Kanta-Häme

Ismo Savimäki on nyt director cantus

Seurakunnan kuoroja johtava Ismo Savimäki on nyt oikein virallisestikin laulun johtaja. Tuomiokapituli on myöntänyt hämeenlinnalaiselle kanttorille arvonimen director cantus, joka annetaan ansiokkaasta palvelusta.
 
– Nimityksen alkuperä juontuu tietääkseni Turun tuomiokirkkoon, jossa oli sekä director cantus että director musices, Savimäki sanoo.
 
– Joskus 1970-luvulla Viisasten kerhossa kysyttiin, että ketä suomalaista voi ammatin puolesta kutsua tirehtööriksi. Oikea vastaus oli sitten director cantus. Onhan se hienoa saada tällainen tunnustus siitä, että joku jossain arvostaa.

Kohta 20 vuotta

Pohjanmaan Haapajärvellä kasvanut Savimäki on opiskellut Kuopiossa ja valmistunut Helsingissä. Hämeenlinnaan hän tuli vuoden 1994 maaliskuussa Kuhmoisten seurakunnasta. Suunnitelmissa oli kaikkea muuta kuin kuoroguruksi ryhtymistä.
 
– Tulin kanttoriksi Vanajaan, jossa minua kiehtoivat erityisesti vanha kirkko ja sen upeat urut, Savimäki muistelee.
 
– Hoitooni annettiin kuitenkin lapsikuoro, jonka kaikki jäsenet kaikkosivat, kun uudesta johtajasta ilmoitettiin. Rupesin etsimään laulajia kiertämällä kouluissa ja asetin kuorolle selkeät tavoitteet.

Kuin sivupersoona

Loppu onkin historiaa. Kuorotoiminta elpyi ja kasvoi vuosien varrella laulajien vartuessa aina uusin kokoonpanoin nykyiseen mittaansa. Savimäki johtaa kuutta kuoroa 7-vuotiaista Mintuista aikuisiin ja homma on vienyt miehen sydämen.
 
– Pahoin pelkään, että taidan olla aina vaan yhä huonompi urkuri, Savimäki tuumaa.
 
– Kaikkea haluamaansa ei yksinkertaisesti ehdi tekemään. Se on pitänyt hyväksyä.
 
Hillityn oloinen ja hiljaiseltakin vaikuttava kanttori muuttuu kuoroharjoituksissa dynaamiseksi sähikäiseksi, jolta löytyy huumoria, paloa ja kannustusta vaikka muille jakaa.
 
– Kuorolaulussa minut sytyttää musiikki itsessään ja yhdessä tekemisen sekä kokemisen tunteet, Savimäki tuumaa.
 
– Yhdessä laulaessa tapahtuu jotain vähän mystistäkin, joka on kaiken tämän nykypäivän teknisen virtuaalimaailman ulkopuolella. En usko loppuun saakka trimmaamiseen, vaan siihen, ettei ääntä voi pakottaa. Kuorolaulu on luomutaidetta, johon parhaimmillaankin kuuluu tietty keskeneräisyys ja inhimillisyys.
 

Päivän lehti

1.6.2020