Kanta-Häme

Islaminopettajalta ei työ lopu

Islam on jo toiseksi yleisin uskonto Suomen peruskouluissa luterilaisuuden jälkeen. Opettajista on kuitenkin pulaa. Heiltä vaaditaan erityisen paljon, sillä samassa luokassa istuu oppilaina eri-ikäisiä, -maalaisia sekä shiioja ja sunneja.
 
 
 
Koulun käytävällä supistaan.
 
– Onko se suomalainen opettaja?
 
– Ei kun egyptiläinen. Tai siis sen isä on egyptiläinen.
 
Tamperelaisen Etelä-Hervannan yläasteen oppilaat odottavat, että uusi opettaja Ali Abdalla avaisi heille oven.
 
Kello pimputtaa tunnin päättymisen merkiksi ja luokasta poistuu toistakymmentä 1.–6.-luokkalaista, joiden islamintunti päättyi juuri. Seuraavaksi on 7.–9.-luokkalaisten vuoro.
 
On vasta syksyn toinen tunti, joten opettaja Abdalla laittaa kiertämään nimimuistinsa tueksi istumajärjestyksen. Samalla hän kyselee, mitä oppilaille jäi mieleen viikon takaisesta tunnista.
 
– Mitä me käydään tänä vuonna läpi?
 
– Koraani ja maailmanuskontoja, vastaa Hasan Ibrahimi.
 
– Kyllä. Ensin koraani, myöhemmin maailmanuskontoja, suuria ja vielä islamin historiaa. Tänään aloitellaan koraanilla. Abdalla luettelee.
 
Hän käynnistää dataprojektorin, ja seinälle heijastuu kuva kolmesta eri koraanin kannesta: arabialaisesta, kiinalaisesta ja venäläisestä. Oppilaat yrittävät tunnistaa, mikä on mistäkin maasta peräisin.
 
– Minkäkielinen koraani on varsinainen pyhä koraani?
 
Luokassa nousee monta kättä tietämisen merkiksi. Oikea vastaus on arabia. Myös Abdalla joutuu vastaamaan kysymyksiin.
 
– Puhutsä arabiaa? kuuluu luokan perältä.
 
– Joo vähän. Hei, missä sun vihko on?
 
– Jäi kotiin.
 
– Tällä tunnilla pitää olla vihko aina mukana. Ja missä se istumajärjestyslista menee?
 
 
 
 
45 minuutin oppitunti kulkee yhtä katkonaisesti kuin yläasteella on tapana kulkea. Abdalla ehtii kuitenkin käydä läpi koraanin määritelmää, tärkeitä käsitteitä ja muutaman vuosiluvun. Lopuksi oppilaat saavat luettavakseen koraanista Hyytyneen Veren Suuran. Tarkoitus on tutkia jakeiden merkityksiä ja mitä Jumala haluaa niillä viestittää.
 
Abdalla on pätevä historianopettaja ja yhtä tenttiä vaille valmis yhteiskuntaopinopettaja. Hän on muslimi, mutta ei muodollisesti pätevä islaminopettaja.
 
Hän kiertää seitsemässä eri tamperelaiskoulussa ja lisäksi hän antaa internetin välityksellä etäopetusta ylöjärveläisille, lempääläisille ja muille lähikuntien muslimioppilaille. Kysyntää osaavalle opettajalle on. Islamin uskonnon valitsevien oppilaiden määrä on kasvanut ja suurissa kaupungeissa islamintunneilla istuu jo enemmän oppilaita kuin ortodoksisen uskonnon tunneilla.
 
Abdallakin on huomannut opettajapulan. Hän on aiemmin sijaistanut islaminopettajaa Turun Normaalikoulussa ja sai heti hakiessaan Tampereelta vuoden sijaisuuden. Historianopettajalle ei ollut yhtä kova kysyntä.
 
 
 
 
Opetusneuvos Pekka Iivonen on Opetushallituksessa uskontojen opetuksesta vastaava asiantuntija.
 
Hän arvioi, että Suomessa on vain toistakymmentä pätevää islaminopettajaa, joista osalla on luokanopettajatausta. Tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Helsingin yliopistosta on valmistunut vain yksi pätevä islaminopettaja, jolla on islamin aineopinnot. Opintoihin pääsyä vaikeuttavat suomen kielen vaatimukset.
 
Pula opettajista johtanut siihen, että työtä tekevät epäpätevät opettajat. Heidän pelätään ohittavan opetussuunnitelman niin, ettei esimerkiksi maailmanuskontoja käsitellä lainkaan. Abdalla on huomannut, että toisinaan joku opettaja on saattanut jättää opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita opettamatta.
 
