Kanta-Häme Ypäjä

Isä, isoisä ja isoisoisä – Satavuotias Väinö Lindfors juhlii tänään itsenäisyyttä Linnassa

Sotainvalidi Väinö Lindfors täytti isänpäivänä 100 vuotta. Tänään Lindfors osallistuu Linnan juhliin.
Ypäjäläinen kahden sodan veteraani ja sotainvalidi Väinö Lindfors täytti isänpäivänä 100 vuotta. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ypäjäläinen kahden sodan veteraani ja sotainvalidi Väinö Lindfors täytti isänpäivänä 100 vuotta. Kuva: Lassi Puhtimäki

Sanotaan, että eläkeläiset ovat kiireisiä. Ypäjäläisellä sotainvalidilla Väinö Lindforsilla ei ehkä ole kiireitä, mutta loppuvuosi on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas.

Lindfors täytti isänpäivänä sata vuotta. Tänään Lindfors puolestaan osallistuu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnaan. Saattajaksi lähtee oma tytär.

– Kyllä koko kutsu oli täysi yllätys, Lindfors kiittelee.

Helsinkiin lähtö ei sen kummemmin Lindforsia jännitä.

– Jätkä kun on ollut viisi vuotta mettässä teltassa, pärjää se missä vaan – vaikka Helsingissä, Lindfors sanoo ja virnistää.

Väinö Lindfors esittää tämän kutsun itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnan sisäänkäynnillä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Väinö Lindfors esittää tämän kutsun itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnan sisäänkäynnillä. Kuva: Lassi Puhtimäki

”Mulla on käynyt hyvä tuuri”

Pari vuotta itsenäistä Suomea nuorempi Väinö Lindfors toteaa, ettei pitkällä iällä ole mitään salaisuutta.

– Mulla on käynyt hyvä tuuri, Lindfors sanoo.

Sanoissa on aika paljon perää. Kahden sodan veteraani oli vuosia rintamalla, mutta erityisesti mieleen on jäänyt kaksi kertaa, jolloin hengenlähtö oli lähellä.

Onnettomuudessa, jossa oma kranaatinheitin räjähti, Lindforsille koitui puolen vuoden sairaalareissu. Sirpale osui Lindforsia päähän ja vaurioitti korvaa. Vuosia tapauksen jälkeen hän kärsi pahoista päänsäryistä.

Ajan myötä säryt ovat jääneet pois, mutta kuulo ei korvaan koskaan palaa. Pysyvien vaurioiden vuoksi Lindforsin katsotaan olevan sotainvalidi.

– Särkylääkettä on kyllä mennyt isoja määriä, Lindfors tuumaa.

Toinen tapaus sattui Lindforsin ollessa komppanianpäällikön lähettinä. Kävi niin, että toinen joukkue oli ilman puhelinta. Alikersantti Lindfors päätti lähteä itse viemään puhelinta.

– Mulla oli käytössäni kaksi muuta lähettiä, jotka olisin voinut lähettää matkaan. Katsoin tehtävän niin tärkeäksi, että lähdinkin itse.

Tällä välin Lindforsin joukkueen tukikohtaan tuli vihollisen tykistökeskitys ja kaksi lähettiä kuoli. Lindfors oli onnekseen toisaalla suorittamassa tehtävää.

Omat jälkeläiset ovat tärkeintä Väinö Lindforsin elämässä. Kehystetyssä kuvassa lapsenlapsenlapset Seela ja Kasper istuvat papan sylissä kesäasunnolla Lopella. Kuva: Lassi Puhtimäki
Omat jälkeläiset ovat tärkeintä Väinö Lindforsin elämässä. Kehystetyssä kuvassa lapsenlapsenlapset Seela ja Kasper istuvat papan sylissä kesäasunnolla Lopella. Kuva: Lassi Puhtimäki

 

Elämää kymmenen hehtaarin tilalla

Lindfors on asunut kotitilallaan ison osan elämästään. Hän ei kuulemma ole halunnut lähteä muualle, ainakaan pitemmäksi aikaa.

– Täällä olen syntynyt ja kasvanut ja täällä ajattelin myös kuolla, Lindfors letkauttaa ja naurahtaa päälle.

Lindforsin mukaan elämä kymmenen hehtaarin tilalla oli niukkaa, kun kolme sukupolvea asutti tilaa samaan aikaan. Lindfors aloitti itsekin työnteon lapsena. Kansakoulun ohella hän teki töitä kotitilalla ja sittemmin päiväpoikana toisella tilalla, rakennusmestarin oppipoikana sekä Jäkärlän tiilitehtaalla Turussa.

Kansakoulua Lindfors kävi neljä vuotta ja sitten vielä kaksi vuotta ”ehtookoulua”.

– Oppikouluun en mennyt. Köyhyyden takia ei ollut varaa opiskella ja piti mennä tienaamaan. Nykyään voi opiskella täysi-ikäiseksi periaatteessa ilmaiseksi.

Komppanian paras juoksija ja hiihtäjä

Talvisodassa Lindfors palveli Karjalan kannaksella. Jatkosotaan Lindfors määrättiin jalkaväkirykmentti JR5:n riveihin. Rykmentti osallistui niin Viipurin kuin Äänislinnan valtaukseen.

– Rykmentti sai uudet raskaat kranaatinheittimet ja niitä käyttämään perustettiin erillinen kranaatiheitinkomppania, jossa palvelin jatkosodan ajan, Lindfors kertoo.

Haavoittumisensa jälkeen Lindfors toimi komppanianpäällikön taistelulähettinä.

– Olin komppanian paras juoksija ja hiihtäjä.

Väinö Lindfors

Syntyi 10.11.1911 Ypäjällä.

Timpuri, työmies ja rakentaja

Työskenteli aluksi päivämiehenä maatilalla, rakennusmestarin oppipoikana ja Jäkärlän tiilitehtaalla Turussa.

Sodan jälkeen remonttimiehenä Helsingissä ja kirvesmiehenä Ypäjällä ja Hämeessä.

Pientilallinen

Pyöritti sodan jälkeen kotitilaansa, jonka veljensä kanssa lunasti isältään.

Sotilas

Palveli talvisodassa Karjalan kannaksella ja alokkaiden kouluttajana välirauhan aikaan Taavetissa. Jatkosodassa osallistui Viipurin ja Äänislinnan valtaukseen ja palveli mm. Maaselässä.

Sotainvalidi vuonna 1942 tulleen sotavamman vuoksi.

Urheilija ja musiikkimies

Osallistui moniin urheilukisoihin armeijassa sekä myöhemmin Ypäjän kunnan sisäisissä kisoissa.

Tanssiorkesterin rumpalina sotien jälkeen.

Isä, isoisä, isoisoisä

Yksi tytär, kaksi tyttärenpoikaa ja viisi lapsenlapsenlasta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä

Huomioitu

Väinö Lindfors on saanut useita ansiomerkkejä, viimeksi Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin vuonna 2016.

Kutsuttu Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä 6.12.2019.

Päivän lehti

29.1.2020