenlinnassa jo pienimuotoikseksi ilmiöksi muodostuneen Avot NY:n takana. Olemme juuri ne ostoksia ruokakaupassa pakkaavat pojat.

2. Luonto on lähellä sydäntäni, koska se on paikka rauhoittua ja hiljentyä. Siellä voi kukin tehdä mitä vaan, mutta itse valokuvaan, lähinnä eläimiä. Ei ole parempaa tapaa laskea sykettä, kuin kävellä hiljaa sopivalle paikalle ja vain odottaa hienossa ympäristössä. Sitten myöhemmin voi katsella työnsä tuloksia. Jokainen reissu voi olla menestys. Kuvaussessioita haittaavat roskat ja koirankakkapussit.

Otto Rantanen.

3. Minua ärsyttävät turhat väliaskeleet tekemisessä. Jos tehdään esimerkiksi jotain projektia, on mielestäni parempi käyttää aluksi edes vähän aikaa etenemisen suunnittelulle. Kun sen jälkeen alkaa suunnitelmaansa toteuttaa, homma kulkee paljon paremmin. Matkan varrella tulleet uudet ideatkin erottuvat siten paremmin. En kuitenkaan pidä turhasta jahkailusta.

4. Maailma olisi parempi paikka, jos ne, jotka ajattelevat lähes kokoajan itseään olisivat hetken empaattisempia, ja vastavuoroisesti kaikkien miellyttämistä yrittävät ajattelisivat toisinaan ronskisti itseään. Tämän lisäksi haluaisin jokaiselle vähän kyseenalaistamisen taitoa.

5. Tärkein paikka Hämeenlinnassa on Kuralan kalliot. Olen Länsi-Hämeenlinnan poikia, ja siellä käytiin pitkän aikaa perheen ja kavereiden kanssa laskemassa pulkalla ja puljaamassa kaikkea muutakin. Myllymäen päältä on komeaa katsella kotikaupunkia, mutta sinne on hirveä kapuaminen.

 

Kirsi Lehto

1. Hämeenlinnalainen äiti, työelämän kehittäjä ja -valmentaja, joka uskoo, että tehokkuus ja tulokset voivat mahtua samaan pakettiin työn ilon ja huumorin kanssa. Twitteristä minut löytää nimimerkillä @kalehto.

2. Ihan parasta on uuden oppiminen ja heittäytyminen uusiin haasteisiin niin työelämässä kuin partiossakin. Tähän toki pitää lisätä myös ne perinteiset vastaukset, eli perhe ja luonto.

Kirsi Lehto.

3. Minua ärsyttää se, että maailmassa keskitytään liikaa valittamiseen ja voivottelemiseen, sen sijaan että tartuttaisin vain yhdessä toimeen positiivisella tekemisen meiningillä. Elämän ei aina kuulukaan olla aina vaan ruusuilla tanssimista. Mitäpä jos joskus miettisit, että on kyllä vaikeaa, mutta koitetaanko silti?

4. Positiivisuus luo positiivisuutta, negatiivinen negatiivisuutta. Jokainen voi itse valita, haluaako tavoitella rohkeammin omia suuria tai pieniä unelmiaan vai keskittyä siihen onko naapurin ruoho kasvanut jo liian pitkäksi. Kun itsellä on positiivinen meininki (jopa toivottomasta tilanteesta huolimatta), niin jaksaa paremmin auttaa myös muita ja hyväksyä toisten erilaisuuden tai erilaiset valinnat.

5. Ehdottomasti Hattelmalan harju. Sieltä saan energiaa arkeen ja parhaat ideat niin bloggauksiin kuin työelämäänkin. Linnan ympäristö ja Vanajavesi on myös todella kaunis.

 

Johannes Ojansuu

1. Filosofian lehtori, kirjailija.

2. Aloitin jo seitsemättä kertaa Saul Bellow’ n romaanin Herzog. Ehkä en osaa elää ilman sitä.

Johannes Ojansuu.

3. Tällä hetkellä eniten ärsyttää nykyhallituksen sivistys – ja koulutuspolitiikka ja ne, jotka ovat valmiita painamaan tämän alennustilan villaisella.

4. Olisi luovuttava jatkuvan talouskasvun ideaalista, ja mitä nopeammin sen parempi. Koko elintason käsite olisi määriteltävä uudelleen.

5. Yksi läheisistä paikoista on Vanhan hautausmaan puisto, jonka poikki miltei jokaisena arkipäivänä kuljen.

 

Mari Pulkkinen

1. Olen päijäthämäläisestä kantahämäläiseksi kotiutuva, keski-ikäinen perheenäiti ja humanisti. Työkseni pohdin suomalaista surua yhden naisen yrityksessäni nimeltä Jälki jää. Luennoin, koulutan, konsultoin ja kirjoitan suruaiheesta.

2. Kaikki, jotka ovat joutuneet luopumaan rakkaistaan. Siitä saakka, kun Viljo-pappani kuoli ollessani neljävuotias, olen kokenut selittämätöntä tarvetta ymmärtää surua. Myös lapset ja nuoret läikäyttävät lämmön aina, sillä arjessa elän ja hengitän voimallisimmin äitiyttä.

3. Ärsyyntymiskynnykseni on kasvanut iän myötä. Ärsyynnyn tosin edelleen etenkin aikuisista, jotka suhtautuvat lapsiin ja nuoriin tavalla tai toisella välinpitämättömästi. Myös oman edun tavoittelu heikompien kustannuksella ärsyttää.

Mari Pulkkinen

4. Maailmasta tulisi parempi, jos kaikki ihmiset voisivat kokea elämänsä merkitykselliseksi. Elämän merkityksellisyys ei kuitenkaan kumpua vain yhteydestä itseemme vaan yhteydestä toisiimme. Toivonkin, että emme keskittyisi ainoastaan siihen, keitä olemme ja vaan myös siihen, kenelle olemme.

5. Oma koti – olen yllättynyt, miten nopeasti sopeuduin kaupunkilaiseksi viidentoista maalla asutun vuoden jälkeen. Kävellessäni Paasikiventien rantaa Linnan maisemiin ja siitä kohti rautatiesiltaa ajattelen aina, että tietäisivätpä kaikki, miten kaunis kaupunkimme on.

 

Ira Koivu

1. Olen kavioliitossa elävä toimittaja, tietokirjailija ja yrittäjä. Pyöritän arkipäivät viestintätoimistoa, muut ajat tyttäreni, kissani ja hevoseni pyörittävät minua.

2. Luonto, eläimet ja lapset. Koska ne ovat maailmassa parasta ja tarvitsevat suojelijoita.

Ira Koivu.

3. Itsekkyys yhdistettynä typeryyteen. Ja olemattomat turvavälit.

4. Jos oman edun tavoittelun sijasta tavoittelisimme yhteistä hyvää.

5. Oma koti ja talli tietenkin, mutta muuten Verkatehdas ja kirjasto.

 

Ajastin-kolumnistien tekstejä julkaistaan Hämeen Sanomissa torstaisin.