Kanta-Häme

Isyys tempaisi muusikon valokeilasta

– Ollaan tyttären kanssa hankalassa tilanteessa. Voidaanko jutella vähän myöhemmin? vastaa muusikko puhelimeensa.
 
Totta kai. Olemme rupatelleet Jere Ijäksen kanssa viimeksi viisi vuotta sitten. Vierähtäneeseen aikaan suhteutettuna tovi sinne tai tänne ei ole edes se kuuluisa pisara meressä.
 
Tuntia myöhemmin numerossa ei vastata. 
 
– Anteeksi, tytär kuunteli tällä puhelimella Spotifyta! kuuluu linjan toisesta päästä, kun yhteys Hämeenlinnan ja Helsingin välillä jälleen löytyy.
 
Paras mahdollinen meriselitys. Musiikki ennen kaikkea.
 
Hieno biisi on hieno biisi
Viisi vuotta sitten Jere Ijäksellä oli pieni poika, nyt lapsia on kolme. Syksyllä 2009 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, nyt odotellaan kakkosta. Mahtuuko elämään muuta kuin isyys ja musiikki?
 
– Eeiiii …, venyttää  Ijäs ja nauraa päälle.
 
– Kaikki pienten lasten vanhemmat sen tietää. Kotona ajan saa luontevasti kulumaan.
 
Ijäkselle ammatinvalinta ei ole ollut vaikea. Sen jälkeen kun musiikki sai miehenalusta otteen, ei Ijäs ole pyristellyt vastaan. Ruuhkavuosia elävä multi-instrumentalisti löytää elämäntilanteestaan paljon hyvää.
 
– Muusikon duunit on tosiaan siitä kivoja, että treenejä voi säätää ja ihan loistavasti pystyy olemaan myös lasten kanssa. 
 
Jossittelu on turhaa eikä Jere Ijäs siihen sorru. Koska perhe on kasvanut, on oman soolouran puskeminen saanut jäädä taka-alalle. Koska omien levyjen julkaisutahti on rauhoittunut slovariksi, on Ijäs soittanut enemmän muiden yhtyeissä.
 
– Oman kappaleen soittaminen ei ole se juttu. Kunhan biisi on hieno, mä tykkään soittaa. 
 
– Mä rakastan olla sekä sideman että artisti. On hienoa olla soittaja, on hienoa alla sooloartisti. On yksinkertaisesti kiva lähteä kavereitten kanssa soittamaan.
 
Aika palveli lopputulosta
Ijäs sanoo, että toinen soololevy olisi ollut erilainen, jos se olisi valmistunut nopeammin. Tuttu soittajakaarti oli periaatteessa valmiuksissa levyn tekemiseen koko ajan, mutta sen konkretisoituminen edellytti oikeaa tuottajaa ja julkaisijaa.
 
Lopulta palaset loksahtivat somasti paikoilleen. Tuottajaksi ryhtyi Jussi Jaakonaho, tuttu mies muun muassa Ismo Alangon ja Jonna Tervomaan taustalta. Kun Ijäksen ensimmäisen soololevyn julkaisi hämeenlinnalainen Humble House levy-yhtiö, nappasi uutuuden hoteisiinsa Turenki Records. Vanhoilla kotikulmilla siis pyöritään…
 
– Sano muuta! Oikein nopsaan ja luontevasti Turenki Records löytyi. Harrin Kosken tunsin kitaraympyröistä ja Topin Salmen kanssa syntyi heti hyvä joo tehdään -meininki. 
 
Entä lopputulos? Muutaman ennakkoon kuullun biisin perusteella Ijäs samoilee edelleen popin, rockin ja americanan välimaastossa. Tekstit paljastavat tekijän pojankloppia vanhemmaksi.
 
– Viisi vuotta on mitä on. Näin ne vuodet menivät. Aika palveli albumia, josta tuli mielestäni napakka ja ytimekäs, summa Ijäs.
 
Hämeenlinnaan siisti tulla
Edellisen haastattelun aikaan oli relevanttia kysyä Ijäksen mielipidettä Hämeenlinnan tuoreesta kulttuurihelmestä, Suisto-klubista. Silloin hän ei ollut vielä siellä käynyt, saati soittanut. Viime vuonna hän esiintyi Suistolla Jonna Tervomaan bändissä, ja tänä syksynä klubin matalalle estradille nousee sooloartisti Jere Ijäs.
 
– En koskaan osallistunut Miniteatterin toimintaa, mutta diggaan siitä, että tämä uusi musakuvio Verkatehtaan ympäristössä yhdistyy tavallaan vanhaan Hämeenlinnaan. Suistolle on erityisen siisti tulla. Hyvät vibat. (HäSa)
 
Suisto-klubilla Turenki Recordsin ilta keskiviikkona 8. lokakuuta. Pääesiintyjinä Jere Ijäs ja Sani, joiden molempien uudet albumit julkaistaan 10. lokakuuta. Muita esiintyjiä: Pekka Tiilikainen, Mari Hänninen, Esa Eloranta ja Bablo.
 
 

Hämeenlinna 16 – Helsinki 18

Jere Ijäs (34) asui lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Hämeenlinnan keskustassa Kirkkorinteessä. Opiskelupaikka Sibelius-lukiossa teki Helsingistä kotikaupungin.
 
Kerro elävin muistosi Kirkkorinteestä?
– Uudet vuodet tulee jostain syystä ekana mieleen. Se oli aika paraatipaikka asua. Näki hyvin ilotulitukset. Lelushopissa käyminen oli skidinä jännää. Kauppa oli pitkään Raatihuoneenkadun ja Kirkkorinteen kulmassa. Kun ei ollut yhtään kadunylitystä, bruukkasin käydä siellä yksin kattelemassa leluja jo ennen kouluikää. Hauska kokemus, joka on jäänyt mieleen.
 
Oletko kuullut, että Kantolaan on rakenteilla suuri tapahtumapuisto? Miltä kuulostaisi lähteä jollekin megaluokan keikalle vanhaan kotikaupunkiin?
– Joo, olen kuullut. Totta hemmetissä olisi hauska tulla paikalle, jos vain artisti on sopiva.
 
Pystytkö nimeämään jääkiekkojoukkue HPK:n nykypelaajia?
– Voi vitsi! Täytyy myöntää, että en. Voisin luetella vaikka kuinka monta niitä vanhoja Marko Palo, Pekka Peltola ja Teppo Kivelä -osastolta. Se Jukka Jalosen luotsaama suomenmestaruus… silloin ajettiin broidin kanssa torille Hämeenlinnaan. Oli kiva saada se mestaruus silloin. Ala- ja yläasteikäisenä tuli käytyä matseissa niin paljon.