Kanta-Häme

Jääkiekkomaskista tuli taidealusta

Kun Joni Hallikainen maalasi ensimmäisen jääkiekkomaskin itselleen, käynnistyi lumipalloefekti, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen maineikkain maskimaalari.
 
Joni ”Bona” Hallikaisen, 36, elämässä merkittävää osaa näytteli monille ehkä kovin tavanomainen päivä, mutta 12-vuotiaalle jääkiekkomaalivahdin alulle hyvin tärkeä. Hallikaisen isä oli pitkien maanittelujen jälkeen suostunut viemään Jokereiden kasvatin maskin ihka oikealle maalarille maalattavaksi.
 
Kiivaasti odotettu päivä muuttui kuitenkin katkeraksi pettymykseksi. Maski paljastui kotona suttuiseksi ja surkeasti tehdyksi.
 
– Olin surullinen ja vihainen. Maalauksesta oli kuitenkin maksettu aika paljon. Ajattelin silloin, että eihän tämä nyt näin voi mennä.
Hallikainen päätti, että hän haluaa vastedes maalata maskinsa itse. 
 
Samalla hänen päässään alkoi kyteä ajatus siitä, voisiko hän maalata myös muiden maskeja.
 
Hallikaisen puheesta hönkii paljasjalkainen stadilaisuus, kun hän toivottaa iloisesti tervetulleeksi pieneen verstaaseensa. Hallikainen on syntynyt ja varttunut Mellunmäessä, Itä-Helsingissä. Postinumero 00970 muistuttaa juurista myös hänen tuoreimmassa maskissaan, jolla hän pelaa tulevana talvena höntsälätkää stadi-liigassa HC-Seken joukkueessa.
 
Joka ikisessä Hallikaisesta kirjoitetussa jutussa esiintyy lempinimi Bona. Keskustelupalstoilla Hallikaisesta puhutaan Bonana. Hallikaisen maskiyrityksen nimi on Bona design. Hallikaisen nimeä ei mainita missään ilman heittomerkkien keskellä olevaa Bonaa. Mistä lempinimi on oikein peräisin?
 
–Se on kulkenut mukana ihan nappulasta saakka. Taisin olla noin seitsemänvuotias, kun yksi meidän kaveri kysyi isoveljeltäni, että missä Bona on. Veljeni vastasi siihen kysyvästi, että kuka, jolloin tämä frendi sanoi et ”no sun pikkubroidi”.
 
–Siitä lähtien mut onkin sit aina tunnettu Bonana, Hallikainen nauraa.
 
Hallikaisen verstaasta puolestaan paistaa intohimoinen rakkaus lätkään. Heti oven vierestä löytyy kehystettyjä valokuvia legendaarisista NHL-vahdeista ja maalaushuoneen ovessa komeilee isolla numero 30, joka viittaa tietenkin legendaariseen New Jersey Devils -ikoni Martin Brodeauriin.
 
Verstaan seinät on vuorattu maski- ja jääkiekkojulisteilla, hyllyillä taas lepää kasapäin valkoisia raakaversiomaskeja. Juuri nyt Hallikaisella ei ole mitään työtä tekeillä, sillä hän on lähdössä viikon reissulle Dallasiin.
 
–Olen käynyt Dallasissa vuosittain nyt neljän viiden vuoden ajan. Vien tällä kertaa samalla uuden maskin Kärpälle.
 
Kärpällä Hallikainen viittaa tietenkin Jokereiden kasvattiin, Suomen maajoukkuevahtiin ja NHL-joukkue Dallas Starsissa viisivuotissopimuksella kiekkoja kauhovaan Kari Lehtoseen.
 
–Olimme Lehtosen kanssa hyviä kavereita jo lapsena, ja yhteys on säilynyt näihin päiviin saakka.
 
Osittain ehkä tästäkin syystä Dallas Stars on tällä hetkellä Hallikaisen suosikkiseura NHL:ssä. Muutenkin Hallikainen tuijottaa matseja lähes kaikista sarjoista.HIFK:n huoltajana Hallikaisen tulee seurattua SM-liigaa melkein huomaamatta.
 
–Lisäksi Kiekko-Vantaan otteita on myös pakko seurata tarkasti, kun siellä niin monta vuotta tuli taivallettuakin.
 
Hallikaisen oma ura maalinsuulla kesti pitkään, ja jääkiekko kuljetti häntä aina Mestistä ja ulkomaita myöten.
 
