Kanta-Häme Riihimäki

Jesse13 breikkasi yksin Riihimäellä, vaikka välillä oli tulla turpiin – Sai lopulta palkinnon: "Laji lähes kuoli sukupuuttoon"

Kai Viljasen rakastamaa katutanssia pidettiin jo menneen talven lumena, mutta sitten tuli Bomfunk MC's. Nyt breikkaaminen on matkalla olympialaisiin.
Pystyn vielä setit heittämään, mutta fyysinen kunto ei ole sama kuin 20–30-vuotiaana. Selkä ei kestä enää, naurahtaa nykyisin 49-vuotias Kai Viljanen, alias Jesse 13 kotipihassaan Riihimäellä. Kuva: Esko Tuovinen
- Pystyn vielä setit heittämään, mutta fyysinen kunto ei ole sama kuin 20–30-vuotiaana. Selkä ei kestä enää, naurahtaa nykyisin 49-vuotias Kai Viljanen, alias Jesse 13 kotipihassaan Riihimäellä. Kuva: Esko Tuovinen

Kai Viljanen oli 1980-luvun alussa nuori riihimäkeläispoika, kun hetki kaapelitelevision ääressä mullisti hänen maailmansa. Katutanssi tuli kirjaimellisesti silmille.

– Yhden kaverin kanssa näimme jonkin kokismainoksen, jossa oli ehkä 4–5 sekunnin klippi breikkiä. Jenkkipojat olivat jo hetken aikaa tätä tehneet ja katsoimme huuli pyöreänä, mitä hemmettiä nuo touhuavat. Oli tosi vähän käsitystä siitä, mitä se on, mutta se oli vaan niin makean näköistä, että tiesin: tuota haluan ruveta tekemään, Viljanen kertoo.

Tästä on kiittäminen sitä, että Riihimäen Puhelimen liittymien kautta taivaskanavat sai näkyviin ensimmäisten kaupunkien joukossa Suomessa.

Käytännössä kaikki alkoi niin, että Viljanen laittoi kaverinsa kanssa musan pauhamaan ja alkoi apinoida yksi yhteen sitä, mitä taivaskanavilla oli juuri nähnyt.

– Näimme vain muutaman liikkeen, kuuli musan ja ymmärsi, että tämä on jotain tanssimista. Se oli kaikki, mitä hommasta tiedettiin.

Aikansa hiphop-raamattu

Breikkaamiseen soveltuvasta musiikista saati liikkeiden nimistä ei ollut aluksi mitään tietoa. Riihimäkeläispojilla ei ollut keneltäkään, jolta kysyä, eikä tilanne ollut oikein sen häävimpi Helsingissäkään.

Muutoksen toi vuonna 1984 ilmestynyt elokuva Beat Street, jonka Viljanen ryntäsi katsomaan heti, kun se tuli Suomeen.

– Se oli sen ajan hiphop-raamattu. Se elokuva oli ensimmäinen asia, mistä rupesi saamaan jotain tietoa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helsingin Lepakon ringissä batlaamassa 1980-luvun lopulla. Kuva: Kai Viljasen kotialbumi
Helsingin Lepakon ringissä batlaamassa 1980-luvun lopulla. Kuva: Kai Viljasen kotialbumi

Suomessa oli 1980-luvulla jonkin sortin breikkibuumi, joka jäi kuitenkin lyhyeksi, noin 3–4 vuoden mittaiseksi. Viljanen muistelee, että hiphop sinällään levisi maaseudullekin, nuoret alkoivat kuunnella räppiä ja graffitikulttuuri alkoi levitä, mutta breikkaaminen jäi jalkoihin.

– Yksi syy on, että voi olla vetänyt vuoden ja silti huomaa, ettei osaa kovin kummoisesti. Monet lopettivat, kun huomasivat, että tämähän on vaikeaa.

– Se lähti hyytymään, eikä breikkareille järjestetty oikein mitään.

Harvoja mohikaaneja

Samaan aikaan kun Suomen talous kouristeli 1990-luvun laman kourissa, myös breikkaaminen oli henkitoreissaan. Viljanen laskeskelee, että aktiivisia harrastajia oli koko maassa ehkä kolme, hänen lisäkseen Petri Kanerva Helsingissä ja Mikko Ahlgren Jyväskylässä.

– Sain breikata ihan rauhassa. Stadissa ja ulkomaillakin räppibileissä katsottiin, että eikö tuo ole jo mennyttä hommaa, Viljanen muistelee.

– Se kuoli melkein sukupuuttoon, mutta ei ihan.

Vaikka breikkaaminen oli aallonpohjassa, Viljasella itsellään riitti intoa. Kehittymisen haluakin oli.

– Oli jäänyt vähän hampaankoloonkin 1980-luvun lopulta Helsingin Lepakon piireistä. Kyllähän siellä suhtauduttiin, että olen böndeltä. Pärjäsin kohtuudella, mutta Electro Dynamicsin jätkät olivat silloin Suomen parhaita. Päätin, että kyllä vielä joskus näytän! Se sai jatkamaan yksikseenkin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kaverin kanssa headspinniä treenaamassa Riihimäellä. Kuva: Kai Viljasen kotialbumi
Nuoret Viljanen ja Jukka Kylli treenamassa headspinniä Riihimäellä. Kuva: Kai Viljasen kotialbumi

Nuoren breikkiharrastajan elämä Riihimäellä ei ollut aina helppoa.

