Kanta-Häme

Jalankulkija on näkymätön

Seitsemän onnettomuutta ja yhdeksän kuolonuhria.

Kanta-Hämeen kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tilastot eivät muuhun Suomeen verrattuna ole aivan lohduttomia.

Kuitenkin tutkijalautakunnan puheenjohtajan Rauli Syrjälän mukaan joka ainoa loukkaantuminenkin liikenteessä on syytä ottaa vakavasti.

– Jokainen joka on ajanut pitkin maakuntien pikkuteitä tietää, että 80 kilometriä on paikoittain jo aikamoinen nopeus.

Pimeällä riskit täytyy minimoida

Sekä autoilijat että jalankulkijat törttöilevät liikenteessä, tosin eri tavoilla.

– Kun Suomen ajoneuvokanta uudistuu, myös moottoriajoneuvo-ongelmat vähenevät. Samankaltaista kehitystä pitäisi tapahtua nyt myös jalankulkijoiden puolella, sanoo Tapio Koisaari liikennevakuutuskeskuksesta.

Neljä viidestä pimeällä sattuneesta kuolonkolarista johtuu liikenneturvakeskuksen onnettomuusraportin mukaan kevyen liikenteen näkymättömyydestä.

Tilastot puhunevat puolestaan. Viime vuoden aikana yhteensä 427 ihmistä menetti henkensä liikenneonnettomuudessa. Tutkijalautakuntien arvion mukaan heistä 73 olisi todennäköisesti tai varmasti selviytynyt, jos olisi käyttänyt heijastinta.

– Heijastin tuntuu sopivan huonosti vallitsevaan muotiin. Vaikka heijastimen käyttö ei olekaan lakisääteistä, tulisi sen kuitenkin olla itsestäänselvyys.

Vähemmän rattijuoppoja ja ylinopeuksia

Onnettomuuksien määrä on Kanta-Hämeessä vähentynyt kymmenen vuoden aikana kolmanneksella.

Raportin mukaan Kanta-Hämeessä suuri osa autoilijoiden aiheuttamista onnettomuuksista johtuu ajoneuvon käsittely- ja arviointivirheistä.

Rattijuopumukset ja ylinopeudet ovat puolestaan jopa 10 prosenttia muuta maata harvinaisempia syitä onnettomuuksiin.

Joka neljäs kevyen liikenteen aiheuttama onnettomuus tapahtuu pimeään aikaan vuodesta kantatiellä valtateiden sijaan.

Mopoilu on aina harjoittelua

Kanta-Hämeen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnalla on tällä hetkellä käsittelyssään kaksi viimeaikaista mopo-onnettomuutta.

Vaikka kuolonuhreilta tällä kertaa säästyttiinkin, on Rauli Syrjälän mukaan huoleen syytä.

– Harjoitteluvaihe on aina riskialtis, harjoitellaan liikenteessä liikkumista sitten henkilöautolla tai mopolla. Mopo on vain liikennevälineistä se ylivoimaisesti turvattomin vaihtoehto, Syrjälä huokaa.

Toimintojensa suhteen nykymopot ovat kulkeneet kauas pappatuntureiden varustelutasosta. Esimerkiksi vilkuttomia mopoja ei uusissa malleissa enää ole.

Asennekasvatuksen tulisi Syrjälän mukaan lähteä ensisijaisesti vanhemmilta.

– Valvonta ja valistus eivät tunnu aina tepsivän. Joka vuosi tulee uusi sukupolvi, joka haluaa testata taitojaan. Moni vanhempi jopa osallistuu moottorin virittämiseen ja ajattelee, että pojat nyt ovat poikia. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020