Hallikainen pelasi SM-sarjaa Jokereissa C-junioreista aina A-junioreihin saakka, ja A-junioreissa hän oli mukana voittamassa kaksi kertaa suomenmestaruuden. 
Jokereista tie aukesi mestikseen Kiekko-Vantaan joukkueeseen, jossa hän oli muun muassa mukana voittamassa hopeaa vuonna 2003. Ammattilaisura vei sittemmin myös aina Norjaan, Ruotsiin ja hiukan yllättäen aina Abu Dhabiin saakka.
 
Hallikainen ei tiennyt, että Abu Dhabissa edes pelataan jääkiekkoa.
 
–Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Eihän pelaajia tai pelejä voi verrata esimerkiksi Suomeen, mutta puitteisiin oli panostettu ja paljon. Ja kova into siellä myös oli kaikilla.
 
Hallikaisen oli aluksi tarkoitus mennä Abu Dhabiin ainoastaan valmentajaksi, mutta sitä lystiä kestikin vain pari viikkoa.
 
–Minulta kysyttiin yhtäkkiä, että kiinnostaisiko vielä pelata, ja kiinnostihan minua, Hallikainen hymähtää ja muistelee eksoottista mutta ehdottomasti positiivista kokemustaan.
 
Siirrytään takaisin nuoruuteen. Pettymyksen päivästä on nyt kulunut jo yli 20 vuotta. 
 
Miten ne Hallikaisen haaveet maskimaalarin urasta muuttuivat todeksi ja omaksi unelmien lätkäverstaaksi?
 
Tuolloin 12-vuotiaan Hallikaisen ei tarvinut kauaa odotella, sillä sattuma pudotti yläkoulussa hänen tielleen teknisen työn opettaja Juha Juvosen.
 
–Juvonen huomasi harrastukseni ja kannusti minua eteenpäin.
 
–Hän hankki koululle kynäruiskun minua varten ja opetti lasikuidun työstämisen ja maalaamisen alkeita, Hallikainen kiittelee.
 
Myös Hallikaisen vanhemmat tukivat pojan harrastusta. Hallikaiselle tehtiin pieni maalauspaja kotitalon varastohuoneesta.
 
– Maalasin ensimmäisen maskin itselleni, toisen pikkuveljelleni, ja sitten sana lähti pienissä piireissä kiirimään. Pian huomasin olevani kädet ihan täynnä töitä.
 
–Minulla kävi monessa mielessä tuuri. Hyvä opettaja, joka kannusti, sekä ajankohta, joka oli otollinen. 
 
–Aloitin hommat juuri oikeaan aikaan, sillä maskimaalareita ei vielä tuolloin juuri ollut, ja muutenkin maskimaalaus oli vasta tekemässä tuloaan.
 
Hallikainen on siis alusta saakka ollut maskimaalauksen uranuurtaja Suomessa.
 
Hallikaisen maalaamissa maskeissa torjuvat ensi kaudella muun muassa NHL-vahdit Kari Lehtonen ja Antti Raanta, KHL-vahdit Harri Säteri, Jussi Rynnäs ja  Atte Engren sekä osa SM-liigan vahdeista. Lisäksi Hallikainen maalaa maskeja kokonaisille joukkueille, esimerkiksi HIFK:n, Kalpan ja Kärppien kaikille vahdeille.
 
Lähes kaikki maailman veskarit maalauttavat maskejaan. Toiset haluavat ilmentää maskeillaan omaa itseään ja persoonaansa, toiset tuoda esille joukkuetta, sen värejä ja logoja.
 
Hallikainen kertoo, että ensiksi mainittu on yleistynyt valtavasti. Hän itse puolestaan sanoo liputtavansa jälkimmäisen eli sen perinteisen tyylin puolesta.
 
–Nykypäivän trendi on, että kypäriin halutaan ympätä ihan valtavasti kaikkia viittauksia ja yksityiskohtia ja niin edelleen. Kyllähän ne näyttävät läheltä katsottuna siisteiltä, mutta kaukaa esimerkiksi katsomosta eivät yhtään miltään.Mutta totta kai minä maalaan sitä mitä asiakas pyytää. Täytyy vain muistaa, että jos minulle antaa vapaat kädet, minä teen silloin jotain perinteistä ja klassista.
 
Hallikainen kertoo, että yhden maskin tekemiseen kuluu aikaa kahdeksasta viiteentoista tuntia. Replikamaskien teossa vierähtää hieman useampi tunti.
 
Suurin osa Hallikaisen maalaamista maskeista tulee Suomen johtavan maskivalmistajan Wallin tehtaalta. Hallikainen on maalannut Wallin maskeja jo viidentoista vuoden ajan.
Maskit toimitetaan Hallikaiselle raakaversioina ja puhtaan valkoisina. Prosessi alkaa pienessä pajassa aina pinnan hiomisella, sillä maali ei pysy hiomattomassa pinnassa. Sitten Hallikainen piirtää tai tekee tietokoneella sapluunat, jotka hän teippaa kypärään. Mitä enemmän yksityiskohtia on, sitä tarkemmin työvaiheet tulee suunnitella.
 
