Kanta-Häme

Ikoneita kuin sarjakuvaa

– Voi voi, kun on kärsinyt. Mutta tämä on aikanaan ollut todella upea. Taidemaalari Irja Rantala katselee tarkkaan suurta heilurioven puolikasta eli Kuninkaan porttia, joka on aikanaan koristanut itäkarjalaisen kirkon ikonostaasia.

Ikonimaalarinakin tunnettu Rantala on lähtenyt oppaaksi Hämeen linnassa esillä olevaan näyttelyyn, jossa on jatkosodan aikana Itä-Karjalasta Suomeen tuotuja ikoneita.

Näyttelyn esineet ovat 1600–1800-luvuilta.

Taidehistorioitsija Lars Petterssonin 1943–44 kokoamat ikonit ja ristit talletettiin aikanaan Turun linnaan ja osin muualle Suomeen. Valtaosa palautettiin sodan päätyttyä Neuvostoliittoon, mutta pieni kokoelma unohtui Turun linnaan ja löydettiin uudelleen vasta 1970-luvulla.

Nykyään esineet kuuluvat Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Hämeen linnassa näyttely on esillä tammikuuhun 2015 saakka.

Pyhiä miehiä ja …pirun kuva

Näyttelyn nimiteos, Viimeinen tuomio on 1700-luvulta. Suurikokoisessa ikonissa on valtava määrä pyhiä miehiä sekä kaiken keskellä Kristus kaikkivaltias. Yksi pirukin on päässyt kuvaan kirkkaanpunaiselle pohjalle.

Rantalan mukaan ikonin värit ovat tyypillisiä itäkarjalaiselle taiteelle. On punaista, okraa, vähän sinistä ja hiukan vihreää.

– Tämä on tosi upea. Voisi oikeastaan puhua kuvakerronnasta, Irja Rantala sanoo.

Nykyään vastaavaa näkee sarjakuvissa. Pitää vain osata lukea kuvia.

Ei pelkkää …jäljentämistä

Hämeenlinnan Tuuloksessa asuva Irja Rantala (s. 1935) kertoo ”hurahtaneensa” ikonimaalariksi jo 40 vuotta sitten samoihin aikoihin kun alkoi tosissaan panostaa kuvataiteisiin.

Vapaassa taidekoulussa ja Hyvinkään taidekoulussa opiskellut Rantala hakeutui hämeenlinnalaisen ikonimaalarin Aura Jylhä-Vuorion oppilaaksi. Siitä lähtien hän maalannut sekä ikoneita että maallista taidetta.

– Ja taidan pysyäkin ikoneissa niin kauan kuin vain pää ja käsi pysyvät kunnossa, hän sanoo.

Rantala kehuu, että Jylhä-Vuorio oli ankara, mutta hyvä opettaja.

– Kun olen tällainen impulsiivinen ihminen, niin ikonimaalaus opetti kärsivällisyyttä, hän kertoo.

Rantala on perehtynyt erityisesti Bysantin kulttuuriin ja ikonitaiteeseen. Silti hän näkee Hämeen linnan näyttelyssä ja sen venäläisperäisissä ikoneissa paljon tuttua. Ikonitaide ei ole järin paljon muuttunut vuosisatojen saatossa.

– Usein sanotaan, että ikonitaide on vain jäljentämistä, mutta kyllä tekijän käsialan tunnistaa, hän sanoo.

Esimerkiksi Aura Jylhä-Vuorion käsialalle on Rantalan mielestä luonteenomaista graafinen tyyli. Omaansa hän luonnehtii värien pehmeydeksi.

Ikoni tuo turvaa …ja lohtua

Mutta nyt katsellaan vitriineissä olevaa vanhaa taidetta. Jollakin lailla järkyttää lukea, että silmiemme edessä on ikonostaasi Kizin talvikirkon eteisestä 1700-luvulta. Vuonna 1943 Lars Pettersson otti sen mukaansa dokumentoidessaan alueen rakennuskantaa ja esineistöä, ja nyt se on tuossa silmiemme edessä. Eikö se ole rosvousta?

Irja Rantala vakuuttaa, että isot ikonit on kyllä selkeästi pelastettu sodan jaloista. Jos niitä ei olisi tuotu Suomeen, ei tiedä, miten niille olisi käynyt.

Toisessa vitriinissä on pieniä metallisia matkaikonostaaseja, jotka olivat tyypillisiä erityisesti Vienan Karjalan alueella.

Niitä kuljettivat mukanaan esimerkiksi liikkuvaa elämää viettävät laukkurit ja kauppamiehet. Tuollaiset pikkuesineet ovat helposti mahtuneet myös sotilaan manttelin taskuun.

Irja Rantala ei osaa tuomita sitäkään, sillä sotilailla oli aikoinaan ankarat oltavat rintamalla.

– Ikoni suojelee ihmistä. Niissä on ollut rukousta, turvaa ja lohtua sotilaille. Näin minä sen olen itselleni selittänyt, hän sanoo.

Bysanttilaista …parfyymia

Ikonitaiteen lisäksi Irja Rantala on koko ajan tehnyt ”maallista taidetta”. Hän on osallistunut muun muassa Eurooppalaisen kulttuuriyhdistyksen, suomalais-romanialaisen Finroart-yhdistyksen sekä hämäläisen Kirjo-ryhmän näyttelyihin.

Ikonimaalauksen vaikutteet näkyvät Rantalan maallisissakin töissä tarkkuutena ja värien harkittuna vuorovaikutuksena.

– En osaa tehdä nopeasti. Sisältäni ei tule niitä roiskeita, hän viittaa nykytaiteen vauhdikkaisiin tyyleihin.

Parhaat kiitokset hän on saanut eräältä romanialaiselta kriitikolta 1990-luvulla Finroart-näyttelystä. Rantala vei näyttelyyn pienen pieniä, omatekoiselle pellavapaperille tehtyjä maalauksia sekä grafiikkaa.

”Työt ovat kuin pieniä bysanttilaisia rasioita täynnä harvinaista parfyymia”, kirjoitti kriitikko.

– Muistan vieläkin sen ulkoa, taiteilija hymyilee. (HäSa)

Viimeinen tuomio – Ikoneita Itä-Karjalasta. Näyttely Hämeen linnan vaihtuvien näyttelyiden tilassa 19.1.2015 saakka.