– Nuorisokulttuureissa oli kova vastakkainasettelu. Siihen aikaan oli rockabilly-miehiä ja punkkareita. Kun tuolla meni lippis päässä, huppari päällä ja verkkarit jalassa, ei ollut ihan muutama kerta, kun oli helposti tulossa nenään. Sitä oli niin outside of the box ainakin Riihimäellä.

Pelipaidan numero nimeen

1990-luvun puolivälissä hän sai kaverinsa Antti ”Haxi” Hakoman kanssa käsiinsä uusia vhs-videoita ja kaverukset innostuivat treenaamaan yhdessä.

Breikkipiireihin kuuluvat taiteilijanimet, ja Viljasella se oli Jesse 13.

– Minua on pennusta lähtien sanottu Jesseksi, se tuli jostain länkkärilekkeistä pihassa. 13 taas oli pelinumeroni jääkiekossa ja salibandyssa, hän kertoo.

– Haxin kanssa päätettiin, että ei me olla mitään tanssitaiteilijoita, me ollaan urheilijoita. Niinpä meille tuli numerot, jotka painettiin pelipaitaan.

Uusi sukupolvi löytyi Helsingistä

”Jesse 13” muutti ennen vuosituhannen taitetta Helsinkiin ja sai lopulta kaipaamansa palkinnon vuosien yksinäiselle puurtamiselle, kun haastajiksi löytyi uuden sukupolven breikkareita.

Petri Kanerva, alias Isopete, oli alkanut vetämään Helsingissä uutta ryhmää, johon kuului nuoruudessaan muun muassa nykyinen hiphop-tähti Elastinen.

– Hyvin paljon pääsin battlaamaan siinä 2000–2009, mikä oli aktiivisinta aikaani.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Osaltaan nostetta 2000-luvun alussa toivat myös Bomfunk MC’sin videot, joilla breikkaaminen nousi esiin. Se nosti lajin taas pinnalle.

Esikuvien kanssa samassa rivissä

Suurin palkinto tuli kuitenkin sen myötä, että Viljasta alettiin kutsua tuomariksi erilaisiin breikkikisoihin sekä Suomessa että pohjoismaisella tasolla.

– Siinä kun on samassa rivissä dumarina sellaisten äijien, ulkomaan starbojen kanssa, joita on aiemmin katsonut videolta, se palkitsi kaikkein eniten. Se oli sellainen takaisinmaksu kaikesta: tuntui, että tätä varten olen treenannut tuolla vuosia yksinäni.

 


”Käyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti vähän treenaamassa, mutta enemmän se menee jo sosialisoinnin puolelle.”


 

Viljanen oli myös yksi kolmesta perustajajäsenestä vuonna 2010 pystyyn laitetussa Suomen Bboy-liitossa, joka tunnetaan nykyisin Breikkiliittona.

Suomen 100-vuotisjuhlavuonna Viljanen sai kunniakirjan elämäntyöstä breikin eteen, ja hänet nimettiin Charles Salterin kanssa liiton kunniajäseneksi.

”Pystyn vielä setit heittämään”

Nykyisin Viljanen asuu jälleen perheineen Riihimäellä. Töissä hän käy Helsingissä it-arkkitehtina Telialla.

Hän katselee uusia kisoja videoilta netin kautta ja pyrkii käymään Suomessa paikan päällä muutamissa kisoissa vuosittain.

– Käyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti vähän treenaamassa Töölön kisahallilla, mutta enemmän se menee jo sosialisoinnin puolelle. Pystyn vielä setit heittämään, mutta fyysinen kunto ei ole sama kuin 20–30-vuotiaana. Selkä ei kestä enää, Viljanen, 49, naurahtaa.

– Roikun tässä mukana ja yritän siirtää tietotaitoa nuoremmille jätkille.

Breikkaamisen asema Suomessa on nyt sen verran vankka, että sukupuuttoon kuolemista ei tarvitse enää pelätä.

– Toivon voivani olla esimerkkinä siitä, ettei nuoren jannun Riihimäeltä tarvitse tuntea, ettei täällä voi tehdä jotain. Kovalla työllä pikkukaupungista pystyy ponnistamaan mihin vain – varsinkin nykyään, joka on ihan eri juttu kuin silloin 1980-luvulla. HÄSA

Breikkaaminen

Hip hop -kulttuurin akrobaattinen, tanssillinen ja liikkeeseen perustuva muoto.

Katutanssia, jolle on ominaista painoarvon asettaminen tanssijan omalle tyylille ja tulkinnalle.

Kutsutaan myös nimillä ”breaking”, ”b-boying” ja ”b-girling” ja ”breakdance”.

Syntyi 1970-luvulla New Yorkissa, jossa se sai vaikutteita monista tanssityyleistä ja ensimmäisistä dj-artisteista. Yhteiskuntaluokkien välillä vallitsi eriarvoisuus ja nuorten jengien väliset konfliktit olivat yleisiä. Breikin ja hiphopin syntytarina on kiteytetty sloganiin: “Something out of nothing”.

Breikkaaminen rantautui Suomeen 1980-luvun alkupuolella.

Vuosikymmenten aikana breikki on kehittynyt globaaliksi ilmiöksi, joka yhdistää kulttuureita, ihmisiä ja osaamista ympäri maailmaa.

Breikkaaminen ja hiphop ovat yhteisöllistä, kansainvälisttä, tasa-arvoista ja syrjintää vastustavaa kulttuuria.

Breikkaaminen on ehdolla uudeksi lajiksi Pariisin olympialaisiin 2024.

Lähde: Suomen Tanssiurheiluliitto

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic