Kanta-Häme

Intissä vammautunut jäi tuetta vuosikymmeniksi

– Minullahan on nyt ihan uusi elämä, Ilveskodissa vuosittaisella kuntoutusjaksolla oleva Esko Teränen kehuu. Teräsen polvi vammautui pysyvästi liikenneonnettomuudessa kesken varusmiespalveluksen vuonna 1958.

– Oli aikamoinen kolaus, kun parikymppisestä tuli rampa. Puoli vuotta myöhemmin kompuroin kainalosauvojen kanssa ulos Tilkasta (entinen sotilassairaala Helsingissä).

Teräsen vammalle ei tuolloin määritelty haitta-astetta, eikä polvea enää kuntoutettu.

Vasta vuonna 1997 Teräsen naapurissa asunut sotainvalidi kertoi kuulemastaan mahdollisuudesta: Teränen olisi ollut onnettomuudestaan lähtien oikeutettu samoihin etuihin ja palveluihin kuin sotainvalidit.

Polveen operoitiin tekonivel ja hän pääsi säännöllisen kuntoutuksen pariin.

– Pystyin pyöräilemään ensimmäisen kerran 40 vuoteen!

Teräsen tarina ei ole ainutlaatuinen, kertoo Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n sihteeri Jan Johansson.

Tarkkoja lukuja ei ole tiedossa, mutta monet asepalveluksessa ennen vuotta 1991 pysyvästi loukkaantuneet eivät tiedä olevansa oikeutettuja erilaisiin tukiin ja kuntoutuksiin.

– Tämä on surkea tilanne, josta olemme keskustelleet Valtiokonttorin kanssa vuosia. Käytännössä tietoa on todella nihkeä saada ja tukijärjestelmä koetaan byrokraattiseksi. Vaikkakin tiedottaminen on parantunut viime vuosina, varsinkin päätösten haastaminen koetaan vaikeaksi, Johansson sanoo.

Veteraanien kuntoutuspalveluja tuottava Ilveskoti on ryhtynyt tiedottamaan asiasta yhdessä Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n kanssa.

Palveluneuvoja Ulla Kannisto kertoo, että Ilveskodin asiakkaina on vain yksittäisiä asepalveluksen aikana vammautuneita.

– Mikään taho ei ole tiedottanut sotilasvammalain muutoksista, jotka ovat keskittyneet vanhushoidon hoito- ja tukitoimien kehittämiseen. Yleensäkin Valtiokonttorin etuisuuksien saaminen vaatii henkilön omaa aktiivista selvittämistä. Tietoa löytyy, mutta sitä ei mainosteta edes sotainvalideille.

Ilveskoti tavoittelee samalla asepalveluksessa vammautuneista henkilöistä uusia asiakkaita veteraanien määrän vähentyessä. Muita kuntoutuslaitoksen asiakkaita ovat muun muassa vanhukset kaupungin ostopalvelujen kautta.

– Käyttöasteemme on hyvä, mutta valinnanvapauden lisääntyessä olemme periaatteessa valmiita hoitamaan kaikkia ikääntyneitä, johtaja Liisa Lähteenmäki sanoo.

Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry perustettiin kymmenisen vuotta sitten. Vain alle viisi prosenttia asepalveluksessa pysyvän vamman saaneista kuuluu yhdistykseen.

– Varsinkaan nuoret eivät halua liittyä vammaisyhdistykseen, sillä he kokevat sen leimaavaksi. Toki autamme kaikkia ja monet ottavat avun vastaan, vaikka eivät liittyisi, Johansson kertoo.

Yhdistys on myös työskennellyt tulevaisuudessa asepalveluksen aikana tapahtuvissa onnettomuuksissa vammautuvien henkilöiden aseman parantamisen puolesta.

Tämän hetkinen laki jättää Johanssonin mukaan vammautuneet tai sairastuneet varusmiehet useissa tapauksissa itse kustantamaan hoitonsa ja toimeentulonsa sairausaikana.

– Joiltain osin vuoden 1991 jälkeen vammautuneet ovat oikeutettuja parempiin rahallisiin korvauksiin ja paremmassa asemassa tietyissä eläkeasioissa, mutta kuntoutusten suhteen tilanne on nykylaissa huomattavasti heikompi.

Uuden sotilastapaturmalain pitäisi tulla voimaan ensi vuonna. Lakiluonnos ei yhdistyksen mukaan riittävästi huomioi sitä, että varusmiehet suorittavat lakisääteistä velvollisuutta ilman palkkaa.

Hämeen Sanomat ei tiistaina tavoittanut Valtiokonttorin edustajaa kommentoimaan etujen ja palvelujen tiedottamista.

Ilveskoti järjestää infotilaisuuden asevelvollisena ennen vuotta 1991 loukkaantuneille sekä heidän omaisilleen 10.11. klo 13.30. (Veteraanipolku 3, Hämeenlinna).