Kanta-Häme

Jääkaappi tyhjäksi, kiitos!

 

Karanojan jätteidenkäsittelyalue on 33 hehtaaria kaatopaikkapenkkoineen. Viime vuonna sinne vietiin 142 tonnia jätettä. 
 
Alueen koko saattaa tuntua äkkiseltään häkellyttävältä. Heti ei kannata kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon, sillä asiakkaan turvana ovat opasteet ja Kiertokapulan henkilökunta.
 
Kulku jätteidenkäsittelyalueelle ja sieltä pois tapahtuu aina portilla olevan vaakatoimiston kautta, jossa punnittiin viime vuonna peräti 54 000 jätekuormaa.
 
– Vaa´alta saa aina neuvoja ja opastusta alueella liikkumiseen, ympäristöinsinööri Mari Alho sanoo.
 
– Täytyy myös muistaa, että välipunnitus on tarpeen, kun kuormassa on maksullisia ja maksuttomia jätteitä. Silloin voi säästää loppulaskussa, kun eri maksuluokkaan kuuluvat jätteet erotetaan toisistaan.
 
Autosta eroon
 
Metallista, sähkö- ja elektroniikkaromusta tai vaikka romuajoneuvosta pääsee eroon ilmaiseksi. 
 
– Voimme poistaa romuajoneuvon rekisteristä paikan päällä ajoneuvon papereita ja henkkareita vastaan.
 
Alhon mukaan joku intoutuu välillä kyselemään autonromujen varaosien perään. 
 
– Valitettavasti niitä ei saa. Tämä on vain välivarasto ja autot toimitetaan muualle romutettavaksi.
 
Kyllästetyn puun (kuten terassilaatat ja pihakalusteet) jättäminen muuttuu maksulliseksi vasta, kun kuorma ylittää 300 kiloa. Kaikista muista jätteistä peritään maksu tonni-, kuorma- tai kappalehintaan.
 
Kuljetusyritykset kippaavat jätteensä lajittelu- ja siirtoasemalle (kartalla numero 19). Vaarallisen jätteen eli entiselle ongelmajätepisteelle (2) ajetaan sen vierestä.
 
– Asiakkaat jättävät ongelmajätteen alkuperäispakkauksissaan pöydälle, josta työntekijät lajittelevat ne, Alho ohjeistaa.
 
– Niitä ei saa sekoittaa keskenään. Kyse on terveydelle ja ympäristölle haitallisista aineista.  
 
Vaarallisia jätteitä ovat muun muassa jarrunesteet, liuottimet ja lääkkeet aina loisteputkiin ja energiansäästölamppuihin saakka. Pienet erät ovat ilmaisia. Suuremmista on ilmoitettava etukäteen.
 
Ällöjä yllätyksiä
 
Metalli-, puu-, polttokelpoinen ja palamaton jäte lajitellaan henkilö- ja pakettiautorampilla (3).
 
– Rampilla on valvoja, jolta voi pyytää nostoapua tai ohjeita. Kaikille ei ole aina täysin selvää, onko tuotu puu kyllästettyä vai ei. Jopa kipsilevyjä on sekoitettu puutavaraan.
 
Sähkö ja elektroniikkaromuille (4) on varattu oma kontti. Toisinaan jääkaappien ja pakastimien sisältä löytyy yllätyksiä. 
 
– Jääkaapit ja pakastimet on syytä tyhjentää ennen tänne tuomista. Pakastimista löytyy välillä kaikkea romutavarasta hyytelö- ja marjalilluun, joka haisee varsinkin kesällä karmealta, valvoja Markus Holopainen huomauttaa.
 
– Palvelu on maksutonta laitteille, ei niiden sisällöille, Alho hymyilee.
 
Tarkkuutta lajitteluun
 
Puutarhan haravointijätteelle (11) ja risuille ovat omat tyhjennyspaikat. Pusseihin pakattu jäte pitää purkaa.
 
Nyrkkisääntönä on, että risukasaan (12) voi kipata korkeintaan ranteenvahvuiset risut ja oksat. Sitä vahvemmat lajitellaan puhtaan puun kasaan (13a). Purkupuu (13b), kuten ikkunakehykset, ovet, keittiökalusteet ja puiset huonekalut, saa olla käsiteltyä.
 
Pömpelit asbestille, tuhkalle, lasille, keräyskartongille ja kyllästetylle puulle (5–9) löytyvät siististä rivistä.
 
– Terveydelle vaarallinen asbesti on pakattava tiiviisti, ettei se pölyä.  Kuorman pitää olla myös sellainen, että tuoja voi itse purkaa sen. Tuhka saa olla peräisin vain puhtaan puun polttamisesta syntynyttä.
 
– Ihmiset ovat ottaneet lajittelun haltuun melko mukavasti, mutta kaikille se ei ole täysin selvää. Lasin seasta löytyy toisinaan pahvi- ja metallipurnukoita, Alho päivittelee.
 
Jätepenkalle eli kaatopaikalle ei yksityisasiakkailla oikeastaan ole asiaa. Silti toisinaan joku kaasuttelee sinne suoraan portilta.
 
– Varsinkin märällä syyskelillä maan pehmetessä sieltä voi olla vaikea päästä pois.
 
 

Päivän lehti

8.4.2020