Kanta-Häme

Jääkiekon viehätys kestää

Toivo Lonka istuu lauantai-iltana television ääressä ja seuraa silmä kovana tilanteen kehitystä Hakametsän jäähallissa. Tappara on johdossa 2-0.

Kokenut jääkiekkomies sanoo, ettei HPK enää siitä nouse, ja on oikeassa. Tiukka vääntö päättyy kotijoukkueen voittoon 3-2.

– Kovasti saa ihmetellä, miten hyvin Kerho on vuodesta toiseen pärjännyt muutamia lipsahduksia lukuun ottamatta. Nykyinenkin joukkue on ehdottomasti hyvä ja odotan sen yltävän keväällä pitkälle.

Toivo Lonka, 87, on todennäköisesti seurannut enemmän jääkiekko-otteluita Hämeenlinnassa kuin kukaan muu.

On ollut pitkiä ajanjaksoja, kun monikaan jääkiekko-ottelu ei ole jäänyt väliin. Hän on myös HPK:n viimeisiä elossa olevia sodankäyneitä jääkiekkoilijoita.

Koulunpenkki kutsui

Toivo Longan tiukka penkkiurheilu alkoi sen jälkeen, kun oma peliura oli päättynyt kauden 1948-49 jälkeen. Lonka oli tuolloin nostamassa HPK:ta suomensarjasta eli silloisesta divarista mestaruussarjaan. Kerta oli seuralle tasan ensimmäinen.

Lonka esittelee ylpeänä mitalitaulussa kunniapaikalla olevaa hienoa, mutta pienenpientä mitalia, jonka pelaajat saivat muistoksi suomensarjan voitosta. Ratkaisevassa ottelussa kaatui Rauman Lukko.

Pelit keskeyttivät rakennusmestarin opinnot Helsingissä.

– Isä sanoi, että pelaat mitä pelaat, mutta koulut pitää käydä. Siinä olisi ohjetta nykynuorillekin.

Lonka muistelee, että kun koulussa piti tehdä esitelmä, hän teki sen jääkiekosta.

Kerhon alkuperäispakki

Lonka kertoo olleensa nuoruudestaan asti kerholainen, ja liittyneensä HPK:n joukkueeseen heti, kun seura otti jääkiekon ohjelmaansa kaudella 1946-47.

Toivo ”Topi” Lonka pelasi pakkiparina Kerhon ensimmäisessä jääkiekkojoukkueessa Lenni ”Asseri” Lainesalon kanssa.

Lonka nauraa, että Lainesalo oli joukkueessa nuorimmasta päästä, kun hän itse oli vanhimmasta. Heti ensimmäisellä kaudella tuloksena oli nousu maakuntasarjasta suomensarjaan.

Ensikosketuksen pallokerhoon Lonka sai, kun hän meni yhdessä isänsä kanssa katsomaan SM-pesäpallottelua Vanhalle kentälle. Myös Longan isä oli kova penkkiurheilija, ”urheiluhullu”. Väkeä oli hirveästi.

– Lonka on tullut, peli voi alkaa, muistaa Toivo Lonka isänsä sanoneen.

Juniorina sotasarjassa

Longan joukkue oli ennen HPK:ta – kuten muillakin tuon ajan hämeenlinnalaiskiekkoilijoilla jo käytännön pakosta Hämeenlinnan Tarmo.

Yksi ikimuistoisista kokemuksista liittyykin sota-aikaan, kun pelattiin erityistä sotasarjaa, jossa joukkueet saivat riveihinsä pelaajia myös rintamalta, jos heillä vain sattui olemaan lomaa.

Kaukalon Leijonat -teoksessa julkaistu valokuva vuodelta 1942 kertoo, että sotasarjan ottelu Hämeenlinnan Tarmo – Karhu-Kissat on päättynyt Helsingissä tasan 2-2.

Valokuvaan tiivistyy menneiden aikojen ja nykypäivän jääkiekon ero.

– Puolustajia oli kaksi ja he olivat koko ajan jäällä. Hyökkääjiä oli kaksi ketjua. Tietenkin peli oli silloin toisenlaista. Silti taklattiin ja jäähyllekin jouduttiin sekä myös harjoiteltiin: sorakuopan seiniä ylös, alas uudelleen ja uudelleen.

Joukkuekuvassa on hämeenlinnalaisia kiekkolegendoja kuten Matti Karumaa ja Luiro Salisma – sekä Toivo Lonka.

– Silloin olin vielä juniori, ja rintamallekin lähdin vasta seuraavana vuonna. (HäSa)

Päivän lehti

28.3.2020