Kanta-Häme Hämeenlinna

Jo 40 vuotta tanssin opetusta ja iloa – Telén-Setälä: Tanssiessani olen kotona ja eniten elementissäni

Tuija Telén-Setälän mukaan epävarmuus aiheuttaa tulppia tanssin oppimiseen.
Kokeneen tanssinopettajan Tuija Telén-Setälän oppilaat ovat iältään alle vuoden ikäisistä lähes 80-vuotiaisiin. Opettajana hän haluaa olla kannustava, innostava ja tasapuolinen ja yrittää istuttaa oppilaaseensa tanssin kipinän. Kuva: Pekka Rautiainen
Kokeneen tanssinopettajan Tuija Telén-Setälän oppilaat ovat iältään alle vuoden ikäisistä lähes 80-vuotiaisiin. Opettajana hän haluaa olla kannustava, innostava ja tasapuolinen ja yrittää istuttaa oppilaaseensa tanssin kipinän. Kuva: Pekka Rautiainen

Elämä vei Tuija Telén-Setälän tanssiin, kun hänen äitinsä ilmoitti neljävuotiaan tyttärensä balettikouluun.

– Olin pienenä kamalan ujo. Äiti aina ihmettelikin, että menin heti lavalle. Esiintyminen vain sytytti minut heti.

Telén-Setälän lapsuuden haaveammattina oli balettikoulun opettaja. Sen hän raapusti kouluissa kiertäviin ystäväkirjoihinkin.

Balettikoulun opettajaa eikä ammattitanssijaa hänestä ei tullut, mutta tanssinopettaja kylläkin. Tänä syksynä tuota opettajan taivalta on takana huikeat 40 vuotta.

– En tiedä, mistä innostus opettamiseen lähti. Kai se oli vain rakkautta tanssiin. Olin niin innostunut, että muidenkin piti oppia tanssimaan, Telén-Setälä nauraa.

Ensimmäisiksi oppilaiksi ilmoittautuivat pikkusisko ja kaverit, mutta heidän kanssaan oppimistulokset eivät Telén-Setälän mukaan olleet mairittelevia.

10 000 opiskelijaa

Vuonna 1979, vasta 17-vuotiaana, hän pääsi tuntiopettajaksi Margit Carpelan tanssistudioon.

Viikossa saattoi olla 25 eri tanssiryhmää ja tanssitunteja muun muassa Porissa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Päälajina hänellä on aina ollut baletti, mutta sekaan mahtui myös show- ja jazztanssitunteja.

Opettajan matka jatkui Hämeenlinnan tanssi- ja liikuntakeskuksen kautta edelleen Vanajaveden opistoon vuonna 2003, jossa Telén-Setälä on toiminut viimeiset yhdeksän vuotta tanssin, liikunnan ja sirkuksen suunnitteluopettajana.

Oman arvionsa mukaan hän on opettanut noin 10 000 tanssinopiskelijaa. Osa kurssilaisista toki on osallistunut uskollisesti useamman vuoden hänen vetämilleen kursseille.

– Olen etuoikeutettu, kun olen omasta harrastuksestani saanut työn ja voinut tehdä sitä, mitä olen halunnut. Aluksi tuntiopettajana työ oli toki pennin hakemista maailmalta.

Opettajana Telén-Setälä haluaa olla tasapuolinen ja kannustava. Hän korostaa, ettei ole väliä, missä tai kenen tunneilla tanssii, pääasia että tanssii.

Baletin opettaminen ei ole muuttunut sinällään mihinkään, mutta lasten kurinalaisuudessa ja pitkäjänteisyydessä on ollut muutosta. Se tuo haastetta perinteiseen lajiin, joka edellyttää liikkeiden toistoa ja hiomista.

– Koitan pitää tunnit mielenkiintoisina, ettei tekniikan hiominen kyllästytä. Aloin jo 1990-luvulla lisäämään tuntien väliin elementtejä luovasta tanssista, joihin lapset saivat purkaa energiaansa. Nyt tätä samaa on alettu korostaa opettajien koulutuksissa.

Elämäntapa eläkeikään ja kenties ylikin

Telén-Setälä harmittelee, että baletin suosio on ollut laskussa. Lapsia kiinnostavat vapaammat lajit, kuten show- ja break-tanssi.

Onneksi baletti kiinnostaa nykyisin vanhempaa ikäluokkaa. Telén-Setälä puhuu haltioituneena mummobalettiryhmästään, johon pääsee 55 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat. Vanhin oppilaista on lähes 80-vuotias.

– Se on terapiaa, kun menen vetämään tuntia. Stressi ja murheet unohtuvat.

Opettajakonkari myöntää miettivänsä välillä itsekin, kuinka hän on jaksanut jo 40 vuotta opettaa samoja balettiliikkeitä.

– Sitä vain tekee ja nauttii. Kai se on jo elämäntapa, joka iskostunut tuonne sisälle.

Tätä elämäntapaa Telén-Setälä aikoo jatkaa aina eläkeikään ja kenties ylikin. Jos vain terveys antaa myöten, hänet nähdään vetämässä tanssikursseja opistolla vielä pitkään.

Hän siteeraa erästä vannoutunutta mummobaletin harrastajaa:

– Me käymme täällä niin kauan kuin jalka nousee. Tanssitaan sitten vaikka tuolibalettia. HÄSA.

 

Tuija Telén-Setälä

Perhe: Mies, kolme lasta ja kuusi (pian 7) lastenlasta.

Harrastukset: lavatanssit, kävely ja mökkeily.

Tanssin opettaja: Vuodet 1979–1984 Tanssistudio Margit Carpelan, vuodet 1985–2003 Hämeenlinnan tanssi- ja liikuntakeskus, vuodesta 2003 Vanajaveden opisto.

Mitä tunnet tanssiessasi?

“Rauhaa, levollisuutta. Tanssiessani olen kuin kotona ja eniten elementissäni. Yhdessä mieheni kanssa askeleemme menevät hyvin yksiin, ja tunnen, kuinka liihottelemme yhdessä.”

Mikä ei kuulu tanssiin?

“Epävarmuus. Liiallinen itsekriittisyys tuo tulppia oppimiseen. Se, ettei tunnilla uskalla heittäytyä ja kokeilla. Mokat opettavat.”

Minkälaisia tanssijoita suomalaiset ovat?

“Ei ole mitään eroa muunmaalaisiin. Se ero on, että meillä ehkä vieläkin ajatellaan, etteivät pojat ja miehet voi tanssia.”