Kanta-Häme

Itsenäinen ja ylpeä siitä

Helvi Frick on kaksi ja puoli viikkoa vanhempi kuin Suomen itsenäisyys. 98-vuotiaana hän sanoo yhä olevansa kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu.
 
Helvi Frick:
 
”Kun katson peiliin, näen erittäin uteliaan ihmisen, joka on kiinnostunut suorastaan kaikesta. Siitä on suorastaan vaivaa, sillä en pysty edes lehteä lukemaan plaraamalla. Lehden lukemiseen menee monta tuntia. Olen kiinnostunut politiikasta, yhteiskuntaelämästä, ja olen ollut paljon mukana myös erilaisessa yhdistystoiminnassa.
 
Kommentoin itsekseni lukemaani. Minulla on sellainen tapa, että kirjoitan toimittajan tekstin viereen, jos olen asioista eri mieltä. Se helpottaa minua hirvittävästi! Kun mieheni eli, meille tuli paljon lehtiä. Luimme niitä eri huoneissa ja huutelimme ja kommentoimme asioita keskenämme.
 
Olen ollut aina hyvin isänmaallinen. Olen itse asiassa kaksi ja puoli viikkoa vanhempi kuin Suomen itsenäisyys. Synnyin 18.11.1917. Itsenäisyys on itselleni hirvittävän tärkeä, vakava ja suuri asia.
 
Kouluaikana sain käytöksenalennuksen, kun lähdin luokkakaverini kanssa kuuntelemaan IKL:n kansanedustaja Elias Simojokea. Rehtorilta, joka ei ollut mikään isänmaallinen mies, piti aina kysyä lupa vapaa-ajan tapahtumiin. Me emme kysyneet. Nykyään olen jo suorastaan ylpeä tästä.
 
Meitä oli joukko nuoria tyttöjä, ja aina uudenvuodenyönä menimme kirkkoon rukoilemaan itsenäisyyden puolesta. Itsenäisyys oli niin nuori, se oli vasta yhdeksän vuotta vanha, kun menin oppikouluun. Toivoisin, että tällainen ajatus siirtyisi nykyaikaankin. Maailma on sellainen, että ei tiedetä, mistä uhka tulee.
 
Liityin pikkulottatoimintaan vuonna 1932. Olen kiitollinen lottajärjestölle, että sain olla mukana toiminnassa. Äitini kuoli, kun olin 12-vuotias ja lotissa sai juuri sitä käytännön oppia, jota äidit yleensä antoivat lapsilleen.
 
Haaveeni oli tulla hammaslääkäriksi, mutta minun ei ollut taloudellisesti mahdollista lähteä opiskelemaan. Rautatievirkamiesperheestä oleva äitipuoleni järjesti minulle harjoittelupaikan, ja niin minusta tuli rautatievirkamies. Lääkintälottakurssin kuitenkin kävin Sortavalassa.
 
Jos jokin harmittaa, niin se, että monta kertaa olen ollut liian itsekäs ja yhdistystoiminnassa ehkä liian määräileväkin. Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelee, niin ehkä sitä ei olisi saanut niin paljon aikaan, jos ei olisi johtoa ottanut. Kyllä sitä kuitenkin kutsutaan vielä mukaan kaikenlaisiin paikkoihin, eivät he hirveän loukkaantuneita ole olleet.
 
Elämäni suurin menetys on varmasti ollut mieheni kuolema. Siitä tulee nyt jo 21 vuotta. Mieheni haavoittui sodassa viisi kertaa, mutta kuoli lopulta syöpään. Selvisin siitä sitkeydellä. Olen aina ollut hyvin itsellinen ihminen.
 
Olen kotoisin Kannakselta, Koiviston kylästä. Huumori kuuluu karjalaisuuteen. Sen merkitystä en nuorempana niin tajunnutkaan, kun aina oli ihmisiä ympärillä. Nyt, kun olen paljon yksin, olen huomannut, että se on oikea voimavara.
 
En nyt ryhdy pitämään mitään lääketieteellistä luentoa, mutta vaivoja on kaikenlaisia. Lääkäri juuri sanoi, että näin kamalassa kunnossa olevaa niskaa hän ei ole nähnyt, kun magneettikuvia katsoi. Aivot kuitenkin toimii. Kuulemma. Otettiin kuvat.
 
Viihdyn hirveän hyvin itsekseni. Viime aikoina olen käynyt paljon läpi sota-ajan kirjeenvaihtoa ja – voi, voi – itkenyt aivan hirveästi! Minun on hirveän vaikea heittää mitään pois. Olen myöhemmin miettinyt, että johtuisiko se siitä valtavasta pula-ajasta, jonka on sodan jälkeen elänyt.
 
Olen hyvin tyytyväinen elämääni. Elämä ei koskaan ole pelkkää päivänpaistetta, vaan siihen kuuluu myös vaikeita aikoja, kuten itselläni ovat olleet nämä sodat ja pula-ajat. Pidän paljon myös Hämeenlinnasta.
 
Sota-ajasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen, että selvisimme siitä ja itsenäisyys säilyi. Talvisodan aika oli pahat 105 päivää. Milloinkaan ei ole rukoiltu niin paljon kuin silloin. Talvisodan yhteishenki oli se, millä selvisimme vaikeista ajoista.”
 
Haastateltava on Vuoden Lotaksi 2014 valittu hämeenlinnalainen Helvi Frick. Hän toimi lääkintälottana talvi- ja jatkosodan ajan.