Kanta-Häme

Janakkalan miekkamies kiinnostaa maailmallakin

Historia kiinnostaa, ainakin kun se tulee lähelle. Janakkalassa niin kävi viime syksynä, kun oman paikkakunnan pellosta löydettiin keskiaikaisen miekkamiehen hauta.

Janakkalalaisia osallistui torstaina runsain mitoin kuuntelemaan Museoviraston tutkijaa Simo Vanhataloa, joka kertoi tarkemmin Hyvikkälän muinaishaudan löytämisestä ja siihen liittyvästä tutkimuksesta.

Paljon touhua, mutta mukavaa

– Löytö on aiheuttanut meille paljon touhua, mutta se on ollut mukavaa, Vanhatalo sanoi.

Miekkalöytö on myös herättänyt kiinnostusta eri puolilla maailmaa.

Muinaishauta ei löytynyt sattumalta. Asialla oli Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät -ryhmä, johon kuuluu kuusi miestä. He etsivät muinaisjäännöksiä metallinpaljastimien avulla.

Luentotilaisuudessa mukana ollut janakkalalainen Reijo Hyvönen kertoi, että harrastus on mielenkiintoinen, mutta aikaa vievä.

– Tutkimme vanhoja ja uusia karttoja sekä laserkeilauskuvia. Se tuntimäärä, minkä me liikumme pelloilla, on älytön.

Löytäjät toimivat oikein

Hyvönen kertoi, että heillä on tiedossaan kolme uutta löytöpaikkaa. Ne julkistetaan vasta myöhemmin.

Simo Vanhatalo kehui menneisyyden ystäviä siitä, että nämä toimivat Hyvikkälässä oikein. He jättivät esineet paikoilleen ja ilmoittivat löydöstä heti Museovirastolle.

Vanhatalo kertoo saaneensa puhelun Hyvikkälän löydöstä lokakuun lopulla. Heti seuraavana päivänä Museoviraston koekaivausryhmä oli paikalla.

Aluksi ei luonnollisesti ollut tietoa mistään miekkamiehestä. Kun tutkijat tekivät pienen kaivausalueen, siinä erottui joitakin tummia kohtia. Tässä vaiheessa Simo Vanhatalo ei uskonut edes sitä, että kyseessä olisi hauta.

Arkun jäännökset näkyviin

Luennolla Vanhatalo näytti kuvia kaivauksen edistymisestä. Vähitellen arkun jäännökset alkoivat näkyä – eli haudasta oli sittenkin kysymys.

Sekavaa oli se, että haudan pinnalla oli palaneita luita ja esineitä. Haudan reunalla oli padansanka ja kirves.

Tässä vaiheessa Vanhatalo veikkasi, että haudasta ei löydy luurankoa.

Hän myös löi asiasta vetoa ryhmän toisen tutkijan Jan-Erik Nymanin kanssa – ja joutui sitten maksamaan Nymanin pizzan.

Sillä luurankohan löytyi, ja vielä harvinaisen pitkän ihmisen luuranko.

Kaivausolosuhteet eivät marraskuun alussa olleet kehuttavat. Välillä satoi ja tuuli, ja ennen kaikkea oli hämärää. Taskulampuista ei ollut suurta iloa.

Miekka ja leukaluu

Mutta koko ajan edistyttiin. Alkoi tulla esiin miekkaa – ja leukaluuta. Vanhatalo näyttää kuvan, jossa on kaksi miekkaa päällekkäin, lisäksi näkyy kalloa ja selkeä arkun muoto.

Miekat olivat vainajan vierellä. Niissä oli erikoista se, että vanhempi viikinkiaikainen miekka oli päällimmäisenä, ja sen alla oli nuorempi, ristiretkiaikainen miekka. Vanhempi miekka oli katkennut, uudempi oli 120 senttiä pitkä.

– Se on pisimpiä, mitä Suomesta on tuolta ajalta löytynyt, Vanhatalo kertoi.

Luuranko alkoi paljastua. Oli kallo, kädet rinnan päällä, polvet. Vainajan päällä oli kiviä, ja pään kohdalla oli savikiekko, josta ei tiedetä, oliko se luonnollinen vai tehty.

Kallo kuului miehelle

Tutkijat pakkasivat kallon folioon, ja se vietiin Helsinkiin. Siellä oikeuslääketieteenlaitoksen tutkija Niklas Söderholm osasi sanoa, että kallo kuului miehelle.

Sitten kallo ja erityisesti hampaat tutkittiin HUS:n röntgenosastolla. Hampaat olivat melko ehjät, ja niistä kävi ilmi, että kyseessä olivat aikuisen miehen jäännökset.

– Terve vainaja, hyvä ravinto ja hyvät kalsiumarvot, Vanhatalo selvitti.

Mutta kallo oli hauras – ”kuin märkä Marie-keksi”. Sitä oli vaikea käsitellä.

Näyttely luvassa

Radiohiiliajoituksella on saatu selville, että vainaja on kuollut keskiajalla noin vuonna 1300.

Miekkojen tekstejä ja koristelua on koetettu saada esiin röntgenkuvauksella.

Kallosta irrotetuille hampaille tehdään DNA-analyysi Tukholmassa.

Vielä aiotaan tehdä esimerkiksi radiohiiliajoitus haudan päällä olleesta luuaineksesta ja isotooppimääritykset miekkamiehen syömästä ravinnosta.

– Tässä on useampi yliopisto mukana. Toiveissa on, että tukea saataisiin myös Brittein saarilta.

Kun tietoa saadaan tarpeeksi, miekkamiehestä tehdään näyttely Hämeen linnaan tai Kansallismuseoon, Vanhatalo lupaa.

Levällään oleva palapeli

Tässä vaiheessa moni asia on kuitenkin auki. Simo Vanhatalo kuvailee tilannetta levällään olevaksi palapeliksi. Vielä ei tiedetä esimerkiksi sitä, mistä miekat ovat kotoisin. Vaihtoehtoja riittää.

Vanhatalo näyttää kuvaa Lontoon Westminster Abbeystä. Siinä hevosen selässä istuvalla miehellä on pitkä miekka – ja kuva on vuodelta 1292, eli miekkamiehen elinajalta.

Yleisön edustaja kysyi arkusta. Oliko miekkamies tosiaan haudattu puuarkkuun?

Vanhatalo vastaa, että arkun jälki oli vain tumma juova, joka hävisi kaivettaessa.

– Kyse oli päreen paksuisista levyistä, ehkä paareista. Vai oliko vainaja peitetty kankaalla tai nahalla?

Onko yhteyksiä Hakoisiin?

Toinen kysyjä kysyi mahdollisista yhteyksistä Hakoisten linnavuoreen.

Vanhatalo piti kysymystä mielenkiintoisena.

– Se on käynyt mielessä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia, mutta eri kerrokset ovat siellä voineet mennä sekaisin. Nykytekniikalla Hakoisista voisi löytää vaikka mitä.

Muinaislöytöjä on tehty viime aikoina paljon, ja ne ovat muokanneet muinaishautojen karttaa.

– Aiemmin ajateltiin, että haudat sijaitsevat kumpareilla, mutta uudet kalmistot on löydetty veden ääreltä.

Joka tapauksessa Hyvikkälän miekkamiehen tutkimus jatkuu. Myös löytöpaikkaa aiotaan vielä tutkia. (HäSa)

Simo Vanhatalon luento aloitti tämän kevään Ihminen – valta – raha -luentosarjan Janakkalassa.