Kanta-Häme

Ikuinen kyselyikäinen

Joskus kannattaa epäonnistua ajoituksessa. Kymmenisen minuuttia ennen lehdistötilaisuuden alkua taiteilija Ismo Hyvärinen ja Ars Hämeen toiminnanjohtaja Sirpa Taulu ovat keskellä Galleria Koneen seinille ripustettujen teosten nimeämisprosessia.

– Puolet töistä saa nimen maalausprosessin aikana. Sitten on se toinen puoli… Nyt ollaan harvinaisen ajoissa. Tämä on ihan pro-meininkiä! nauraa Hyvärinen.

KAKSIKKO JUTTELEE vahvasti sinisävyisestä työstä. Hyvärisen mieli vaeltelee Lapissa, Taulun saaristossa. Myöhemmin sähköpostiin tupsahtaneesta teosluettelosta selviää, että työ on saanut nimekseen Tuuleen II.

– Olen oikeasti sitä mieltä, että jos hyvälle teokselle antaa huonon nimen, se huonontaa teosta. Nimi ei saa olla liian ohjaileva, sanoo Hyvärinen.

Hänen edellinen yksityisnäyttelynsä oli viime marraskuussa Helsingissä, missä esillä oli Tuuleen I. Uuden näyttelyn kaikki muut työt on signeerattu 2016.

– Tuota yhtä olen jatkanut, sanoo Hyvärinen ja osoittaa teosta Takana.

– Käänsin sen ympäri. Maalatessa kääntelen niitä koko ajan. Sillä seuraamuksella, että olen nähnyt ainakin kolme työtä galleriassa toisin päin kuin kotioloissa. Mutta toimii se niinkin.

VALOTEHOT Galleria Koneessa on laskettu puoleen täydestä. Hyvärisen maalaukset antavat tilaan valoa. Ne suorastaan loistavat.

– Valon merkitys on minulle hirveän suuri. Jokaiselle työlle yhteistä ovat valo, tila ja kontrastit.

Hyväriselle on ehdotettu, että yksi syy juuri näiden elementtien korostumiseen voi löytyä hänen historiastaan.

– Olen aloittanut valokuvalla. Olisiko se valokuva jättänyt jälkensä tilan ja valonkäsittelyyn?

Sirpa Taulu muistuttaa, kuinka erilainen Hyvärisen edellinen näyttely samaisessa tilassa oli. Kahdeksan vuoden aikana teokset ovat mm. kasvaneet kooltaan.

– Näyttelyjä on ollut paljon, ja jokainen niistä vie toivottavasti eteenpäin. Näyttelyt avaavat uusia polkuja, ja niistä syntyy pitkä jatkumo maailman tappiin, sanoo taiteilija.

UUDEN NÄYTTELYN nimi on Välissä – In Between.

– Se on havainto liittyen olemassaoloon. Pelkkä toteamus. Olemme eilisen ja tulevaisuuden välissä. Liikumme eri paikkojen välissä.

Näyttelyn nimikkoteos on kookas triptyykki, joka miltei peittää yhden seinän. Sen tunnelma on pysäyttävä. Uhkaava, jopa apokalyptinen.

– Tämän työn alkusysäyksen poikkeuksellisesti tiedän, mutta en voi kertoa muuta kuin että se oli voimakas luontokokemus. En halua johdatella katsojaa.

Hyvärinen sanookin pyrkivänsä puoliabstraktilla käsialallaan monitulkintaisuuteen. Hän toivoo, että katsojat tulevat näyttelyyn runsaan ajan kanssa. Yleisökierroksia vetäessään hän mieluummin kysyy kuin vastaa.

– Heitän pallon katsojalle. Kysyn, mitä sä näet, ja saan kymmeneltä ihmiseltä kymmenen tulkintaa. Se on valtavan kiinnostavaa.

PALJON NAURUA sisältänyt lehdistötilaisuus on loppumaisillaan. Ismo Hyvärinen antaa katseensa kiertää maalauksissa.

– Jännä juttu. Täällä on töitä, jotka eivät oikeasti antaudu. Ne jotenkin haluavat säilyttää salaisuutensa.

– Nyt päästään kuvantekemisen alkulähteille. Mistä kuvat ylipäätään tulevat, ja mistä se tarve tehdä kuvaa tulee?

Retorisia kysymyksiä?

– Joo kyllä, olen ikuisessa kyselyiässä. Sinä päivänä, kun lakkaan kysymästä, menen metsurikouluun.

– Mutta ei minun tarvitse, koska vastauksia ei ole.

Ismo Hyvärisen Välissä – In Between -näyttely Galleria Koneessa Verkatehtaalla 24.5. asti.