Kanta-Häme

Jaana Kapari-Jatta kertoi nuorille, miten Harry Potterien kieli syntyi

Kun ensimmäiset Harry Potter -kirjat julkaistiin Suomessa, ne saivat vähälevikkisen kirjallisuuden tukea.

Sarjan kolmannen osan Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjan arvion otsikossa Helsingin Sanomat kertoi, ettei Harry Potter ole Suomessa ilmiö.

20 vuotta myöhemmin Hämeenlinnan pääkirjaston kokoontuneiden koululuokkien oppilaista suurimmalle osalle Harry kumppaneineen on kuitenkin tuttu hahmo. Luokat ovat paikalla kuuntelemassa Harry Potterien suomentajaa Jaana Kapari-Jattaa.

Kapari-Jatta on yksi Hämeenlinnan kirjaston ja Todellisuuspakolaiset ry:n Lukufestarit Tylypahkan tyyliin -hankkeen vierailijoista.

Hankkeen puitteissa on aiemmin järjestetty esimerkiksi larppeja eli liveroolipelejä. Tarkoitus on innostaa lapsia ja nuoria lukemaan ja tietenkin samalla syventää heidän Harry Potter -tuntemustaan.

Nyt suomentaja on tullut kertomaan nuorille työstään ja Potterien kääntämisestä.

Hän valottaa kääntämiensä nimien ja kehittämiensä termien syntyhistoriaa ja kertoo omat suosikkisanansa kirjoista. Ne ovat kaikkoontuminen, ilmiintyminen ja ankeuttajat.

– Ne tuntuvat itsellekin sanoilta, jotka ovat olleet olemassa suomen kielessä, sen sijaan, että olisin keksinyt ne, hän kertoo.

Kun kaikki on kerrottu, jää joukon jälkeen kaksi tyttöä.

Lyseon koulun seitsemäsluokkalaisille Milla Lahdelle ja Noora Kivelälle Potterit ovat tuttuja. Nyt he haluavat päästä kysymään niistä Kapari-Jatalta.

Lahden kysymys koskee huispausta, tai tarkemmin ottaen sanan historiaa. Hän haluaa tietää, mistä suomentaja keksi sanan.

Kapari-Jatta kertoo, että hän halusi sanan kuulostavan uskottavasti peliltä.

– Sanan ensimmäinen osa “huis-” viittaa nopeuteen ja lopun “-paus” on sanasta “sieppaus”.

Lahti kertoo isänsä ystävineen käyttävän samaa sanaa metallinetsinnästä, jota he harrastavat. Luultavasti sana on otettu käyttöön juuri Kapari-Jatan suomennosten myötä.

Noora Kivelää puolestaan askarruttaa, miksi Kapari-Jatta on kääntänyt osan kirjan nimistöstä, mutta jättänyt osan kääntämättä.

Suomentaja kertoo, että halusi kääntämispäätöksillään pitää yllä tietynlaista tunnelmaa. Hän halusi tuoda kirjojen maailman suomalaisiin koteihin, mutta säilyttää sen brittiläisyyden. Siksi joihinkin nimiin on sopinut alkuperäinen kirjoitusasu.

– Mielestäni on tärkeää, että teoksen käännöksessäkin näkyy sen tausta. Tylypahkahan sijaitsee Iso-Britanniassa, ja tapahtumat myös sijoittuvat sinne, Kapari-Jatta sanoo.

Kirjojen loitsut Kapari-Jatta on myös suomentanut, mutta ne eivät alun perin olleet englantia vaan latinaa.

Niiden merkitys aukesi kuitenkin englanninkielisille lukijoille, koska englantiin on lainattu ja johdettu paljon ilmaisuja latinasta. Suomen kielen kanssa tilanne ei ole sama, joten Kapari-Jatta joutui soveltamaan.

– Niissä on käytetty eräänlaista valelatinaa, hän kertoo.

Noora Kivelä on lukenut kaikki Potterit kolmeen kertaan. Potterien lisäksi hän pitää etenkin scifi- ja fantasia-kirjallisuudesta; tarinoista, joissa on jotain erikoista kuten taikuutta, mutta joihin voi kuitenkin samastua.

– Luin vasta suomalaisen Susiraja-sarjan, joka oli tosi hyvä. Oli hauskaa, kun tapahtumat sijoittuivat Suomeen, hän kertoo.

Milla Lahti sai pari vuotta sitten joululahjaksi viimeisimmän Potterin eli näytelmän muotoon kirjoitetun Harry Potter ja kirottu lapsi. Muut tarinat hän on katsonut elokuvina.

– En ole ikinä lukenut kirjaa yhtä nopeasti. En vain halunnut jättää sitä kesken, hän sanoo.

Hän kertoo, ettei lukemiselle aina tahdo löytyä aikaa.

– Kun pitää lukea paljon esimerkiksi kokeisiin, ei enää jaksa lukea muita kirjoja. HÄSA