Kanta-Häme

Joka kymmenes keskeyttää opintonsa

– He ovat vaan laiskoja, eivät jaksa aamuisin herätä. Osa ei ymmärrä, että amisopiskelu on oikeasti rankempaa kuin luulisi.

Näin arvioivat ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelijat Janina Tiainen ja Niina Luoto joidenkin opintonsa keskeyttäneiden ajatusmaailmaa. Tyttöjen mukaan heidän luokaltaan on vuoden aikana keskeyttänyt yksi ja muutama käy koulussa vain toisinaan.

– Lisäksi ainakin neljä harkitsee alan vaihtoa, Tiainen ja Luoto kertovat.

Keskeyttämisaste vastaa koko ammattikoulun tilannetta. Opiskelijapalvelupäällikkö Päivi Kortesniemen mukaan Ammattiopisto Tavastiassa opintonsa keskeyttää joka lukuvuosi noin kymmenen prosenttia opiskelijoista.

Luvussa ovat mukana myös oppilaitoksen sisällä alaa vaihtavat sekä esimerkiksi äitiysloman tai varusmiespalveluksen vuoksi opintonsa tilapäisesti keskeyttävät.

– Varsinainen eroamisprosentti on noin kuusi prosenttia, Kortesniemi kertoo.

Osa katoaa täysin

Keskeytyksiin on monia syitä: opiskeluhaluttomuus, vääräksi koettu ala sekä erilaiset terveydelliset ja henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvät syyt.

– Lisäksi on se hyvin huolestuttava ryhmä, johon emme lukuisista yrityksistä huolimatta saa mitään yhteyttä ja jonka joudumme loppujen lopuksi itse katsomaan eronneeksi, Kortesniemi sanoo.

Hänen mukaansa keskeyttämismäärissä on eroja opintoalojen välillä. Eniten keskeytetään niiden ammattilinjojen opintoja, joille ei alun perinkään ole suurinta opiskelijaryntäystä.

Valtakunnallisesti esimerkiksi autonasentajista valmistuu vain noin puolet opintonsa aloittaneista. Kortesniemen mukaan Hämeenlinnassa tilanne on kuitenkin parempi.

– Se on ollut meillä suosittu opintolinja jo monta vuotta, hän sanoo.

Kaikki lähtee peruskoulusta

Kuinka keskeyttämisiä olisi sitten mahdollista vähentää? Tavastia on etsinyt uudenlaisia tapoja tarttua esimerkiksi lisääntyviin poissaoloihin.

Yksi konsti ovat pari vuotta käytössä olleet jaksonvaihtopalaverit, joissa opettajat ja opiskelijahuollon edustajat käyvät kunkin jakson jälkeen yhdessä läpi mahdolliset huolenaiheet.

– Jos joku opiskelija on ollut vaikka pari päivää yllättäen poissa koulusta, joku ottaa häneen yhteyttä varmistaakseen, mistä on kyse, Kortesniemi sanoo.

Keino on osoittautunut hyväksi.

– On sellainen tunne, että asioihin on pystytty puuttumaan varhaisemmin, jo ennen kuin nuoren päähän on kehittynyt ajatus ”Tää ei huvita mua”.

Kortesniemi toivoisi, että peruskouluissa annettaisiin nuorille nykyistä enemmän henkilökohtaista opinto-ohjausta.

– Siihen pitäisi ehdottomasti panostaa, jotta se oma ala löytyisi ja jokaisen erityispiirteet tulisi katsottua tarkasti ennen jatko-opintoihin hakemista.

Lähihoitajaopiskelijat ovat samaa mieltä. Tiainen ja Luoto olisivat kaivanneet peruskoulun opinto-ohjaukseen enemmän tietoa lukion vaihtoehdoista – myös muista kuin Hämeenlinnan oppilaitoksista.

Heillä itsellään motivaatio on kunnossa. Kun opinnot on kerran aloitettu, ne vedetään myös loppuun. Tulevaisuudessa kumpikin haluaa työskennellä lasten ja nuorten parissa. (HäSa)