Kanta-Häme

Ikuinen opiskelija

 

Vaikka Vanajaveden Opiston uusi rehtori Outi Itäluoma onkin asunut Hämeenlinnassa vasta muutaman viikon, on hän jo kotiutunut kaupunkiin. Ihan samanlainen olo hänellä oli viimeksi silloin, kun hän 80-luvulla opiskeli Wetterhoffilla.
   
– Ehkä se on tämä ympäristö. Olen jo nyt huomannut ajattelevani, että täältä ei ole kiirettä mihinkään. Toinen jalkani on jäänyt mökillemme Kihniöön pysyvästi, mutten ehdi varmastikaan käydä siellä enää hirveän usein. Tässä iässä on toisaalta hyvä muuttaa, ettei jämähdä paikoilleen, Itäluoma hymyilee.
   
Outi Itäluoman puheessa toistuvat usein sanat vapaus ja vapaaehtoinen. Hän pitää hienona, että saa työskennellä oppilaitoksessa, johon ihmiset tulevat vapaaehtoisesti opiskelemaan. Myös työyhteisö tuntuu olevan täynnä omasta alastaan innostuneita, luovia ihmisistä, jotka ovat valinneet opiston työpaikakseen vapaaehtoisesti. 
   
Vaikka kansalaisopistot ovatkin jo vanha instituutio, ovat ne Itäluoman mielestä onnistuneet uudistumaan muuttuneessa maailmassa.
   
– Opistojen valtionapu on pienentynyt, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Entinen esimieheni sanoi kerran, että köyhyys kirvoittaa luovuuden. Hän oli harvinaisen oikeassa. Kansalaisopistoilla on aina ollut suuri vapaus päättää itse opetuksensa sisällöstä.
   
Rehtori ehti tehdä viime vuonna hallintotieteiden pro gradu-tutkielmansa entisen työnantajansa, Petäjä-opiston, syntymisestä vuoden 2009 alussa. Tuolloin Parkanon kansalaisopisto ja Pohjois-Satakunnan alueopisto fuusioituivat Petäjä-opistoksi. Vastaavia seutuopistoja on muodostunut Suomessa jo kymmeniä 90-luvulta lähtien. Ensimmäisenä fuusion ehti tehdä Vanajaveden Opisto vuonna 2000, kun kuuden kunnan kansalaisopistot yhdistyivät.
   
– Näissä tapauksissa fuusiot onnistuivat, sillä ne tehtiin vapaaehtoisesti. Pakottaminen on aina pahasta, Itäluoma painottaa ja rinnastaa opistojen fuusiot parhaillaan menossa olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Kuntien yhdistyminen vaikuttaa myös niiden kansalaisopistojen tulevaisuuteen.
 
Elämä on oppimista
 
Outi Itäluoma on opiskellut aina ja on hyvillään kaikesta saamastaan opista. Takataskussa on paperit Wetterhoffilta ja opettajan pätevyys. Opettajan töissä kasvoi kiinnostus erilaisia organisaatioita kohtaan. Hallintotieteiden maisteriksi hän valmistui vuosi sitten.
   
– Kansalaisopistoilla on yhä sosiaalista tilausta. Niitä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, kun väestö ikääntyy ja ihmiset ovat entistä hyväkuntoisempia. Tämän päivän ihmiset haluavat oppia uutta läpi koko elämänsä.
   
Itäluoma sanoo olevansa viimeinen ihminen laittamaan suitsia hulluillekaan ideoille. Edellisessä työapaikassa Petäjä-opistossa Itäluoma itse ehdotti, että kylissä alkaisi kiertää opistobussi, joka toisi opetuksen sinne, josta se muuten puuttuu.
   
– Tuottavuus on valitettavasti otettava tänä päivänä aina huomioon. Maaseudulla asuu vähemmän ihmisiä, eivätkä kurssit tahdo tulla yhtä täyteen kuin kaupungeissa. Meidän täytyy vain oppia tulemaan toimeen tämän asian kanssa Kaupunkeihinkaan me emme voi opiskelua yksin keskittää..
   
Uusi rehtori korostaa, että niin opisto kuin muutkin Verkatehtaan toimijat tuottavat palveluja kuntalaisille. Hallinnon on taivuttava tähän, eikä toisinpäin.
   
– Vältämme viimeiseen asti kurssituotannon vähentämistä, vaikka taloudellisesti olisi kuinka tiukkaa. Kansalaisopiston runkona ovat  pitkät kurssit, sillä oppiminen on tavallisesti pitkäkestoista. Kaikki perustuu elämänikäisen opiskelun ajatukselle. Vaikka nyt onkin lisätty paljon lyhytkurssien määrää, ei kansalaisopistoon sovi yksin non-stpo-opiskelu.
 
Kurssit saavat vielä odottaa
 
Outi Itäluoma on työskennellyt koko aikuisikänsä kansalaisopistossa kaikissa mahdollisissa tehtävissä. Hän sanoo nähneensä läheltä opistojen hyvät ja huonot hetket.
   
– Vanajaveden opistoa olen pitänyt aina elinvoimaiisena ja innovatiivisena opistona. Entinen työpaikkani oli pienempi kansalaisopisto ja se toimi maaseudulla. Olen hirvittävän mielelläni välillä töissä kaupungissakin. 
   
Vanajaveden Opistossa suosituimpia oppiaineita ovat liikunta ja musiikki, kielet ja käsityöt. Vaikka Outi Itäluoma  tunnustautuukin ennen kaikkea käsityöihmiseksi, lupaa hän olla mahdollisimman tasapuolinen kaikkia kursseja kohtaan. 
   
– Käsityöt ovat minulle elämäntapa ja tapa rentoutua. Teen koko ajan kaikkea, mutta mikään kutoja minä en ole, enkä ole myöskään koskaan tehnyt mitään metallista. Tarvittaessa teen kuitenkin vaikka vaatteet päälleni.
   
Rehtori epäilee, ettei hän pääse vielä mukaan käsityökursseille, vaikka mieli miten tekisi. Uuteen työhön sopeutuminen vie kuitenkin aikansa. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan kukaan tiedä. Ties vaikka hän innostuisi itse taas opettamaan, kunhan vain ensin ehtisi päivittää taitonsa.
   
– Olen aika aktiivinen ihminen. Viikonloput vietämme mieheni kanssa näyttelyissä ja konserteissa, sillä olemme kulttuurin suurkuluttajia.