–Värien kanssa edetään tummemmasta vaaleampaan.
 
Hallikainen asettaa sen jälkeen muotit ja suojateipit ja siirtyy ”maalihuoneeseen”.
 
–Maalaan ja kuivatan ja sitten siirrän muotit uuteen kohtaan ja laitan suojateipeillä maalatut kohdat piiloon. Lopuksi maalaukset viimeistellään vapaan käden kynäruiskutuksella. Käytän maalaamiseen automaalia.
 
Viimeiseksi Hallikainen maalaa maskin takaläpän, johon vahdit usein myös haluavat kaikkein henkilökohtaisimmat yksityiskohdat. Lopuksi maalattu maski lähtee Petri Karvisen maskiverstaalle Kihniöön koottavaksi ja viimeisteltäväksi.
 
Kun on ollut jo vuosien ajan yksi Suomen työllistetyimmistä maskimaalareista, ei omien tuotosten näkeminen liigajäillä enää hetkauta. Mutta ne ensimmäiset kerrat Hallikainen kyllä muistaa.
 
– Tein Jokereiden vahdeille liigamaskit joskus 90-luvun lopussa. Siellä oli silloin muun muassa Pasi Nurminen ja Kari Lehtonen. Se oli kyllä siistiä, kun näki niitä omia maskejaan ensimmäistä kertaa televisiossa ja lehdissä, Hallikainen muistelee yhtä uransa huippuhetkeä.
 
–Uran kovimpiin hetkiin on kuulunut myös Suomen maajoukkueelle MM-kilpailuihin tehdyt maskit. 
 
–Itseasiassa Kari Lehtosen Sotshissa käyttämä maski kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Vähintään yhtä kova on Toronto Maple Leafsin Felix Potvinin maskista tekemäni jäljennös. NHL-jäillä Hallikaisen maskeja on näkynyt vuodesta 2012 lähtien.
 
Pelikenttien ohella Hallikaisen maskeja on tällä hetkellä nähtävillä myös museon seinällä, kun Tampereen Vapriikki-museossa pyörii Maskit-näyttely.
 
–Joo, se oli aika hauska juttu. Matkustin Tampereelle Vapriikkiin lainatakseni legendaarisen maskimaalari Greg Harrisonin silloin Minnesota North Starsissa pelanneelle Kari Takolle suunnittelemaa maskia.
 
Hallikainen aikoi ottaa maskista muotin itselleen ja tehdä siitä jäljennöksen.
 
–Sitten tulikin puheeksi, että olen tehnyt näitä maskeja enemmänkin, ja pian sovimme speksit näyttelystä.
 
Pian Hallikainen oli työn touhussa väsäämässä lisää maskeja ja valitsemassa vanhojen joukosta esillepantavia.
 
Maskimaalaus on Hallikaiselle työn lisäksi tärkeä harrastus. 
 
Hän tekee erilaisia replikoita eli millintarkkoja kopioita legendaaristen maalivahtien ja omien suosikkiensa, kuten rakkaan Brodeaurin sekä Toronto Maple Leafsissa 90-luvulla pelanneen Felix Potvinin vanhoista alkuperäisistä maskeista, mutta myös monista muista. Hallikaisen mukaan Tampereen näyttely koostuu juuri tällaisista replikamaskeista sekä aidoista pelimaskeista. Näyttelyssä on esillä yhteensä noin 25 työtä.
 
Vaikka maailmasta löytyy maalivahteja ja tarvetta maalatuille maskeille, Hallikainen on toistaiseksi saanut temmeltää Suomessa melko rauhassa. Hän pohtii sen mahdollisesti johtuvan siitä, että ammatti vaatii taidon lisäksi oikeasti paloa lajiin.
 
–Hyviä tekijöitä on todella vähän. Mutta muun muassa Hoppulan Matti ja Ojalan Aki tekevät mielestäni hyvää duunia. 
 
Teemu Sipilä on myös viime vuosina kehittynyt hienosti.
 
Hallikainen kertoo myös, että alalle on onneksi tuloillaan muutama nuori kaveri, joita hän on jeesannut alulle, eli siinä mielessä tulevaisuuskin näyttää hyvältä.
 
 –Mutta toivottavasti se, joka minulle sen maskin silloin yli 20 vuotta sitten maalasi, ei maalaisi maskeja enää ikinä, Hallikainen nauraa.
 
Aino Kattilakoski

Päivän lehti

30.3.2020