Kanta-Häme

Jannen henki levittäytyy syntymäkaupungin museoihin

Suomen tunnetuimmalla nykytaiteilijalla Eija-Liisa Ahtilalla on erityinen suhde Hämeenlinnan taidemuseoon. Hän muistaa tarponeensa syyssäässä kaverinsa kanssa Sairiosta kohti taidemuseota risukkojen ja peltoaukeiden läpi oikaisten. Alta teini-ikäiset tytöt törmäsivät matkalla pikkusiskoihin, jotka kielsivät kaksikkoa menemästä museoon.

– He sanoivat, että ette te sinne voi mennä. Siellä on avajaiset ja kaikki hienoissa vaatteissa. Teillä on kuraiset saappaat jalassa ja huonot vaatteet päällä. Meidän vastaus oli, että kyllä me sinne mennään, kertoo Ahtila.

Hämeenlinnan taidemuseosta tuli Ahtilalle se oma juttu. Kuka tietää, ensi syksynä taidemuseossa saatetaan hyvinkin nähdä mm. Artes Mundilla ja Pro Finlandia -kunniamerkillä palkittu ja nuorimpana suomalaisena taiteen akateemikon arvonimen saanut nykytaiteilija kumisaappaissa, kun hän avaa siellä oman näyttelynsä. Näyttelystä sovittiin jo vuonna 2008, mutta se päätettiin lopulta sijoittaa Sibeliuksen 150-juhlavuoden ohjelmaan.

– Olen paljonkin Sibeliusta kuunnellut, mutta en ole käyttänyt hänen musiikkiaan teoksissani. Ehkä Sibeliuksen biiseissä ja töissäni on samanlaista tunnelmaa, mielialaa, atmosfääriä. Jotakin semmoista.

Teoksissa paljon Aulankoa

Sibeliusta suoraviivaisemmin Ahtilan töissä näkyy lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Taidemuseoon tulevien töiden lista elää, mutta todennäköisesti esille asetetaan ainakin Horisontal, jonka aiheena on Aulangon puistometsässä kasvava kuusi. Teokseen liittyy piirustussarja. Toinen Aulangon metsistä käynnistyvä työ on nimeltään Marian ilmestys.

Viipurintiellä Ahtila on kuvannut lyhyen tarinan nimeltä Silta, joka on toistaiseksi ollut elokuvan episodi.

– En ole tehnyt siitä koskaan installaatiota, mutta nyt olemme sitä miettineet, koska taidemuseo on siinä ihan vieressä. Mutta en vielä tiedä. Jospa teen jotain muuta, pallottelee Ahtila.

Kuluva vuosi on kiireinen. Ahtilalla on kaksi yksityisnäyttelyä Brasiliassa, yksi Yhdysvalloissa ja retrospektiivinen näyttely Unkarissa. Ja ryhmänäyttelyt päälle. Aikaa mökkeilyyn Kukkaisjärvellä riittää vielä joten kuten, mutta pitkät viipyilyt Hämeenlinnan taidemuseossa taitavat olla muistoja ja pysyä sellaisina.

– Olisi hauskaa olla Hämeenlinnassa useampi kuukausi ja tehdä taidemuseoon jotain, mutta muut työt eivät anna periksi.

Näinä taloudellisesti kireinä aikoina taiteilija on väkisinkin huolissaan museoiden tulevaisuudesta.

– Museossa tärkeää on se tila, se hiljaisuus, se aika ja se keskittyminen. Hyvät museot luovat ilmapiirin katsojan ja taiteen välille, sanoo Ahtila. (HäSa)

Eija-Liisa Ahtila, Hämeenlinnan taidemuseo 25.9.2015–31.1.2016