Ernesto (vas.), White Rabbit I, lasitaiteilija Johannes Rantasalo ja White Rabbit II. Olen tehnyt eläimiä, joiden hahmot ovat olleet kivoja toteuttaa. Tärkeä inspiraationlähde on musiikki, sanoo Rantasalo.
Kanta-Häme Riihimäki

Johannes Rantasalo muokkaa lasista ja metallista hymyilyttäviä kannanottoja

Metallimies Johannes Rantasalo innostui lasista, kunnes sen rajat tulivat vastaan.

– Kesä -62 Miamissa oli tosi kuuma. Vietimme sen kokonaan Georgen uima-altaassa.

Lasitaitelija Johannes Rantasalo kertoo pitävänsä kirjoittamisesta. Hänen töihinsä liittyy usein tarina, jonka hän kiteyttää muutamaan lauseeseen.

Katsojan mielessä ankka jo pulahtaa vilvoittavaan veteen.

– Pienistä ajatuksista saa teokselle kiinnekohdan.

Rantasalon eläinhahmot ovat vallanneet Suomen lasimuseon näyttelytilan. Mukana on mm. jäniksiä, sikoja, hyönteisiä ja ankkoja.

– Ankkoja alkoi tulla viitisen vuotta sitten. Alkujaan ne edustivat vähän kuin Ankkalinnan pimeämpää puolta, virnistää taiteilija.

Hyväntuulisuus kietaisee sisäänsä myös katsojaan. Jokaisen teoksen nimikyltti on ihan pakko lukea. Musiikinharrastaja löytää niistä biisien nimiä.

Lasisia torvia kaikkiin ilmansuuntiin puskeva Hornmachine on yksi näyttelyn kookkaimmista. Se sai alkunsa, kun Rantasalo löysi romarilta vanhan boilerin.

– Musiikki on tärkeä inspiraation lähde. Mulla oli pitkä balkanilaisen, sekopäisen torvimusiikin kausi, mutta kuuntelen kaikkea laidasta laitaan. Punkista klassiseen.

Johannes Rantasalo oli viittä vaille valmis metalliartesaani, kun hän päätti lähteä lasikoulutukseen Wetterhoffille. 25 vuotta sitten hän löysi tiensä Nuutajärvelle, jonne hän perusti Alma Jantusen kanssa lasistudio Lasisirkuksen.

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Rantasalo tunnetaan sekä Suomessa että kansainvälisesti taiteilijana, joka yhdistää töissään kaksi hallitsemaansa materiaalia.

– Tein jonkun aikaa pelkkää lasia, koska se oli niin paljon hauskempaa ja nopeampaa, mutta lasin rajat tulivat tavallaan vastaan. Joitain asioita ei vain voi tehdä lasista.

Metallin ja lasin käyttäytymisessä on paljon samaa. Kuumina ne ovat muotoiltavissa, mutta eivät toisiinsa yhdistettävissä.

– Aina välillä sitä miettii, että asioita voisi tehdä vähän helpomminkin. Ratkaisu on kuitenkin aina löytynyt.

Parin viimevuoden aikana Rantasalo on työstänyt lasisia käsiä, jotka ikään kuin puhkeavat kukkaan metallisista maljakoista. Idea pohjaa 70-lukulaiseen sosialismin tunnusmerkkiin: nyrkkiin puristettuun käteen.

Töillä on mm. sellaisia nimiä kuin Maastokelpoinen bussirahanpyytäjä ja Tuotesijoitettu sivullinen suunnannäyttäjä.

– Vaikka mentäisiin vakavilla aiheilla, haluan, että työt herättävät hymyä. Niissä on semmoinen letkeys ja huumori, sanoo Rantasalo.

Hän kertoo tituleeraavansa itseään nykyään viihdetaiteilijaksi.

– Se on vähän vitsi, mutta pitää osittain paikkansa. HÄSA

Suomen lasimuseo

Johannes Rantasalo: Live in Museum 28.10. asti.

”Kaikki absurdi on tosi lähellä sydäntä. On ihan sama onko se kirjallisuutta, elokuvaa tai kuvataidetta.”

Ella Varvio: Seikkailuja 11.11. asti.

”Tässä näyttelyssä on kyse matkasta. Joka paikasta tarttuu jotain omaan tekemiseen. Ihan teknisellä tasolla, mutta myös visuaalisia innoitteita.”

Tuoreimpia artikkeleita