Kanta-Häme

Janakkala suunnittelee perhetaloa

Janakkalan sosiaalityön johtaja Anna Roinevirta on innoissaan tulevasta uudistuksesta, joka keskittää perheiden, lasten ja nuorten palveluja saman katon alle.

– Siitä hyötyvät sekä perheet että työntekijät, hän uskoo.

Uudistuksesta puhutaan Perhetalona, mutta nimitys voi vielä muuttua.

Roinevirta korostaa, että kyse on monialaisesta yhteistyöstä. Tavoitteena on, että lapset, nuoret ja vanhemmat saavat palvelut yhdestä paikasta.

Ajatus Janakkalassa on melko uusi, mutta muualla Suomessa vastaavia on jo ehditty perustaa. Roinevirta huomauttaa, että Hämeenlinnan Uppsalatalo on vastaava yksikkö, jossa lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut ovat saman katon alla.

Terveyskeskuksen yhteyteen sijoitettavan Perhetalon kynnyksestä halutaan tehdä matala.

– Että sinne voisi tulla keskustelemaan, jos vanhemmilla on huoli omasta jaksamisestaan tai kun elämässä on jotain epämääräistä vaikeutta.

Tavoitteena on, että asiakas pääsisi alkuarviointiin nopeasti, ja saisi tapaamisajan moniammatillisen tiimin kanssa viimeistään seuraavalle tai sitä seuraavalle viikolle.

Roinevirta on huomannut, että jo se, että asiakas saa vastaanottoajan, saattaa helpottaa tilannetta henkisesti.

Janakkala suunnittelee uutta, vaikka tuleva sote-ratkaisu siirtää sosiaali- ja terveyspalvelut kunnasta itsehallintoalueelle eli maakuntaan.

Roinevirta sanoo, että sote-palvelujen pitää tulevaisuudessakin olla lähellä.

– Tavoitteena on, että Perhetalosta saataisiin monialainen kotipesä, joka tukisi opetustointa ja varhaiskasvatusta joustavasti. Tuen täytyy mennä päivähoitoon ja kouluihin.

Anna Roinevirta johtaa työryhmää, joka suunnittelee maakunnallista sote-ratkaisua lasten, nuorten ja perheiden osalta.

– Ajatus on sielläkin, että palvelujen tulee olla asukaslähtöisiä. Pitää olla tietyt lähipalvelut, ja hoito- ja asiakaspolkujen pitää olla selkeitä.

– Ei sillä pitäisi olla suurta merkitystä, että osa henkilöstöstä siirtyy itsehallintoalueen palvelukseen. Hehän voivat siitä huolimatta tehdä työtä tiiviisti kuntaan jäävien palveluiden kanssa.

Roinevirta haluaa eroon palvelujen sirpaleisuudesta.

– Nykyään sote-ammattilaiset ovat fyysisesti erillään toisistaan, ja se vaikeuttaa yhteistyötä. Samoin se, että meillä on erilaiset toimintakulttuurit emmekä tunne toistemme työtapoja.

Monessa tilanteessa asiakkaalla voi olla sekä fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia ongelmia.

– Asiakas voi olla pitkään yhden palvelun piirissä, ja jos se ei tuotakaan positiivista kehitystä, hän siirtyy seuraavaan. Palveluketjuista voi tulla pitkiä, vaikka parempi olisi hoitaa montaa asiaa yhdessä.

– Jos lapsella on jokin vamma, hän tietysti tarvitsee yksittäistä, tiivistä hoitoa, mutta sen lisäksi koko perhe saattaa tarvita tukea. Pitäisi ajatella nykyistä kokonaisvaltaisemmin.

Roinevirta korostaa, että myös työntekijät saavat ammattitukea työhönsä monialaisessa tiimissä.

– Konsultaatiot onnistuvat luontevasti. Eri ammattilaiset voivat keskustella keskenään.

Roinevirta uskoo, että Perhetalon toiminta tuo säästöjä.

– Sanotaanhan, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. HäSa