– Tuntuu, että moni asia tulee oppilaille uutena, esimerkiksi jotkin termit. Tosin samat asiat saatetaan tietää omalla kielellä, mutta ei suomeksi. Oppilaat tietävät islamin pilarit, kuten rukoilun ja paaston, mutta koraanin rakennetta ei ehkä tunneta, hän kuvailee.
 
– Joskus kun olen puhunut maailmanuskonnoista, osa oppilaista on saattanut olla vähän vaivaantuneita. Että pitääkö näitä nyt käydä. Kristinusko on tuttu suomalaiskavereiden kautta, mutta buddhalaisuus, hindulaisuus ja juutalaisuus saattavat olla vieraita.
 
Hän muistuttaa, ettei opettajan koulutus kerro kaikkea.
 
– Islaminopetuksessa ei voi ihan mennä kirjaimellisesti opetussuunnitelman mukaan, vaan pitää olla pedagogista silmää. Että voi omasta elämästä kertoa islamin asioita, joita oppilaat tykkäävät kuulla.
 
– Lisäksi uskonnonopettajan pitäisi vahvistaa lapsen identiteettiä. On hyvä, että maahanmuuttajaoppilaiden opettajalla on samanlainen tausta. Esikuvan antaminen voi kannustaa nuorta.
 
Opettajan ei tarvitse olla muslimi, niin kuin ei evankelis-luterilaisen uskonnonopettajankaan tarvitse kuulua kirkkoon.
 
 
 
 
Islaminopettajalta vaaditaan erityisen paljon, sillä luokan oppilailla saattaa olla hyvinkin vaihtelevat taustat ja kielitaito. Abdalla opettaa niin sanottua yleisislamia, vaikka luokassa voi olla samaan aikaan sunneja ja shiioja, joilla on muun muassa erilainen uskontunnustus.
 
– Aika vähän olen vielä ehtinyt tutustumaan oppilaiden taustoin, kun olen vasta pari viikkoa ollut opettamassa. Mutta opetan niin, ettei ole väliä, onko sunni vai shiia, Abdalla kuvailee.
 
Hänen mielestään uskontotieteilijät ovat enemmän eri suuntauksien opettamisesta huolissaan kuin oppilaat itse. Haasteena voi pitää myös oppilaiden eri kansallisuuksia. Abdallan luokista löytyy niin kurdeja, afgaaneja kuin arabejakin.
 
Vaikeampaa Abdallan mielestä on kuitenkin se, että samassa ryhmässä saattaa olla vielä lukutaidottomia ekaluokkalaisia yhdessä kuudesluokkalaisten kanssa. Onneksi monilla on luokassa isosisko tai -veli, joka voi tarvittaessa auttaa.
 
Yksi vaihtoehto opettajapulaan voisi olla opetuksen antaminen oppilaan omassa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Erityistapauksissa jotkut ortodoksiset ja katoliset seurakunnat ovat antaneet uskonnonopetusta, joka korvaa koulu-uskonnon.
 
– Näissä tapauksissa noudatetaan etukäteen hyväksyttyä opetussuunnitelmaa. Opettaja vain tulee seurakunnasta. Islamin kohdalla en näe tätä mahdolliseksi. Moskeijan yhdyskunnan tehtävä on niin erilainen kuin näiden kahden, Iivonen huomauttaa.
 
– Luulen, että moskeija ei pysty vastaamaan koulun vaatimuksiin. Pitäisi olla työnantajan hyväksymä opettaja, eikä sisällön valvonta onnistuisi, hän jatkaa.
 
 
 
Entä jos lopetettaisiin uskontojen perusteella eriyttäminen eri luokkahuoneisiin? Ja kaikki vain istuisivat yhdellä ja samalla tunnilla. Ali Abdalla myöntää, että on pohtinut asiaa ja että se olisi monille kouluille käytännöllinen ratkaisu.
 
– Olen etäopettajana myös pienille kouluille, jotka ovat vähän ongelmissa eri uskontojen opetuksen järjestämisen kanssa. Mutta toisaalta nykyinen systeemi tuntuu hyvältä, sillä tässä pääsee syvemmälle omassa uskonnossa. Ja lisäksi voidaan käsitellä muita uskontoja ja etiikkaa. Jos kaikki vain koottaisiin yhteen, niin voisiko omaa uskontoa oppia syvällisesti? hän miettii.
 
Todennäköisesti mitään ratkaisua ei edes tarvitse keksiä. Pitää vain sietää nykyistä tilannetta vielä muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen se alkaa korjaantua itsestään, kun yhä useampi suomea puhuva musliminuori päätyy yliopistoihin ja opettajakoulutukseen.
 
 
 
Jutta Mattson

Päivän lehti

2.6.2020