Kanta-Häme

Isän hyväksyntä on paras kiitos

Kun äijän käsivarren paksuisen tiimalasin hiekka on valunut lähes tyhjiin, jättimäinen puhelin alkaa soidä rämisten.

Kuvanveistäjä Jari Männistön isä siellä soittaa. Parinkymmenen minuutin välein.

Mennään siihen kohta.

Kun Männistö vuosi sitten varasi Galleria Koneen näyttelytilaa, mielessä oli aivan toisenlainen idea kuin tänään avautuva From–To-näyttely.

Sitten tapahtui kaikenlaista, kuten Männistön jättiprojekti Yhdysvalloissa. Ja se kaikkein tärkein: Männistö puhui isänsä kanssa puhelimessa erityisen puhelun.

– Kun jäin vuonna 2000 pois inttihommista, isäni, vanhan kansan mies, oli päätöksestäni epävarma. Kun hoidin ison taideduunin Amerikassa, isä antoi viimein täyden tunnustuksensa päätökselleni.

Koneeseen nousi isä–poika-suhteen kuvaus ja tarina siitä, miten Männistö päätyi ”Rengosta klapien kanssa Amerikkaan”.

– Ja takaisin..

Klassinen renkolainen pilari

Taide on tekijälleen henkilökohtaista, mutta From–To on Männistön mukaan ”niiiiiin” henkilökohtaista. Esillä on hänen oma tarinansa. Siksi puhelin, ja siksi kaikki muu.

Pitkälti työt koostuvat Männistölle tunnusomaisiksi tulleista klapeista, mutta esillä on myös videota ja metallitöitä. Kaikki teokset ovat valmistuneet tämän kevään aikana.

Töissä yhdistyvät lapsuus, uudenlainen suhde Yhdysvaltoihin – ja huumori.

– Huumorin avulla olen päässyt eteenpäin vaikeistakin asioista. Näyttelyssä historiallisten pilarityyppien rinnalla on myös renkolainen, hän hymähtää.

Se on tehty miniklapeista ja sen kyljessä sojottaa kirves.

Suhde puuhun ja maahan on osaltaan isältä perittyä. Videoilla kuuluu ja näkyy kirveen räime, ja yhtä videotykkiä kannattelee reki, jolla Männistön isä on 1960-luvulla hakenut puita metsästä.

– Itse olen noin viisivuotiaana keikkunut tämän reen kyydissä.

Teosten joukossa on myös veistos isästä.

Klapit tekivät vaikutuksen

Koneen seinällä on myös otanta lehtileikkeitä ja kiitoskirjeitä Männistön tähän asti suurimman Yhdysvaltain-projektin jälkeen.

Suomalaisten siirtolaisten muistomerkin jälkeen tullut tehtävä, kokonainen taidepuisto Sarah Josepha Halelle Newportiin, valmistui viime syksynä. Hale oli toimittaja ja kirjailija, joka vaikutti voimakkaasti Yhdysvaltojen historiaan. Osin hänen ansiostaan esimerkiksi kiitospäivästä tuli virallinen juhlapäivä.

Männistö sai työstään kiitoskirjeitä muun muassa kongressin jäseniltä.

– Silti isän tunnustus menee niiden kaikkien edelle, hän sanoo.

Yhdysvaltoihin näyttelyssä viittaa näkyvimmin huoneeseen mahtuva vapaudenpatsas, jonka syliin taiteilija on latonut klapeja.

– Klapit tekivät amerikkalaisiin vaikutuksen, hän nauraa.

Hän sai puistaan paljon ilahtunutta palautetta kommentointiin tarkoitetuilla lappusilla.

Mitä seuraavaksi? Ainakin on mahdollista ja jopa todennäköistä, että hänen vuonna 2007 Bratislavan kuvanveistäjäsymposiumista alkanut Yhdysvaltain-valloituksensa jatkuu. Hale-puistoa on nimittäin määrä laajentaa.

Entä muuttiko Amerikka taiteilijan suhdetta Suomeen?

– Ennemminkin suhde Amerikkaan muuttui. Positiivisemmaksi. Taas sai nähdä, ettei asioista voi sanoa mitään, ennen kuin itse kokee. (HäSa)

Jari Männistö: From–To Galleria Koneessa 30.5. saakka.