Kanta-Häme

Japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely on kuvataidesyksyn merkkitapaus

Yltäkylläinen värikylpy keskellä pimenevää syksyä. Sellainen on yksi loppuvuoden odotetuimmista kuvataidetapauksista Suomessa, japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely In Infinity. Se on esillä Helsingin taidemuseossa tammikuun loppupuolelle saakka.

Kusaman teoksissa iloisen väriset pilkut, pallot ja kurpitsat jatkuvat äärettömyyksiin asti. Kaiken keskellä seisoo yleensä taiteilija itse. Myös yleisö saa astua sisään päättymättömiin tilateoksiin ja sulautua osaksi taidetta.

Pienen menninkäismuorin näköinen 87-vuotias Kusama on tällä hetkellä yksi maailman suosituimmista taiteilijoista. Hänen teoksistaan maksetaan miljoonia, ja hänen näyttelynsä keräävät ennätysyleisöjä joka puolella maailmaa. 

Myös Helsingin taidemuseoon HAMiin odotetaan jopa yli 100 000 kävijää, kertoo näyttelypäällikkö Pirkko Siitari. 

Maineikkaan pilkkutaiteilijan elämäntarina on hämmentävä. Kusama on asunut jo vuodesta 1977 lähtien Tokiossa psykiatrisessa sairaalassa, sillä hän on kärsinyt nuoruudestaan asti hallusinaatioista ja paniikkikohtauksista. Silti hän edelleen työskentelee työhuoneellaan päivittäin.

HAMin näyttelyyn saavutaan punaisen tilataideteoksen läpi. Jo teoksen nimi kertoo, mistä on kyse: Täpläpakkomielle.

Portaiden päässä on vastassa Louis Vuittonin näyteikkuna vuodelta 2012. Näyteikkunan keskellä seisoo Kusaman näköinen vahanukke pallokuvioisessa mekossa, pallokuvioiset aurinkolasit silmillään, punainen pallokuvioinen käsilaukku kädessään – ja on hätkähdyttävän elävä.

– Yayoi Kusama on aina itsekin kuin taideteos punaisessa peruukissaan ja täpläpuvussaan, Siitari huomauttaa.

Taiteilijalla on 1960-luvulta lähtien ollut tapana sijoittaa itsensä osaksi teosta pilkkujen keskelle. Hän kutsuu sitä itsensä häivyttämiseksi. 

Aluksi hän maalasi pilkkuja alastomiin vartaloihin, sitten valokuvien ja valmiiden teosten päälle. 

Joissakin myöhemmissä teoskuvissa Kusama istuu kurpitsankeltaisten tai punaisten peili-installaatioidensa keskellä kuin pieni hämmentynyt satuolento.

Kusama osallistui vielä muutama vuosi sitten näyttelynsä avajaisiin Tate Modernissa Lontoossa, mutta nykyään hän ei korkean ikänsä takia enää matkusta. Dokumenttifilmeissä ja teoksissaan hän on kuitenkin vahvasti läsnä Helsingin näyttelyssäkin.

Näyttelyluettelosta löytyy taiteilijan runomuotoinen kommentti siitä, mikä ajaa häntä tekemään taidetta: 

Kun kohtaan minua päivittäin uhkaavan kuoleman pelon voitan sen / rauhoittamalla itseni kaikin voimin ja / sen seurauksena löydän haluni tehdä taidetta.

Kusama syntyi 1929 pienessä Matsumoton kaupungissa Japanissa. Hän hankkiutui vanhempiensa vastustuksesta huolimatta perinteisiin taideopintoihin kotimaassaan, mutta siirtyi jo 1950-luvun lopussa Yhdysvaltoihin.

Hän vaikutti New Yorkin avatgardepiireissä yli 15 vuotta ja oli yksi poptaiteen pioneereista Andy Warholin aikalaisena. Hän kurkotti kuitenkin myös moniin muihin taidesuuntauksiin, ja tuotanto kattaa lähes kaikki kuvataiteen tekniikat ja lajit. Hän ohjasi elokuvia, suunnitteli vaatteita ja toteutti rauhaa ja rakkautta julistavia performansseja.

Kusama muutti takaisin Japaniin 1970-luvun alussa. 

Hän ei tehnyt moneen vuoteen paljon kuvataidetta, mutta keskittyi sen sijaan runojen, novellien ja romaanien kirjoittamiseen ja siirtyi psykiatrisen sairaalan asukkaaksi. 

Kusama on ollut läpi uransa tunnettu Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta todelliseen maailmanmaineeseen hän nousi 1993 edustettuaan Japania Venetsian biennaalissa. 

Onko oikein iloita taiteesta, jonka toinen on tehnyt kuolemanpelossa, pitääkseen paniikkikohtauksensa ja hallusinaationsa aisoissa?

Pirkko Siitarin mielestä ongelmaa ei ole.

Kusaman teokset pursuvat elämänvoimaa, hassunkurista leikkisyyttä ja väriä. Taiteilija on halunnut, että yleisö voi sulautua peilien avulla teoksiin. Se on hauskaa leikkiä ja keino osallistua taiteeseen.

– Kusaman taide ei ole sairasta, vaan taide on hänelle keino selviytyä elämästä. Jos meille tulee hänen taiteestaan iloinen olo, se lienee sallittua, Siitari sanoo. 

Voittamalla kuoleman ankeuden/ ja kaikkein hienoimman taiteen avulla / vietän jokaisen päiväni päättäväisesti ihmisyyden suuruutta etsien. Haluan elää sydämeni kyllyydestä.  

Siitari korostaa, ettei Yoyoi Kusaman taidetta voi eikä sitä pidä lukea sairauskertomuksena. 

Erikoislaatuisuudestaan huolimatta Kusama on läpi uransa ollut aina myös taidemaailman keskipisteessä. 

Hän on tuonut yli kuudenkymmenen vuoden ajan nykytaiteeseen jatkuvasti jotain uutta. 

– Hänen taidettaan on mahdotonta lokeroida mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan, vaikka siinä voi nähdä piirteitä pop-taiteesta, käsitetaiteesta ja kantaaottavasta taiteesta, Pirkko Siitari sanoo. 

Kuvataiteen eri lajien ja tekniikoiden lisäksi Kusaman tuotantoon kuuluvat muoti ja design. 1960-luvulla hän jopa perusti oman muotiliikkeen ja myi suunnittelemiaan vaatteita. 

Joissakin performansseihin suunnitelluissa vaatteissa oli tosin aukkoja strategisissa paikoissa, joten ne paljastivat enemmän kuin peittivät. 

Vaatteita on esillä myös Helsingin näyttelyssä.

Vuonna 2009, ollessaan 80-vuotias, taiteilija päätti maalata sata osaa sisältävän maalaussarjan Ikuinen sieluni. Kun sata teosta valmistui ennätysajassa, taiteilija päätti kasvattaa tavoitteensa tuhanteen. 

Edelleen hänet autetaan joka päivä sairaalasta työhuoneelle, jossa hän jatkaa Ikuisen sielunsa maalaamista.

Toivon sydämestäni, että katsoisitte töitä, joihin olen antanut kaikkeni. / Laulakaamme yhdessä maailmankaikkeuden kohtaavan ihmisyyden ylistys

Lainaukset Yayoi Kusaman proosarunosta Ikuisuuden ikuinen ikuisuus.