Kanta-Häme

Ihonväristä ei saa vaieta

Valkoihoisilla ihmisillä on monia etuja, jotka ei-valkoisilta puuttuvat. Tasa-arvoisuutta korostavissa länsimaissa aihe on kiusallinen. Juuri siksi siitä olisi puhuttava, Suomessakin.
Valkoinen ylivalta, ei-valkoihoisten ihmisten syrjintä. Menneiden aikojen ongelmia, eikö vaan?

– Eivät ne ole. Valkoisilla on edelleen etuja, joita muilla ei ole. Meidän on vain kovin vaikea myöntää tätä, sanoo tutkimuskoordinaattori  Johanna Leinonen Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksesta.

Harva valkoihoinen suomalainen ajattelee valkoisuuttaan. 

Asiaan törmää vasta sitten, kun se koskee omaa arkea.

– Erään tutkimuksen mukaan naiset, jotka ovat parisuhteessa ulkomaalaisen, mustaihoisen miehen kanssa, ovat kertoneet tulleensa uudella tavalla tietoiseksi valkoisuudestaan ja rasismin olemassaolosta, Leinonen kertoo.

Kun nainen on liikkeellä yksin, kaupan kassa hymyilee hänelle. Miehen kanssa naisen valkoisuus ”tahraantuu”, ja pari saattaa joutua kadulla solvausten kohteeksi.

Historioitsija Johanna Leinonen kuuluu monitieteiseen suomalaistutkijoiden ryhmään, joka tutkii valkoisuutta.

Valkoisuuden tutkimus on meilläkin nouseva ala, joka on lisääntyvän maahanmuuton takia entistäkin ajankohtaisempi.

– Emme pääse mihinkään siitä, että länsimaiden historiallisena painolastina ovat kolonialismi ja orjuus. Siinä perinteessä valkoiset määriteltiin korkeammalle sivistykselliselle tasolle, Leinonen sanoo.

Valkoisuuden tutkimus on peräisin Yhdysvalloista, jossa sitä on harjoitettu 1990-luvulta asti.

– Ronald Reaganin valtakaudella 1980-luvulla poliitikot julistivat, ettei rodulla ole enää mitään merkitystä. Konservatiivinen color blindness -politiikka väitti, että kaikilla on Yhdysvalloissa samat mahdollisuudet.

Valkoisuuden tutkimus syntyi vastavetona näille puheille, sillä ihmiset tiesivät, etteivät tasa-arvoväitteet olleet totta.

Suomella ei ollut siirtomaita, mutta rodulliset kuvastot välittyivät tännekin. Varsinkin kansan eliitille rotuteoriat olivat tuttuja.

– Kauneuskilpailuja pidettiin 1900-luvun alussa juuri sen osoittamiseksi, että suomalaiset olivat ”eurooppalaista rotua”. Vanhoista koulukirjoistamme löytyy hurjia kuvauksia afrikkalaisista, Leinonen muistuttaa.

Valkoisuuden edut ovat hahmottuneet tavallisille suomalaisille verraten myöhään. Amerikkaan lähteneet suomalaissiirtolaiset törmäsivät uudessa kotimaassaan yhteiskuntaan, jossa monet asiat perustuivat ihonväriin.

– Työpaikoilla hierarkia oli selvä. Kaivoksissa mustaan väestönosaan kuuluvat tekivät huonoimpia ja raskaimpia töitä, Leinonen sanoo.

Suomessa valkoisuuden edut näkyvät nykyään samoin kuin muuallakin. 

Leinosen mukaan erinäköisiin ihmisiin liittyvät oletukset ovat näkymättömiä, mutta silti useimpien tuntemia. Joskus valkoisuuden normin rikkoutuminen herättää reaktion.

– Tänä keväänä on keskusteltu siitä, voiko suomalaisia edustaa aasialaisia piirteitä omaava Miss Suomi.

Ihonväriin liitetyillä mielikuvilla, ”rodullistamisella”, aiheutetaan rakenteellista syrjintää, jolla voi olla ihmiselämään syviä seurauksia.

Ulkomaalaistaustaisia naisia kannustetaan hoitoalalle ja miehiä perustamaan ravintoloita. 

Maahanmuuttajaperheiden nuorten ei oleteta olevan kiinnostuneita akateemisista opinnoista.

– Onko tämä heidän omaa toivettaan vai ympäristön antama ja suosittelema valmis malli? Leinonen kysyy.

Hän muistuttaa, ettei kaikki tietenkään ole pelkästään ihonväristä kiinni.

– Ihmisen identiteetti on monien asioiden, kuten sukupuolen, koulutuksen ja luokka-aseman, summa. Esimerkiksi valkoihoiset venäläiset kohtaavat syrjintää yhtä lailla.

Tänä vuonna Oscar-palkintojen jaosta nousi suuri kohu, kun huomattiin, ettei 20 ehdokkaan listassa ole kahteen vuoteen ollut yhtään mustaihoista näyttelijää.

– Populaarikulttuurissa vähemmistöön kuuluvat ovat sivuosissa tai eräänlaisissa kiintiöissä edustamassa mustia, latinoja tai aasialaisia. Tämä juuri on asian ydin: valkoihoinen edustaa aina itseään, ei-valkoinen koko yhteisöään, Johanna Leinonen sanoo.

– Siksi maahanmuuttajien annetaan puhua maahanmuuttajien asioista, ja heiltä harvemmin kysytään mielipidettä mistään muusta.

Valkoisuuden tutkijat pitivät konferenssin muutama vuosi sitten Turussa. Mukana oli myös alan ulkomaisia huippututkijoita, kuten Mike Hill  Yhdysvalloista ja Philomena Essed Alankomaista.

– Tapahtuma herätti aggressiivisia reaktioita internetin keskustelupalstoilla. Se kertoo, että on kysymys tärkeästä asiasta.

 

Päivän lehti

19.1.2020