Kanta-Häme

Irma Tonteri taitaa ja tuntee paperin

Kuulostaa lystikkäältä, kun kuvataiteilija luonnehtii töitään niistä lähtevien äänten perusteella.

– Tämä on rapean helisevä. Tämä taas hiljaisempi.

Irma Tonteri tunnustelee teostensa pintoja.

– Minulle on tärkeää pinnan ja materiaalin tuntu. Se kiinnostaa ja ilahduttaa.

Tunnelma Tonterin näyttelyssä Masemasta ja -näkemisestä Galleria Koneessa on ilmava ja kevyt.

– Tarkoitus on, että nämä teokset hengittelevät.

 

Paperi on Tonterille materiaali ylitse muiden. Sitä hän ollut itse tekemässä niin Nepalissa ja Tervakoskellakin. Japanissa hän opetteli tekemään japanilaista paperia, jota varten hän haki kuidut suoraan pensaasta.

– Kozo on se hiljainen paperi, jolle onnistuu tulostaminen. Gampi puolestaan japanilaisen paperin kuningatar, se helisevä, Tonteri selventää.

Paperissa häntä kiinnostaa sen muuttuvuus. Paperi maatuu, palaa, katoaa. Se on haurasta.

Filosofisen ajatuksen kääntöpuolelta löytyvät käytännön vaikeudet. Moderni teknologia vierastaa ohuita materiaaleja.

– Tulostuslaitteita ei suunnitella taiteilijoita varten, nauraa Tonteri.

 

Tilannetta ei helpota, että taiteilija luokittelee itsensä ”vähän perfektionistiksi.” Katsojan silmään töiden pitää näyttää vähäeleisiltä ja helponoloisilta, vaikka niiden syntyprosessi on mahdollisesti koostunut pitkästä sarjasta kokeiluja ja epäonnistumisia.

Tekijää itseään tutkimusmatkailu erilaisten tekniikoiden – käsin tehtävien ja digitaalisten – maailmassa ei haittaa, päinvastoin. Hän luonnehtii työtapojaan meditatiivisiksi.

– Prosessilla on merkitystä. Minun täytyy olla työn äärellä, sillä vaikka olen nopea ihminen, olen hidas ajattelija. En osaa tehdä valmista etukäteen.

 

Pitkän uransa aikana Tonteri on liikkunut taiteessaan ei-esittävämpään suuntaan. Uudessa näyttelyssä läsnä ovat kuitenkin vuoret. Tonteri sanoo, ettei ihminen voi nähdä Himalajaa ilman, että se jättää jälkiä, mutta hänelle aihe on vuoristoryhmääkin suurempi.

– Siihen liittyy elämän ihmettelyä. Vuori on lähellä, mutta samalla kaukana. Vähän saavuttamattomissa.

Aikaisemmin Tonteri rakensi näyttelynsä perinteiseen tapaa ripustamalla työt seinille, mutta tällä vuosikymmenellä näyttelytilasta on tullut elimellinen osa kokonaisuutta.

– Se on ihan eri lähtökohta.

Kuten sanottu, teoksilla täytyy olla tilaa hengitellä. HÄSA

 

Irma Tonterin näyttely Maisemasta – ja näkemisestä Galleria Koneessa 20.6. asti.

Tuoreimpia artikkeleita