Kanta-Häme

Jääradalla palaa bensa ja tupakka

Enonlahden jääradalle pitää ajaa korkeaan kaislikkoon raivatun uran läpi. Hieman ennen puoltapäivää varikkoalueelle ilmestyy auto toisensa jälkeen.

Ensimmäisten joukossa saapuvat Hannu Mattila ja kartturi Kari Salminen. Miehet ryhtyvät heti laskemaan sympaattisen näköistä Toyota Starletia trailerilta jäälle. Kauempaa Starlet ehkä näyttää avuttomalta, mutta ulkonäkö pettää. Aikanaan pienin Euroopassa myyty japanilaisvalmistajan automalli on yhä suosittu aihio F-ryhmän ralliautoissa. Sellainen on myös tämä vuosimallin -79 korin sisälle rakennettu ralliauto. Mattila on tuonut Starletin koeajoon moottoriremontin jälkeen.

– Heppoja löytyy noin 190, Mattila kertoo kypärää päähänsä sovitellessa.

Starlet käy kolmella pyörällä

Jo noin 30 vuoden ajan rataa hoitanut Pasi Kallionpää on saanut työnsä valmiiksi jo aamukymmenen jälkeen. Rata on nyt aurattu ja ajajille valmis, mutta avaaminen ylipäätään oli epävarmaa pitkälle talveen.

– Ensijäille satoi lunta, minkä vuoksi jäästä ei tullut ennen vesisateita riittävän kantavaa. Lisäksi rantavesi jäätyy huonosti kaislikon ja loputtoman pohjamudan takia, Kallionpää kertoo.

Nyt helmikuussa rata on kuitenkin huippukunnossa.

Radalla Hannu Mattilan Starlet on pitelemätön. Lumi pöllyää, kun Mattila painaa jääradan kapeassa ”rännissä”. Koeajo on menestys.

– Moottori on vähän ylävetoisen oloinen. Pitää olla kierroksia 5500 – 8000, että lähtee, Mattila kertoo.

Tavallinen kottero vähintään keittäisi vastaavilla kierrosluvuilla.

Ralliautojen huippunopeus radalla on jossain 130–140 kilometrin tuntumassa. Kurveissa Starlet näytti lähes nousevan kolmelle renkaalle. Voiko auton kaataa tasaisella jäällä?

– Otettiin etukallistuksenvakaaja pois, niin onhan se siinä ja siinä, lähteekö. Elää kivasti kurveissa, Kari Salminen virnistää.

– Vähän jäähdytellään vehkeitä ja kohta mennään uudestaan, Mattila ehdottaa.

Sierra ajetaan loppuun

Kaikki radalle lähtijät eivät ole käyttäneet useamman vuoden palkkaa vastaavaa summaa kulkupeleihinsä. Teemu Lauhala ährää lumihangessa hieman ruosteisen Ford Sierran vieressä. Yhden miehen tiimi siinä vaihtaa jäärenkaita alle.

– Kyllähän tällä muiden jalkoihin jää, melkein joka lauantai jääradalla käyvä Lauhala tunnustaa.

– Budjettirallia. Vaikka ei kotterolla ole väliä, kunhan ottaa siitä kaiken irti.

Juuri niin Lauhala aikoo tehdä. Sierra on hankittu loppuun ajettavaksi.

Jääradalla saa kellottaa kierrosaikoja, mutta kilpaileminen on kielletty. Joskus sitäkin tapahtuu.

– Muutaman kaverin kanssa ollaan vähän pienimuotoisesti kokeiltu, Lauhala paljastaa.

Harrastuksensa suhteen Lauhalalla on kunnianhimoinen tavoite.

– Kun saan finanssit kuntoon, alan katsella autoa ja traileria. Haluaisin jonkun vanhemman ralliauton, missä olisi parisataa heppaa, Se riittäisi alkuun.

Ei auta saada kimmoketta

Ajopäivä kerää myös yleisöä ja renkaanpotkijoita. Jäällä palaa paitsi bensaa, paljon myös tupakkaa. Nimettömäksi jättäytyvän mekaanikon mukaan sitä poltetaan paitsi autoa rassatessa, erityisesti omaan ajosuoritukseen valmistautuessa.

Hieman sivummalle pysäköidyn Mersun etupenkillä istuu kaksi hahmoa, raollaan olevista sivuikkunoista nousee savua. Onkohan siellä meneillään mentaaliharjoitus ennen radalle suuntaamista?

– Eeei, kunhan tultiin katselemaan ja aikaa tappamaan. On noita kilometrejä mittarissa, johtotähden ratin takana istuva Janne Lahtinen virnistää.

Joskus on kyllä tullut rallia ajettua, apukuskin paikalla istuva Seppo Kallionpää täydentää.

– 40 vuotta sitten. Enää ei auta, ettei vaan saa uutta kimmoketta. (HäSa)

Päivän lehti

1.4.2020